Halusiko opiskelemaan muuttava nuoresi asua itsekseen esim.yksiössä vai solussa?

Yksiössä. Ensinnäkin opiskelurauha, toiseksi solusta ei voi ikinä tietää millainen kämppis/kämppiksiä sinne ilmaantuu. Varsinkaan nyt koronan aikana en halua, että nuori päätyy jonnekin bileluolaan, enkä kyllä muutenkaan.

Hän ei käytä ollenkaan alkoholia jbon muutenkin introvertti, joten yksiöön ehdottomasti.

Yksiöön jos joku muu maksaa elämisen, soluun jos kela maksaa.

Mä oon opiskeleva nuori ja yksiö oli ehdoton. Oon ensinnäkin todella epäsosiaalinen ja toisekseen seurustelen niin olis inhottava viettää parisuhdeaikaa jonkun ulkopuolisen hengatessa paikalla

Asui asuntolassa ensimmäistä tutkintoa suorittaessa. Kaveri siis oli samassa huoneessa. Armeijan jälkeen muutti kaksioon yksin, mutta otti sitten kaverinsa toiseen huoneeseen asuun.

Minä ainakin halusin. Miksi aikuisena olisin halunnut äidin kanssa asua? Ei ollut rahaa kaksioon, tai tarvetta.

Kukaan ei oikeasti halua soluun asumaan tuntemattomien kanssa. Jotkut kaverisolut vielä ymmärrän, mutta kuka oikeasti haluaa asumaan yhdessä täysin tuntemattomien kanssa. Tai jos ihmiset hirveästi haluaisivat asua tuntemattomien kanssa samassa asunnossa, olisi soluasuminen vaihtoehto ihan aikuisille työssäkäyvillekin.

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin halusin. Miksi aikuisena olisin halunnut äidin kanssa asua? Ei ollut rahaa kaksioon, tai tarvetta.

Harvoinpa se solukämppis nyt oma äiti ainakaan on...

Soluun, koska edullisiin opiskelijayksiöihin pääsi vain solun kautta.

Meillä lapset ovat asuneet aluksi soluissa ja ihan hyvin sujui.  Tietenkin oma rauha on oma rauha, mutta soluasunnon saanti on helppoa ja vuokra kohtuullinen.  Myöhemmin ovat sitten vaihtaneet yksiöihin. Poika asui solussa monta vuotta ja perusteli sitä hinnalla.

Olen 19 ja kun muutin 17-vuotiaana opiskelemaan, halusin ehdottomasti asua yksin ja se onnistuikin. Vuoden kuluttua muutin kuitenkin yhteen (kaksio) toisen henkilön kanssa, mutta hän on sellainen josta pidän ja jonka tunsin ennestään.

Olen ujo ja introvertti, joten en olisi todellakaan muuttanut soluasuntoon tuntemattomien kanssa. Ellei omaa kämppää olisi löytynyt, olisin jatkanut vanhempieni luona asumista (kunnes löytäisin asunnon) vaikka koulumatka olisikin ollut lähemmäs pari tuntia.

Vierailija kirjoitti:

Yksiöön jos joku muu maksaa elämisen, soluun jos kela maksaa.

Helsingissä yksiöni maksoi 450 euroa, kaupungin yksiöitä on halvemmallakin.

Solu maksaa lähellä keskustaa helposti 350-450 e, kauempana 250 e riittää.

Ihan saman asumistuen tai ennen opintotuen asumilisän kaikki saa, väliäkö sillä mihin sen käyttää?

Meillä tilanne edessä ja kovasti nuori jankkaa solusta, puhuu kuluista yms eikä ota kuuleviin korviinsa puheitani omasta rauhasta, korona-ajasta jne. Tuet kattaisi vuokrasta n.300€ joten omaksi osuudeksi jäisi aika vähän, koska me vanhemmatkin tukisimme vuokrassa joiden taso näköjään pyörii 400-650€ summissa. Huokaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin halusin. Miksi aikuisena olisin halunnut äidin kanssa asua? Ei ollut rahaa kaksioon, tai tarvetta.

Harvoinpa se solukämppis nyt oma äiti ainakaan on...

Mitä sä meinaat?

Mielummin asuin kolmen kämppiksen kuin äidin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tilanne edessä ja kovasti nuori jankkaa solusta, puhuu kuluista yms eikä ota kuuleviin korviinsa puheitani omasta rauhasta, korona-ajasta jne. Tuet kattaisi vuokrasta n.300€ joten omaksi osuudeksi jäisi aika vähän, koska me vanhemmatkin tukisimme vuokrassa joiden taso näköjään pyörii 400-650€ summissa. Huokaus.

Harvoin itse edes näin kämppiksiä, joku oli poikakaverin luona, toinen harjottelussa toisessa kaupungissa ja kolmas käytti keittiötä yms. eri aikaan. Kyllä omassa huoneessa on rauha.

Harva varmasti haluaa soluun. Olen itse asunut kahdesti opiskelija-asuntoloissa vaihto-opiskeluiden aikana, ja täytyy sanoa että olivat erinomaisen opettavia kokemuksia, hyvässä ja pahassa. Antoi todella perspektiiviä ja motivaatiota jatkoa varten.

Nykyään pyritään siloittamaan nuorten elämää niin, että kaikki vähääkään haastavat ja mukavuusalueen ulkopuolelle menevät kokemukset jäävät pois, ja se on sääli.

Vierailija kirjoitti:

Soluun, koska edullisiin opiskelijayksiöihin pääsi vain solun kautta.

Onhan noita vuokrayksiöitä/pieniä kaksioita kohtuuhinnoilla ihan näillä yleisillä vuokrafirmoillakin! Vai mitä tarkoitat edullisella? Minusta alle 550€/kk on ihan ok vuokra.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin halusin. Miksi aikuisena olisin halunnut äidin kanssa asua? Ei ollut rahaa kaksioon, tai tarvetta.

Harvoinpa se solukämppis nyt oma äiti ainakaan on...

Mitä sä meinaat?

Mielummin asuin kolmen kämppiksen kuin äidin kanssa.

Otsikossa kysytään solu vai yksiö ja sinä sanot ettet halua asua äidin kanssa :-D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tilanne edessä ja kovasti nuori jankkaa solusta, puhuu kuluista yms eikä ota kuuleviin korviinsa puheitani omasta rauhasta, korona-ajasta jne. Tuet kattaisi vuokrasta n.300€ joten omaksi osuudeksi jäisi aika vähän, koska me vanhemmatkin tukisimme vuokrassa joiden taso näköjään pyörii 400-650€ summissa. Huokaus.

Harvoin itse edes näin kämppiksiä, joku oli poikakaverin luona, toinen harjottelussa toisessa kaupungissa ja kolmas käytti keittiötä yms. eri aikaan. Kyllä omassa huoneessa on rauha.

Nyt hieman eri tilanne, koska korona. Eläisivät kuin avoliitossa erakkoina etäopiskellen, karmea ajatus varsinkin kun kämppis olisi vieras.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin halusin. Miksi aikuisena olisin halunnut äidin kanssa asua? Ei ollut rahaa kaksioon, tai tarvetta.

Harvoinpa se solukämppis nyt oma äiti ainakaan on...

Mitä sä meinaat?

Mielummin asuin kolmen kämppiksen kuin äidin kanssa.

Otsikossa kysytään solu vai yksiö ja sinä sanot ettet halua asua äidin kanssa :-D

Öö?

Kannattaa lukea otsikkoa pidemmälle, itse aloituksessa kysytään MIKSI?

= koska en halua asua äidin kanssa.

Nyt varmaan selkis?