Olen huolestunut veljestäni. Mitä te tekisitte?

Veljeni haluaa kouluun, johon on vaikea päästä. Taso on kova pääsykokeissa, ja sinne pääsee Suomen parhaimmat. Hän on todella kunnianhimoinen. Hakenut paikkaan jo muutaman kerran. Hän on ollut viime aikoina todella alakuloinen ja ehkä hieman masentunutkin, ettei ole aikaisemmin päässyt (ja muitakin isoja prosesseja elämässä tällä hetkellä) ja pelkää jos ei pääse tälläkään kertaa. Motivaatio lukemiseen on selvästi laskussa...
Kyseistä tutkintoa voi lukea myös monessa muussakin koulussa Suomessa. Ja olen ehdottanut, että mitäs jos hakisi kaupunkiin johon olisi helpompi päästä. Olisihan kyseessä siis sama tutkinto ja ammatti, mutta opiskelukaupunki eri. Mutta ei. Tätä minun on hieman vaikea ymmärtää, koska eihän sillä loppupeleissä ole väliä missä opiskelee kunhan pääsee haluamaansa ammattiin? Mitä sitten vaikkei pääsy siihen Suomen ”arvostettuimpaan” kouluun? Opiskelu on lyhyt aika elämästä niin onko sillä niin suurta merkitystä. Voihan sitä hakea sitten töihin myöhemmin sinne kaupunkiin missä kokee haluavansa asua.
Olen oikeasti huolissani hänestä, miten käy jaksamisen jos koulun ovet eivät taaskaan aukea... jos taas pettyy ja tulee taas vuosi ilman tarkkaa suuntaa. Elämässä muutenkin isot prosessit käynnissä...

Mitä voin tehdä? Vai voinko tehdä mitään? Pitääkö vaan tsempata hakemaan paikkaan johon hän niin haluaa mutta on niiiiin pieni mahdollisuus päästä? Vai vielä koittaa puhua hakemaan varmempaan paikkaan mihin paremmat mahdollisuudet päästä?