Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten yksinäisyyden labyrintista oikein löytää ulos?
21.03.2021 |
Niin. Tuli siis avioero, työkyvyttömyys jne ja tämän seurauksena jäin todella TODELLA yksin... Toki aiemminkin olen ollut yksinäinen, mutta silti ympärillä oli aina joitain ihmisiä, tietty työkuviot ja yhtäkkiä ei ollutkaan ketään. Yritetty tässä sitten ajoittain tutustua tuttaviin paremmin, mutta huomaan pian, että heillä on ihan ns. omat elämät ja menot ja minä olen vain satunnainen mitäs kuuluu-kaveri. Ehkä huolien keskellä kännissä mulle soitellaan ja avaudutaan, mutta muuten ei mitään. Enkä sitten viitsi pitää yhteyttä enempää, kun huomaan ettei ole toisella puolella mitään intressejä mun suuntaani. Sitten deittailinkin hetken, jossain mielenhäiriössä, ja siellä tulin just samalla lailla lopulta kevytseuraksi eli tylsällä hetkellä juu kelpaan tosi hyvin, muuten en, ja suhteet jää sitten tosi pinnallisiksi eikä edes suhteiksi voi niitä kutsua. Ja siellä tosiaan tämä ihmisten valheellisuus tuli esille niin että ajoittain koko homma ainoastaan etoi.. Että onko mun luonne sitten niin hiton tylsä, outo tai jotain muuta etten kellekään omana itsenäni enää nykyajassa kelpaa? Toki ikävät kokemukset musta tehny vakavemman, köyhän ja varautuneemman, mutta onko vain iloisille, menestyville ja avoimille ihmisille nykyään ihmissuhteita tarjolla? Mistä ihmeestä 44 vuotias, hieman syrjäytynyt, nainen oikein löytäisi samankaltaisia ihmisiä elämäänsä? Kotihiiriä, eläinystäviä, kirjojen rakastajia, luonnossa tallaajia ja muuten vaan soffalla maailman menoa mietiskeleviä ja jotain elämänviisautta jo hankkineita. Tällasia tyyppejä mä niiiiiiin haluisin tavata!
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Ala ryyppäämään. Se helpottaa.
Joo vähän erehdyin sitäkin kokeilemaan, mutta hetken oli tietty kivempi olo, mutta sen jälkeen entistä kurjempi. Eli lopetin kokonaan kun tuli tunne että tässä nyt kaivan itselleni hautaa ihan tosissani...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi vaikea on kahden kotihiiren kohdata toisensa.
Varmaan ainoa tapa tavata ihmisiä on mennä ihmisten ilmoille. Ja sekin on nyt aika ongelmallista.
Herää kysymys, kuinka seurallinen ihminen olet? Kaipaatko ihmisten pariin, vai toivoisitko lähinnä, että sinulla olisi siellä kotona joku toinen ihminen seuranasi? Eli kumppani.
Tee mitä tahansa ja tunne kaikki. Sittenkun oot tuntenu niin jotain parempaa on sen takana odottamassa. Mutta helpottaa se, se on varma, sitä ei vaan tiedä minä päivänä mutta helpottaa. Sen voi sietää päivä kerrallaan. Sitten kun ei jaksa taistella vastaan joka asiassa niin luovuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tosi vaikea on kahden kotihiiren kohdata toisensa.
Varmaan ainoa tapa tavata ihmisiä on mennä ihmisten ilmoille. Ja sekin on nyt aika ongelmallista.
Herää kysymys, kuinka seurallinen ihminen olet? Kaipaatko ihmisten pariin, vai toivoisitko lähinnä, että sinulla olisi siellä kotona joku toinen ihminen seuranasi? Eli kumppani.
Eniten kaipaan kumppania tietenkin, koska en osaa olla kovin seurallinen tai luonnollisesti sosiaalinen. Mutta joskus yritän tietty olla, jos jostain ihmisestä aidosti pidän. Ja silloin tulen useimmiten sivuutetuksi ja oikeastaan nyt on jo se piste tullut etten enää edes viitsi hakea ihmisiä elämääni, kun kaava on aina tämä. Eli vissiin niitä sosiaalisia taitoja ei vaan ole, kun on ollut niin paljon yksin. Tai niin pienissä ympyröissä samojen ihmisten parissa. MUTTA kaipa sitä toivoo jossain törmäävänsä toiseen samanlaiseen, jonka kanssa aivotoiminta ja kemiat ja kaikki muu jotenkin mystisesti menis yhteen!
Ap
Alue: Aihe vapaa
Ala ryyppäämään. Se helpottaa.