Lue keskustelun säännöt.
Siis mikä tämä Tytti Yliviikari oikein kokee olevansa
20.03.2021 |
Yli-Viikari höyläsi viraston luottokorttia VTV:n toimittamien tietojen mukaan vuosina 2018–2020 yhteensä 59 171 eurolla.
YLI-VIIKARI esimerkiksi maksatti viraston luottokortilla neljään otteeseen stailauspalvelujaan vuonna 2019.
10. tammikuuta 2019 Yli-Viikari osti Living Day Spasta 174 euroa maksaneen ”hiusmuotoiluvalmennuksen”.
Valmennus liittyi VTV:n mukaan pääjohtajan valokuvaukseen – tarkempaa selvitystä kuvauksesta ei annettu.
28.2.2019 Yli-Viikari hankki Sydämen Pohjasta Oy:ltä 185 euroa maksaneen palvelun, joka sisälsi värin ja muotoilun sekä kulmien muotoilun.
Stailauspalvelu liittyi VTV:n mukaan Haus Kehittämiskeskuksen videokuvaukseen
23.4.2019 Yli-Viikari osti Sydämen Pohjasta Oy:ltä 204 euron palvelun, johon sisältyi värin ja muotoilupalvelujen lisäksi ”extreme megamask”. Kuittiin ei kirjattu oston syytä. VTV:stä kerrotaan, että ostos liittyi viraston vuosikertomuksen kuvauksiin.
11.6.2019 Yli-Viikari hankki Sydämen Pohjasta Oy:ltä 212 euron palvelun, johon sisältyi värin ja muotoilun lisäksi ”tehohoito”. VTV:n mukaan ostos liittyi eduskunnassa toteutetun viraston esittelyvideon kuvauksiin.
Näin meidän verorahoja haaskataan ja kaikki menee sumeilematta läpi. Palkat on pilvissä mutta silti kaikki maksatetaan veronmaksajilla. Tämä on sairasta, törkeää, mielivaltaista... Sanat loppuu kesken kuvailemaan suuttumusta mitä tämä vallassa olevien naisten perseily nykyään aiheuttaa
Kommentit (7835)
Sitran hallintoneuvoston kokouksistakin kansanedustajat kuittaa käytännössä varmaan satoja euroja per yksi kokous. Siis esim. Sitraan ei päde lainkaan mitkään valtion yleiset kokouspalkkiot. Sama koskee varmaan monia muitakin hallintoneuvostoja (jotka on miehitetty kansanedustajilla).
Kun laskee nämä eri luottamustoimet yhteen, niin riviedustakin tienaa helposti paljon enemmän kuin vain kansanedustajan palkkion + kulukorvaukset.
Hallintoneuvossahan ei tarvitse mitään edes osata. Kuka tahansa voisi siellä istua. Kaikki varsinainen osaaminen on Sitran hallituksessa.
Sitran hallintoneuvosto
Sitran hallintoneuvoston jäseniksi on 20.02.2020 valittu kansanedustajat:
Tarja Filatov, sd.
Eveliina Heinäluoma, sd.
Maria Guzenina, sd.
Riikka Purra, ps.
Veijo Niemi, ps.
Anne-Mari Virolainen, kok.
Janne Heikkinen, kok.
Markus Lohi, kesk.
Anu Vehviläinen, kesk.
Pirkka-Pekka Petelius, vihr.
Katja Hänninen, vas.
Joakim Strand, r.
Sari Tanus, kd.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kyllä näkee sellaisia ihmisiä selvästi, joilla ihan se pääfokus on verkostoitumisessa ja samalla oman uran rakentamisessa, ei niinkään että pääfokus olisi työtehtävien suorittamisessa hyvin. Tuntuu että jotkut tekevät tavallaan kahta työtä päällekkäin: oman uran rakentamista ja siinä samalla tekevät jotain työtehtävää. Jos käyttävät valtavasti aikaa ja energiaa oman uran rakentamiseen, niin voiko se enää palvella sitä varsinaista työtehtävää mitenkään?
LinkedInissä nämä henkilö tunnistaa yleensä siitä, että työpaikka vaihtuu jopa 1-2 vuoden välein.
Usein kuitenkin siirtyvät uuteen firmaan ylennyksen kautta. Eli ovat onnistuneet siinä omassa agendassaan.
Vierailija kirjoitti:
Sitraa kannattaisi median tutkia myös tarkemmin. Tuntuu olevan varsinainen hyväveliverkosto tuokin. Jyrki Katainen valittiin yliasiamieheksi, vaikkei esim. osaa juuri lainkaan ruotsia. Kuitenkin hyvä ruotsin kielen taito oli ennakkoehtona yliasiamiehelle. Palkka on erittäin kova: n. 18000e/kk. Selvästi enemmän kuin pääministerillä.
Jykän hyvä kaveri on EK:n toimitusjohtaja Kari Häkämies. Yllättäen sattuu nyt niin, että Häkämiehen vaimo on Mari Pantsar, joka on myös johtajana tuolla Sitrassa.
Sitra ei suostu myöskään paljastaan johtonsa palkkoja (yliasiamiestä lukuunottamatta), vaikka sen rahoitus on tullut täysin Suomen valtiolta. Hienoa toimintaa Iltalehdeltä, että on yrittänyt pitää tätäkin asiaa esillä.
Katainen saa myös melkein 20% erillisen tulospalkkion vielä tuohon päälle ja jotkut oudot lisäeläkejärjestelyt. Ihan moraalitonta menoa.
Vierailija kirjoitti:
Sitran hallintoneuvoston kokouksistakin kansanedustajat kuittaa käytännössä varmaan satoja euroja per yksi kokous. Siis esim. Sitraan ei päde lainkaan mitkään valtion yleiset kokouspalkkiot. Sama koskee varmaan monia muitakin hallintoneuvostoja (jotka on miehitetty kansanedustajilla).
Kun laskee nämä eri luottamustoimet yhteen, niin riviedustakin tienaa helposti paljon enemmän kuin vain kansanedustajan palkkion + kulukorvaukset.
Hallintoneuvossahan ei tarvitse mitään edes osata. Kuka tahansa voisi siellä istua. Kaikki varsinainen osaaminen on Sitran hallituksessa.
Sitran hallintoneuvosto
Sitran hallintoneuvoston jäseniksi on 20.02.2020 valittu kansanedustajat:
Tarja Filatov, sd.
Eveliina Heinäluoma, sd.
Maria Guzenina, sd.
Riikka Purra, ps.
Veijo Niemi, ps.
Anne-Mari Virolainen, kok.
Janne Heikkinen, kok.
Markus Lohi, kesk.
Anu Vehviläinen, kesk.
Pirkka-Pekka Petelius, vihr.
Katja Hänninen, vas.
Joakim Strand, r.
Sari Tanus, kd.
Noin 30000e maksetaan vuodessa Hallintoneuvostolle palkkioita. Jokainen kuittaa pelkästään tuosta n. 3000e palkanlisää siis? En tiedä kuinka monta kokousta vuodessa edes järjestävät.
Jos työnantaja odottaa, että täytyy olla edustavan näköinen tietyissä edustustilaisuuksissa niin silloin voi käyttää ulkopuolisia hoitopalveluja. Eihän esim. uutistenlukijat ja meteorologitkaan puita omasta pussistaan vaatteita ja meikkejä vaan me veronmaksajat maksetaan niin yleveroista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No hei! Jos odotetaan edustusta niin tottakai työnantaja kustantaa. Luuletko, että ylen uutistenlukijoiden kampaukset meikit ja edustavat kengät ja vaatteet on maksettu heidän omasta pussista? Ei sinäkin maksat niitä omasta pussistasi yleveroina.
Vierailija kirjoitti:
Jos työnantaja odottaa, että täytyy olla edustavan näköinen tietyissä edustustilaisuuksissa niin silloin voi käyttää ulkopuolisia hoitopalveluja. Eihän esim. uutistenlukijat ja meteorologitkaan puita omasta pussistaan vaatteita ja meikkejä vaan me veronmaksajat maksetaan niin yleveroista.
Samaa mieltä. Paitsi kaikkia kuluja ei voitu linkittää tiettyyn julkiseen tilaisuuteen.
Mutta on tiedossa, että media kaivaa juuri tällaiset kulut esiin, koska niistä saa tehtyä otsikoita. Siksi aika alkeellinen virhe Tytiltä, kun piiloteltavana olikin paljon muuta ja isompaa. Nyt on koko jatkoura vaakalaudalla jonkun kampaamoreissun takia. Oliko sen arvoista?
Käy vähän kuin sille johtajalle joka nosti lapsilisiä Norjasta (vahingossa tietenkin...). Mitähän tekee nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos työnantaja odottaa, että täytyy olla edustavan näköinen tietyissä edustustilaisuuksissa niin silloin voi käyttää ulkopuolisia hoitopalveluja. Eihän esim. uutistenlukijat ja meteorologitkaan puita omasta pussistaan vaatteita ja meikkejä vaan me veronmaksajat maksetaan niin yleveroista.
Eikö tässä tapauksessa ole jo osoitettu, että osa käynneistä ei täsmää ajallisesti edustustehtävien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se tuli ainakin videon katselemalla selväksi, että ainoastaan verkostot ovat tärkeitä! Itse tyhmyyksissäni uran alkuaikoina keskityin asiaosaaminen kehittämiseen. No minusta ei tullutkaan pääjohtajaa.
Joo, tää on kyllä hauska nykyajan hypeilmiö. Siis Suomessa ei tietenkään ole minkäänlaista korruptiota ja hyväveliverkostotkin on pelkkää pahaa puhetta, mutta ihan sama, mitä työpaikkaa haet, niin ainoastaan verkostot merkkaa. Itse olin taannoin työhaastattelussa ihan perus toimistohiiren tehtävään. Hämmennyin ihan valtavasti, kun minulta kysyttiin haastattelussa, että olenko luontainen verkostoituja. En varmaankaan osannut vastata siten, kuin olisi pitänyt, koska en todellakaan tajunnut, mitä tuolla kysymyksellä haettiin. Olen kyllä mielestäni ihan normaalisti sosiaaliset tilanteet hallitseva, yhteistyökykyinen ja kaikkien kanssa toimeen tuleva tyyppi, mutta pitääkö sen lisäksi olla vielä jotain muuta... kuin Tytti? Paikkaa en saanut.
Sori, mutta tuo pitää nykyään klaarata työssä kuin työssä. On sisäistä ja ulkoista verkostoitumista. Eikä se vie pois arvoa substanssiosaamiselta.
Minäkin olen tätä verkostoitumisasiaa jonkin verran pohtinut, kun sitä vähän joka suunnasta tuputetaan. Voisko joku vääntää rautalangasta, mitä se on? Taas uusi, trendikäs termi normaalille sosiaalisuudelle? Somekontaktien määrä? Se ketä isokenkäisiä tuntee?
Ei varsinaisesti ole sama asia kuin sosiaalisuus, vaikka siitä on apua. Hyvä verkostoituja voi olla epäsosiaalinen. Sosiaalisuus on luonteenpiirre. Verkostoituminen on ns. aktiviteetti tai tehtävä. Verkostoitumisella luodaan kontakteja organisaation, aihepiirin tai oman uran kannalta suotuisiin kohteisiin jotka voivat olla muita organisaatioita tai yksittäisiä ihmisiä.
Verkostoituminen ei välttämättä tapahdu suoraan oman etenemisen vuoksi vaan se voi olla tärkeää koko firman tuottavuuden ja elossa pysymisen kannalta. Otetaan esimerkiksi vaikka Slush joka on iso verkostoitumistapahtuma.
Kuten kaikkea, verkostoitua voi hyvässä tai pahassa. Tilanteesta riippuen, se voi olla todella hieno väline luoda uutta tai sitten sen voi linkittää korruptioon. Maailma ei ole mustavalkoinen.
Kiitos yrityksestä, mutta ei kyllä edellenkään hirveästi selkiytynyt. Verkostoituminen on siis suhteiden luomista muihin, ihmisiin tai organisaatioihin? Ko? Kö? Onko se sitä, että voi sanoa tuntevansa paljon tärkeitä tyyppejä tärkeistä firmoista? Entäs nyt esim. tässä Tytin tapauksessa, kun aktiivinen verkostoituja paljastuukin noloksi kontaktiksi?
Ehkä olisi helpompi kertoa, millainen on oikein huono verkostoituja? Kun edelleen mielestäni ns. täysipäinen, hyvän kasvatuksen saanut ja normaalisti muiden kanssa pärjäävä ihminen on kyllä aina luontainen verkostoituja. Ja miksi ihan perustyöntekijän, jonka työtehtävä ei ole hengailla siellä kokkareilla isojen kihojen kanssa, pitäisi olla "luontainen verkostoituja"?
Ei verkostoituminen ole vain "ulkoista". Ainakin isossa firmassa sitä pitää tehdä sisälläkin. Verkostojen avulla asiat sujuu jouhevammin kaikkien hyväksi. Isossa firmassa verkostoitumisen eteen joutuu tekemään hommaa, koska kolleegoita saattaa olla kymmeniä tuhansia, ympäri maailmaa. Silloin ei riitä vain perussosiaalisuus kahvihuoneessa.
Omassa kv. firmassani kannustetaan jopa johdon assareita verkostoitumaan asiakkaiden assarien kanssa, koska se helpottaa pomojen välistä kommunikointia.
Esimerkki huonosta verkostoitujasta voisi olla sellainne tyyppi joka tekee vaan oman duuninsa eikä ole kiinnostunut siitä miten se vaikuttaa muihin kolleegoihin tai yleisellä tasolla firmaan. Ei jaa tietoa muille eikä käytä muilta saatavaa tietoa oman duuninsa tukena. Saattaa jopa tietoisesti pimittää tietoja. Miksi? Siihen ei usein ole mitään järkevää syytä, mutta usein tämä tyyppi on lisäksi muutosvastainen.
PS. olisin muuten itse vastannut tuohon kysymykseen, että en tiedä mitä tarkoitetaan "luontaisella verkostoitumisella", koska mielestäni kaikkien on tehtävä sen eteen hommaa sekä luomalla uusia verkostoja että ylläpitämällä vanhoja.
Pidän verkostoitumista erittäin tärkeänä syistä X, Y, Z. Olen verkostoitunut nykyisessä duunissani esimerkiksi tavalla A. Haettavassa roolissa aloittaisin verkostoitumisen tavoilla B ja C.
Tai jotain muuta sontaa.
Verkostoituminen on suhteilla etenemistä. Ei muuta. Ja ne, jotka täällä kohkaavat firmojen sisäisestä verkostoitumisesta (= käytännössä käytäväkeskustelua ja kahvikoneella notkumista), unohtavat, että edelleenkin jokaisen työpäivässä on 8 h. Kaikki aika, joka mystiseen verkostoitumiseen käytetään, on pois muusta tekemisestä, vaikka se olisi jotain jalompaakin kuin käytäväjuoruilu ja p:n nuoleskelu. Siksi ei edelleenkään ole firman etu, että kaikki verkostoituvat edestä ja takaa kaiken aikaa. Siksi firmoissa on edelleen työnjako.
Jos todella kaikkien tehtävänä on kaiken muun ohella verkostoitua, jää kysymys siitä, kuka ne varsinaiset hommat tekee. No, yksi ratkaisuhan on se, että lisätään väkeä. Tämä on utopiaratkaisu, jota ei toteuteta missään. Toinen vaihtoehto on, että työpäivät venyvät ja ollaan töissä kaiken aikaa. Näinhän on enenevissä määrin käymässä. Kenen etu tämä on? Tässä vaiheessa kysymyksenasettelua all-in-verkostoitumisen kannattajat pesevätkin sitten kätensä ja livahtavat sinne omalle mökilleen hyvin ansaitulle lomalle oikeinkin perinteiseen "ja siinä vaiheessa konsultin perävalot vain vilkkuivat" -tyyliin.
Ei verkostoituminen ole mitään juoruilua. Sitä tehdään ihan sen normaalin työn ohella. Tuomalla esiin oma substanssiosaaminen. Mutta ole verkostoitumatta. Sellaisen ei kuitenkaan kannata itkeä, jos ylennys tai uusi paikka jää sen takia saamatta.
Anna nyt hyvä ihminen jokin köytännön esimerkki verkostoitumisesta. Miten sihteeri A verkostoituu toisessa työpisteessä työskentelevän assistentti B:n kanssa? Pitääkö niiden yavata vai riittääkö sähköposti? Podetäänkö verkostoa yllä jotenkin, vai riittääkö, että on tavattu kerran ja esittäydytty? Pitääkö muistutella olemassaolostaan ja missä määrin, että se ei ole ärsyttävää?
Ei ole vain yhtä tapaa. Sehän riippuu ihan firmasta, alasta, rakennettavasta verkostosta jne. Osaatko siirtää ajatteluasi yhtään laatikon ulkopuolle? Ei verkostoituminen mikään erillinen lokero vaan ihan osa sitä tehtävää työtä. Osa kokonaisuutta. Eikä sitä monissa muissa kulttuureissa tarvitse edes erikseen alleviivata.
Tuossa sihteeriesimerkissä oma firma järjestää sekä yhteisiä koulutuksia (liittyen siis johonkin oikeaan aiheeseen, esimerkiksi uuden teknologiaan käyttöönottoon, ei verkostoitumiseen) että joululounaita (jotka on sitten ihan puhtaasti sosiaalista kanssakäymistä ja tutustumista). Ihan selvää, että jos sihteerit tuntevat toisensa, on pomojen kalenteriaikojen sumpliminen helpompaa.
Ei meistä kukaan ole kone. Miksi ihmeessä taistella sitä vastaan, kun jokainen voi pienillä huomioilla käyttää verkostoitumista omaksi ja muiden auttamiseksi? Nimenomaan positiivista verkostoitumista, ei korruptiota joka on laitonta.
Sille, joka on vähänkään enemmän työelämää ehtinyt nähdä, kaikki nuo asiat ovat ihan normaaleja asioita, joita on tehty iät ajat ilman, että tarvii kouhkaamalla kouhkata siitä, että hei minä täällä nyt olen ihan superverkostoituja, jolla on jotain harvinaisia spesiaaleja kykyjä. Totta kai työntekoa helpottaa, jos tunnet ihmiset, joiden kanssa työasioita hoidat ja tulette toimeen. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Miksi siitä tehdään niin hirveän suuri numero?
Tässäkin ketjussa on tullut selväksi etteivät kaikki sitä tajua tai esimerkiksi osaa vastata aiheeseen liittyvään haastattelukysymykseen. Kukaan ei halua firmaansa verkostoitumisesta "kouhkaajaa" (paitsi ilmeisesti VTV) tai toisaalta sitä tyyppiä joka pitää verkostoitumista turhana.
Yksinkertaisesta asiasta tehdään monimutkainen, kun se nimetään uusiksi ja nostetaan erityisasemaan. Vain verkostoitujat kelpaa. Ihminen, joka hakee tavallista toimistosihteerin tms. tehtävää, ei ehkä koskaan ole tullut ajatelleeksi, onko hän verkostoituja. Mielestäni on ihan ymmärrettävää, jos tuollainen kysymys silloin hämää. Miksi hänen pitäisi olla mitään muuta kuin hyvä työntekijä ja hyvä työkaveri? On pelkkää haastattelijan typeryyttä, jos hän ei osaa selvittää tätä ilman hienoja trenditermejä, joita kukaan ei näköjään osaa edes ytimekkäästi määritellä.
Valitettavasti tänä päivänä some tuo tähän verkostoitumiseen vielä oman lisänsä. Moni tulkitsee asian niin, että verkostoitumiskykyä on se, että linkedinissä minulla on tuhansia kontakteja, mikä samalla on vesittänyt koko tämän systeemin. Itsekin saan koko ajan "verkostoitumispyyntöjä" ihmisiltä, joita en tunne, joita en koskaan ole tavannut tai joihin minulla ei ylipäätään ole mitään yhteyttä. Mitä lisäarvoa he tuovat minun työnhakuuni, oikeasti? Pakko tunnustaa, että välillä kun pyyntö tulee riittävän nimekkäältä alan tyypiltä (jota edelleenkään en tunne ja tuskin tulen koskaan tuntemaan), niin kyllä minä heidät hyväksyn. Samalla tiedostan, että kaikki muutkin tekevät niin. Ja lopputuloksena on täysin humpuukia oleva "verkosto", jossa kaikki on keskenään kavereita somessa, mutta oikeasti kukaan ei tunne ketään. Ihan mahtavaa itsepetosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/HallituksenEsitys/Sivut/HE_63+2019.as…
Sitran palkkioita taitaa olla korotettu selvästi.
Nyt tavallinen Hallintoneuvoston jäsen saa jo n. 5000e vuodessa (pelkästään Sitrasta siis!).
Puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja saavat selvästi enemmän.
Ja varmaan muutama kokous vuodessa luulisin.
Näiden ohella edustajilla paljon muita paikkoja mistä nostavat lisäpalkkioita.
Käytännössä riviedustajakin vetää helposti 10000e/kk brutto (kulukorvaukset huomoiden) ja kokeneet edustajat enemmänkin.
Eivät ole kauheasti huudelleet näistä Sitran palkkioista.
Olisiko Iltalehden aika taas vähän penkoa tätä asiaa? Ja muitakin paikkoja kuin Sitraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se tuli ainakin videon katselemalla selväksi, että ainoastaan verkostot ovat tärkeitä! Itse tyhmyyksissäni uran alkuaikoina keskityin asiaosaaminen kehittämiseen. No minusta ei tullutkaan pääjohtajaa.
Joo, tää on kyllä hauska nykyajan hypeilmiö. Siis Suomessa ei tietenkään ole minkäänlaista korruptiota ja hyväveliverkostotkin on pelkkää pahaa puhetta, mutta ihan sama, mitä työpaikkaa haet, niin ainoastaan verkostot merkkaa. Itse olin taannoin työhaastattelussa ihan perus toimistohiiren tehtävään. Hämmennyin ihan valtavasti, kun minulta kysyttiin haastattelussa, että olenko luontainen verkostoituja. En varmaankaan osannut vastata siten, kuin olisi pitänyt, koska en todellakaan tajunnut, mitä tuolla kysymyksellä haettiin. Olen kyllä mielestäni ihan normaalisti sosiaaliset tilanteet hallitseva, yhteistyökykyinen ja kaikkien kanssa toimeen tuleva tyyppi, mutta pitääkö sen lisäksi olla vielä jotain muuta... kuin Tytti? Paikkaa en saanut.
Sori, mutta tuo pitää nykyään klaarata työssä kuin työssä. On sisäistä ja ulkoista verkostoitumista. Eikä se vie pois arvoa substanssiosaamiselta.
Minäkin olen tätä verkostoitumisasiaa jonkin verran pohtinut, kun sitä vähän joka suunnasta tuputetaan. Voisko joku vääntää rautalangasta, mitä se on? Taas uusi, trendikäs termi normaalille sosiaalisuudelle? Somekontaktien määrä? Se ketä isokenkäisiä tuntee?
Ei varsinaisesti ole sama asia kuin sosiaalisuus, vaikka siitä on apua. Hyvä verkostoituja voi olla epäsosiaalinen. Sosiaalisuus on luonteenpiirre. Verkostoituminen on ns. aktiviteetti tai tehtävä. Verkostoitumisella luodaan kontakteja organisaation, aihepiirin tai oman uran kannalta suotuisiin kohteisiin jotka voivat olla muita organisaatioita tai yksittäisiä ihmisiä.
Verkostoituminen ei välttämättä tapahdu suoraan oman etenemisen vuoksi vaan se voi olla tärkeää koko firman tuottavuuden ja elossa pysymisen kannalta. Otetaan esimerkiksi vaikka Slush joka on iso verkostoitumistapahtuma.
Kuten kaikkea, verkostoitua voi hyvässä tai pahassa. Tilanteesta riippuen, se voi olla todella hieno väline luoda uutta tai sitten sen voi linkittää korruptioon. Maailma ei ole mustavalkoinen.
Kiitos yrityksestä, mutta ei kyllä edellenkään hirveästi selkiytynyt. Verkostoituminen on siis suhteiden luomista muihin, ihmisiin tai organisaatioihin? Ko? Kö? Onko se sitä, että voi sanoa tuntevansa paljon tärkeitä tyyppejä tärkeistä firmoista? Entäs nyt esim. tässä Tytin tapauksessa, kun aktiivinen verkostoituja paljastuukin noloksi kontaktiksi?
Ehkä olisi helpompi kertoa, millainen on oikein huono verkostoituja? Kun edelleen mielestäni ns. täysipäinen, hyvän kasvatuksen saanut ja normaalisti muiden kanssa pärjäävä ihminen on kyllä aina luontainen verkostoituja. Ja miksi ihan perustyöntekijän, jonka työtehtävä ei ole hengailla siellä kokkareilla isojen kihojen kanssa, pitäisi olla "luontainen verkostoituja"?
Ei verkostoituminen ole vain "ulkoista". Ainakin isossa firmassa sitä pitää tehdä sisälläkin. Verkostojen avulla asiat sujuu jouhevammin kaikkien hyväksi. Isossa firmassa verkostoitumisen eteen joutuu tekemään hommaa, koska kolleegoita saattaa olla kymmeniä tuhansia, ympäri maailmaa. Silloin ei riitä vain perussosiaalisuus kahvihuoneessa.
Omassa kv. firmassani kannustetaan jopa johdon assareita verkostoitumaan asiakkaiden assarien kanssa, koska se helpottaa pomojen välistä kommunikointia.
Esimerkki huonosta verkostoitujasta voisi olla sellainne tyyppi joka tekee vaan oman duuninsa eikä ole kiinnostunut siitä miten se vaikuttaa muihin kolleegoihin tai yleisellä tasolla firmaan. Ei jaa tietoa muille eikä käytä muilta saatavaa tietoa oman duuninsa tukena. Saattaa jopa tietoisesti pimittää tietoja. Miksi? Siihen ei usein ole mitään järkevää syytä, mutta usein tämä tyyppi on lisäksi muutosvastainen.
PS. olisin muuten itse vastannut tuohon kysymykseen, että en tiedä mitä tarkoitetaan "luontaisella verkostoitumisella", koska mielestäni kaikkien on tehtävä sen eteen hommaa sekä luomalla uusia verkostoja että ylläpitämällä vanhoja.
Pidän verkostoitumista erittäin tärkeänä syistä X, Y, Z. Olen verkostoitunut nykyisessä duunissani esimerkiksi tavalla A. Haettavassa roolissa aloittaisin verkostoitumisen tavoilla B ja C.
Tai jotain muuta sontaa.
Verkostoituminen on suhteilla etenemistä. Ei muuta. Ja ne, jotka täällä kohkaavat firmojen sisäisestä verkostoitumisesta (= käytännössä käytäväkeskustelua ja kahvikoneella notkumista), unohtavat, että edelleenkin jokaisen työpäivässä on 8 h. Kaikki aika, joka mystiseen verkostoitumiseen käytetään, on pois muusta tekemisestä, vaikka se olisi jotain jalompaakin kuin käytäväjuoruilu ja p:n nuoleskelu. Siksi ei edelleenkään ole firman etu, että kaikki verkostoituvat edestä ja takaa kaiken aikaa. Siksi firmoissa on edelleen työnjako.
Jos todella kaikkien tehtävänä on kaiken muun ohella verkostoitua, jää kysymys siitä, kuka ne varsinaiset hommat tekee. No, yksi ratkaisuhan on se, että lisätään väkeä. Tämä on utopiaratkaisu, jota ei toteuteta missään. Toinen vaihtoehto on, että työpäivät venyvät ja ollaan töissä kaiken aikaa. Näinhän on enenevissä määrin käymässä. Kenen etu tämä on? Tässä vaiheessa kysymyksenasettelua all-in-verkostoitumisen kannattajat pesevätkin sitten kätensä ja livahtavat sinne omalle mökilleen hyvin ansaitulle lomalle oikeinkin perinteiseen "ja siinä vaiheessa konsultin perävalot vain vilkkuivat" -tyyliin.
Ei verkostoituminen ole mitään juoruilua. Sitä tehdään ihan sen normaalin työn ohella. Tuomalla esiin oma substanssiosaaminen. Mutta ole verkostoitumatta. Sellaisen ei kuitenkaan kannata itkeä, jos ylennys tai uusi paikka jää sen takia saamatta.
Anna nyt hyvä ihminen jokin köytännön esimerkki verkostoitumisesta. Miten sihteeri A verkostoituu toisessa työpisteessä työskentelevän assistentti B:n kanssa? Pitääkö niiden yavata vai riittääkö sähköposti? Podetäänkö verkostoa yllä jotenkin, vai riittääkö, että on tavattu kerran ja esittäydytty? Pitääkö muistutella olemassaolostaan ja missä määrin, että se ei ole ärsyttävää?
Ei ole vain yhtä tapaa. Sehän riippuu ihan firmasta, alasta, rakennettavasta verkostosta jne. Osaatko siirtää ajatteluasi yhtään laatikon ulkopuolle? Ei verkostoituminen mikään erillinen lokero vaan ihan osa sitä tehtävää työtä. Osa kokonaisuutta. Eikä sitä monissa muissa kulttuureissa tarvitse edes erikseen alleviivata.
Tuossa sihteeriesimerkissä oma firma järjestää sekä yhteisiä koulutuksia (liittyen siis johonkin oikeaan aiheeseen, esimerkiksi uuden teknologiaan käyttöönottoon, ei verkostoitumiseen) että joululounaita (jotka on sitten ihan puhtaasti sosiaalista kanssakäymistä ja tutustumista). Ihan selvää, että jos sihteerit tuntevat toisensa, on pomojen kalenteriaikojen sumpliminen helpompaa.
Ei meistä kukaan ole kone. Miksi ihmeessä taistella sitä vastaan, kun jokainen voi pienillä huomioilla käyttää verkostoitumista omaksi ja muiden auttamiseksi? Nimenomaan positiivista verkostoitumista, ei korruptiota joka on laitonta.
Sille, joka on vähänkään enemmän työelämää ehtinyt nähdä, kaikki nuo asiat ovat ihan normaaleja asioita, joita on tehty iät ajat ilman, että tarvii kouhkaamalla kouhkata siitä, että hei minä täällä nyt olen ihan superverkostoituja, jolla on jotain harvinaisia spesiaaleja kykyjä. Totta kai työntekoa helpottaa, jos tunnet ihmiset, joiden kanssa työasioita hoidat ja tulette toimeen. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Miksi siitä tehdään niin hirveän suuri numero?
Tässäkin ketjussa on tullut selväksi etteivät kaikki sitä tajua tai esimerkiksi osaa vastata aiheeseen liittyvään haastattelukysymykseen. Kukaan ei halua firmaansa verkostoitumisesta "kouhkaajaa" (paitsi ilmeisesti VTV) tai toisaalta sitä tyyppiä joka pitää verkostoitumista turhana.
Yksinkertaisesta asiasta tehdään monimutkainen, kun se nimetään uusiksi ja nostetaan erityisasemaan. Vain verkostoitujat kelpaa. Ihminen, joka hakee tavallista toimistosihteerin tms. tehtävää, ei ehkä koskaan ole tullut ajatelleeksi, onko hän verkostoituja. Mielestäni on ihan ymmärrettävää, jos tuollainen kysymys silloin hämää. Miksi hänen pitäisi olla mitään muuta kuin hyvä työntekijä ja hyvä työkaveri? On pelkkää haastattelijan typeryyttä, jos hän ei osaa selvittää tätä ilman hienoja trenditermejä, joita kukaan ei näköjään osaa edes ytimekkäästi määritellä.
Valitettavasti tänä päivänä some tuo tähän verkostoitumiseen vielä oman lisänsä. Moni tulkitsee asian niin, että verkostoitumiskykyä on se, että linkedinissä minulla on tuhansia kontakteja, mikä samalla on vesittänyt koko tämän systeemin. Itsekin saan koko ajan "verkostoitumispyyntöjä" ihmisiltä, joita en tunne, joita en koskaan ole tavannut tai joihin minulla ei ylipäätään ole mitään yhteyttä. Mitä lisäarvoa he tuovat minun työnhakuuni, oikeasti? Pakko tunnustaa, että välillä kun pyyntö tulee riittävän nimekkäältä alan tyypiltä (jota edelleenkään en tunne ja tuskin tulen koskaan tuntemaan), niin kyllä minä heidät hyväksyn. Samalla tiedostan, että kaikki muutkin tekevät niin. Ja lopputuloksena on täysin humpuukia oleva "verkosto", jossa kaikki on keskenään kavereita somessa, mutta oikeasti kukaan ei tunne ketään. Ihan mahtavaa itsepetosta.
Ehkä sen toimistosihteerinkin pitää osata ennakoida kysymyksiä, trendejä, tuulia tai edes osata ajatella hetkessä, jos haastattelutilanteessa tulee yllättävä kysymys.
LinkedInissä tuntemattomat kontaktit saattavat jakaa mielenkiintoisia ajatuksia, blogeja, artikkeleita jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänhän maksatti jopa polkupyöränsä huollon veronmaksajien rahoilla. Sitä se pienituloisuus teettää.
Mistä tiedät, että se oli hänen eikä esimerkiksi puolisonsa pyörä?
No, maksoi jopa fillarin huollon veronmaksajien rahoilla. Oli sitten oma tai puolison pyörä. Pääpointti on se, että jopa sen maksoi veronmaksajien rahoilla, vaikka hänen tuloillaan ei olisi paha rasti ollut omasta pussistaan maksaa.
Varmaan kova kisa kansanedustajilla noista hallintoneuvostopaikoista kun niistä maksetaan noin tolkuttomat palkkiot. Missä se paljon mainostettu avoimuus on muuten VTV:n neuvottelukunnan palkkioista? Onkohan niillekin maksettu tuhansia euroja vuodessa per henkilö? Voisiko joku mediasta selvittää tämän? En löydä mistään netistä tietoa tästä.
Toki vallankäytön kannalta noilla paikoilla ei ole yhtikäs mitään merkitystä, vaan kaikki valta käytetään eduskunnan valiokunnissa ja niistä ei saa erillisiä palkkioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhmä kun en lähtenyt politiikkaan. Tuollahan pääsisi nettoamaan ihan älyttömät hillot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se tuli ainakin videon katselemalla selväksi, että ainoastaan verkostot ovat tärkeitä! Itse tyhmyyksissäni uran alkuaikoina keskityin asiaosaaminen kehittämiseen. No minusta ei tullutkaan pääjohtajaa.
Joo, tää on kyllä hauska nykyajan hypeilmiö. Siis Suomessa ei tietenkään ole minkäänlaista korruptiota ja hyväveliverkostotkin on pelkkää pahaa puhetta, mutta ihan sama, mitä työpaikkaa haet, niin ainoastaan verkostot merkkaa. Itse olin taannoin työhaastattelussa ihan perus toimistohiiren tehtävään. Hämmennyin ihan valtavasti, kun minulta kysyttiin haastattelussa, että olenko luontainen verkostoituja. En varmaankaan osannut vastata siten, kuin olisi pitänyt, koska en todellakaan tajunnut, mitä tuolla kysymyksellä haettiin. Olen kyllä mielestäni ihan normaalisti sosiaaliset tilanteet hallitseva, yhteistyökykyinen ja kaikkien kanssa toimeen tuleva tyyppi, mutta pitääkö sen lisäksi olla vielä jotain muuta... kuin Tytti? Paikkaa en saanut.
Sori, mutta tuo pitää nykyään klaarata työssä kuin työssä. On sisäistä ja ulkoista verkostoitumista. Eikä se vie pois arvoa substanssiosaamiselta.
Minäkin olen tätä verkostoitumisasiaa jonkin verran pohtinut, kun sitä vähän joka suunnasta tuputetaan. Voisko joku vääntää rautalangasta, mitä se on? Taas uusi, trendikäs termi normaalille sosiaalisuudelle? Somekontaktien määrä? Se ketä isokenkäisiä tuntee?
Ei varsinaisesti ole sama asia kuin sosiaalisuus, vaikka siitä on apua. Hyvä verkostoituja voi olla epäsosiaalinen. Sosiaalisuus on luonteenpiirre. Verkostoituminen on ns. aktiviteetti tai tehtävä. Verkostoitumisella luodaan kontakteja organisaation, aihepiirin tai oman uran kannalta suotuisiin kohteisiin jotka voivat olla muita organisaatioita tai yksittäisiä ihmisiä.
Verkostoituminen ei välttämättä tapahdu suoraan oman etenemisen vuoksi vaan se voi olla tärkeää koko firman tuottavuuden ja elossa pysymisen kannalta. Otetaan esimerkiksi vaikka Slush joka on iso verkostoitumistapahtuma.
Kuten kaikkea, verkostoitua voi hyvässä tai pahassa. Tilanteesta riippuen, se voi olla todella hieno väline luoda uutta tai sitten sen voi linkittää korruptioon. Maailma ei ole mustavalkoinen.
Kiitos yrityksestä, mutta ei kyllä edellenkään hirveästi selkiytynyt. Verkostoituminen on siis suhteiden luomista muihin, ihmisiin tai organisaatioihin? Ko? Kö? Onko se sitä, että voi sanoa tuntevansa paljon tärkeitä tyyppejä tärkeistä firmoista? Entäs nyt esim. tässä Tytin tapauksessa, kun aktiivinen verkostoituja paljastuukin noloksi kontaktiksi?
Ehkä olisi helpompi kertoa, millainen on oikein huono verkostoituja? Kun edelleen mielestäni ns. täysipäinen, hyvän kasvatuksen saanut ja normaalisti muiden kanssa pärjäävä ihminen on kyllä aina luontainen verkostoituja. Ja miksi ihan perustyöntekijän, jonka työtehtävä ei ole hengailla siellä kokkareilla isojen kihojen kanssa, pitäisi olla "luontainen verkostoituja"?
Ei verkostoituminen ole vain "ulkoista". Ainakin isossa firmassa sitä pitää tehdä sisälläkin. Verkostojen avulla asiat sujuu jouhevammin kaikkien hyväksi. Isossa firmassa verkostoitumisen eteen joutuu tekemään hommaa, koska kolleegoita saattaa olla kymmeniä tuhansia, ympäri maailmaa. Silloin ei riitä vain perussosiaalisuus kahvihuoneessa.
Omassa kv. firmassani kannustetaan jopa johdon assareita verkostoitumaan asiakkaiden assarien kanssa, koska se helpottaa pomojen välistä kommunikointia.
Esimerkki huonosta verkostoitujasta voisi olla sellainne tyyppi joka tekee vaan oman duuninsa eikä ole kiinnostunut siitä miten se vaikuttaa muihin kolleegoihin tai yleisellä tasolla firmaan. Ei jaa tietoa muille eikä käytä muilta saatavaa tietoa oman duuninsa tukena. Saattaa jopa tietoisesti pimittää tietoja. Miksi? Siihen ei usein ole mitään järkevää syytä, mutta usein tämä tyyppi on lisäksi muutosvastainen.
PS. olisin muuten itse vastannut tuohon kysymykseen, että en tiedä mitä tarkoitetaan "luontaisella verkostoitumisella", koska mielestäni kaikkien on tehtävä sen eteen hommaa sekä luomalla uusia verkostoja että ylläpitämällä vanhoja.
Pidän verkostoitumista erittäin tärkeänä syistä X, Y, Z. Olen verkostoitunut nykyisessä duunissani esimerkiksi tavalla A. Haettavassa roolissa aloittaisin verkostoitumisen tavoilla B ja C.
Tai jotain muuta sontaa.
Verkostoituminen on suhteilla etenemistä. Ei muuta. Ja ne, jotka täällä kohkaavat firmojen sisäisestä verkostoitumisesta (= käytännössä käytäväkeskustelua ja kahvikoneella notkumista), unohtavat, että edelleenkin jokaisen työpäivässä on 8 h. Kaikki aika, joka mystiseen verkostoitumiseen käytetään, on pois muusta tekemisestä, vaikka se olisi jotain jalompaakin kuin käytäväjuoruilu ja p:n nuoleskelu. Siksi ei edelleenkään ole firman etu, että kaikki verkostoituvat edestä ja takaa kaiken aikaa. Siksi firmoissa on edelleen työnjako.
Jos todella kaikkien tehtävänä on kaiken muun ohella verkostoitua, jää kysymys siitä, kuka ne varsinaiset hommat tekee. No, yksi ratkaisuhan on se, että lisätään väkeä. Tämä on utopiaratkaisu, jota ei toteuteta missään. Toinen vaihtoehto on, että työpäivät venyvät ja ollaan töissä kaiken aikaa. Näinhän on enenevissä määrin käymässä. Kenen etu tämä on? Tässä vaiheessa kysymyksenasettelua all-in-verkostoitumisen kannattajat pesevätkin sitten kätensä ja livahtavat sinne omalle mökilleen hyvin ansaitulle lomalle oikeinkin perinteiseen "ja siinä vaiheessa konsultin perävalot vain vilkkuivat" -tyyliin.
Ei verkostoituminen ole mitään juoruilua. Sitä tehdään ihan sen normaalin työn ohella. Tuomalla esiin oma substanssiosaaminen. Mutta ole verkostoitumatta. Sellaisen ei kuitenkaan kannata itkeä, jos ylennys tai uusi paikka jää sen takia saamatta.
Anna nyt hyvä ihminen jokin köytännön esimerkki verkostoitumisesta. Miten sihteeri A verkostoituu toisessa työpisteessä työskentelevän assistentti B:n kanssa? Pitääkö niiden yavata vai riittääkö sähköposti? Podetäänkö verkostoa yllä jotenkin, vai riittääkö, että on tavattu kerran ja esittäydytty? Pitääkö muistutella olemassaolostaan ja missä määrin, että se ei ole ärsyttävää?
Ei ole vain yhtä tapaa. Sehän riippuu ihan firmasta, alasta, rakennettavasta verkostosta jne. Osaatko siirtää ajatteluasi yhtään laatikon ulkopuolle? Ei verkostoituminen mikään erillinen lokero vaan ihan osa sitä tehtävää työtä. Osa kokonaisuutta. Eikä sitä monissa muissa kulttuureissa tarvitse edes erikseen alleviivata.
Tuossa sihteeriesimerkissä oma firma järjestää sekä yhteisiä koulutuksia (liittyen siis johonkin oikeaan aiheeseen, esimerkiksi uuden teknologiaan käyttöönottoon, ei verkostoitumiseen) että joululounaita (jotka on sitten ihan puhtaasti sosiaalista kanssakäymistä ja tutustumista). Ihan selvää, että jos sihteerit tuntevat toisensa, on pomojen kalenteriaikojen sumpliminen helpompaa.
Ei meistä kukaan ole kone. Miksi ihmeessä taistella sitä vastaan, kun jokainen voi pienillä huomioilla käyttää verkostoitumista omaksi ja muiden auttamiseksi? Nimenomaan positiivista verkostoitumista, ei korruptiota joka on laitonta.
Sille, joka on vähänkään enemmän työelämää ehtinyt nähdä, kaikki nuo asiat ovat ihan normaaleja asioita, joita on tehty iät ajat ilman, että tarvii kouhkaamalla kouhkata siitä, että hei minä täällä nyt olen ihan superverkostoituja, jolla on jotain harvinaisia spesiaaleja kykyjä. Totta kai työntekoa helpottaa, jos tunnet ihmiset, joiden kanssa työasioita hoidat ja tulette toimeen. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Miksi siitä tehdään niin hirveän suuri numero?
Tässäkin ketjussa on tullut selväksi etteivät kaikki sitä tajua tai esimerkiksi osaa vastata aiheeseen liittyvään haastattelukysymykseen. Kukaan ei halua firmaansa verkostoitumisesta "kouhkaajaa" (paitsi ilmeisesti VTV) tai toisaalta sitä tyyppiä joka pitää verkostoitumista turhana.
Yksinkertaisesta asiasta tehdään monimutkainen, kun se nimetään uusiksi ja nostetaan erityisasemaan. Vain verkostoitujat kelpaa. Ihminen, joka hakee tavallista toimistosihteerin tms. tehtävää, ei ehkä koskaan ole tullut ajatelleeksi, onko hän verkostoituja. Mielestäni on ihan ymmärrettävää, jos tuollainen kysymys silloin hämää. Miksi hänen pitäisi olla mitään muuta kuin hyvä työntekijä ja hyvä työkaveri? On pelkkää haastattelijan typeryyttä, jos hän ei osaa selvittää tätä ilman hienoja trenditermejä, joita kukaan ei näköjään osaa edes ytimekkäästi määritellä.
Valitettavasti tänä päivänä some tuo tähän verkostoitumiseen vielä oman lisänsä. Moni tulkitsee asian niin, että verkostoitumiskykyä on se, että linkedinissä minulla on tuhansia kontakteja, mikä samalla on vesittänyt koko tämän systeemin. Itsekin saan koko ajan "verkostoitumispyyntöjä" ihmisiltä, joita en tunne, joita en koskaan ole tavannut tai joihin minulla ei ylipäätään ole mitään yhteyttä. Mitä lisäarvoa he tuovat minun työnhakuuni, oikeasti? Pakko tunnustaa, että välillä kun pyyntö tulee riittävän nimekkäältä alan tyypiltä (jota edelleenkään en tunne ja tuskin tulen koskaan tuntemaan), niin kyllä minä heidät hyväksyn. Samalla tiedostan, että kaikki muutkin tekevät niin. Ja lopputuloksena on täysin humpuukia oleva "verkosto", jossa kaikki on keskenään kavereita somessa, mutta oikeasti kukaan ei tunne ketään. Ihan mahtavaa itsepetosta.
Ehkä sen toimistosihteerinkin pitää osata ennakoida kysymyksiä, trendejä, tuulia tai edes osata ajatella hetkessä, jos haastattelutilanteessa tulee yllättävä kysymys.
LinkedInissä tuntemattomat kontaktit saattavat jakaa mielenkiintoisia ajatuksia, blogeja, artikkeleita jne.
Pitäisi siis osata ennalta varautua ihan mihin vaan kysymykseen? Eikö silloin kannattaisi korostaa hakijan ennustamiskykyjä kuin verkostoituneisuutta? Kumpikaanhan näistä nyt ei sinänsä liity siihen, miten hyvin tuo toimistosihteeri työnsä hoitaa tai miten tulee ihmisten kanssa toimeen.
Ei ole ihme, että ihmiskunta (ihan tutkimustenkin mukaan) muuttuu koko ajan typerämmäksi, jos illat istutaan somessa odottamassa, että joku tuntematon somekontakti jakaa mielenkiintoisen ajatuksen. Ennen osattiin ne artikkelit kaivaa esille ihan itsekin. Lisäksi luettiin kirjoja ja keskusteltiin muidenkin kuin omassa kuplassa vaikuttavien kanssa. Ja sitten saatettiin saada joku ihan oma, hieno ajatus. Oi niitä aikoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se tuli ainakin videon katselemalla selväksi, että ainoastaan verkostot ovat tärkeitä! Itse tyhmyyksissäni uran alkuaikoina keskityin asiaosaaminen kehittämiseen. No minusta ei tullutkaan pääjohtajaa.
Joo, tää on kyllä hauska nykyajan hypeilmiö. Siis Suomessa ei tietenkään ole minkäänlaista korruptiota ja hyväveliverkostotkin on pelkkää pahaa puhetta, mutta ihan sama, mitä työpaikkaa haet, niin ainoastaan verkostot merkkaa. Itse olin taannoin työhaastattelussa ihan perus toimistohiiren tehtävään. Hämmennyin ihan valtavasti, kun minulta kysyttiin haastattelussa, että olenko luontainen verkostoituja. En varmaankaan osannut vastata siten, kuin olisi pitänyt, koska en todellakaan tajunnut, mitä tuolla kysymyksellä haettiin. Olen kyllä mielestäni ihan normaalisti sosiaaliset tilanteet hallitseva, yhteistyökykyinen ja kaikkien kanssa toimeen tuleva tyyppi, mutta pitääkö sen lisäksi olla vielä jotain muuta... kuin Tytti? Paikkaa en saanut.
Sori, mutta tuo pitää nykyään klaarata työssä kuin työssä. On sisäistä ja ulkoista verkostoitumista. Eikä se vie pois arvoa substanssiosaamiselta.
Minäkin olen tätä verkostoitumisasiaa jonkin verran pohtinut, kun sitä vähän joka suunnasta tuputetaan. Voisko joku vääntää rautalangasta, mitä se on? Taas uusi, trendikäs termi normaalille sosiaalisuudelle? Somekontaktien määrä? Se ketä isokenkäisiä tuntee?
Ei varsinaisesti ole sama asia kuin sosiaalisuus, vaikka siitä on apua. Hyvä verkostoituja voi olla epäsosiaalinen. Sosiaalisuus on luonteenpiirre. Verkostoituminen on ns. aktiviteetti tai tehtävä. Verkostoitumisella luodaan kontakteja organisaation, aihepiirin tai oman uran kannalta suotuisiin kohteisiin jotka voivat olla muita organisaatioita tai yksittäisiä ihmisiä.
Verkostoituminen ei välttämättä tapahdu suoraan oman etenemisen vuoksi vaan se voi olla tärkeää koko firman tuottavuuden ja elossa pysymisen kannalta. Otetaan esimerkiksi vaikka Slush joka on iso verkostoitumistapahtuma.
Kuten kaikkea, verkostoitua voi hyvässä tai pahassa. Tilanteesta riippuen, se voi olla todella hieno väline luoda uutta tai sitten sen voi linkittää korruptioon. Maailma ei ole mustavalkoinen.
Kiitos yrityksestä, mutta ei kyllä edellenkään hirveästi selkiytynyt. Verkostoituminen on siis suhteiden luomista muihin, ihmisiin tai organisaatioihin? Ko? Kö? Onko se sitä, että voi sanoa tuntevansa paljon tärkeitä tyyppejä tärkeistä firmoista? Entäs nyt esim. tässä Tytin tapauksessa, kun aktiivinen verkostoituja paljastuukin noloksi kontaktiksi?
Ehkä olisi helpompi kertoa, millainen on oikein huono verkostoituja? Kun edelleen mielestäni ns. täysipäinen, hyvän kasvatuksen saanut ja normaalisti muiden kanssa pärjäävä ihminen on kyllä aina luontainen verkostoituja. Ja miksi ihan perustyöntekijän, jonka työtehtävä ei ole hengailla siellä kokkareilla isojen kihojen kanssa, pitäisi olla "luontainen verkostoituja"?
Ei verkostoituminen ole vain "ulkoista". Ainakin isossa firmassa sitä pitää tehdä sisälläkin. Verkostojen avulla asiat sujuu jouhevammin kaikkien hyväksi. Isossa firmassa verkostoitumisen eteen joutuu tekemään hommaa, koska kolleegoita saattaa olla kymmeniä tuhansia, ympäri maailmaa. Silloin ei riitä vain perussosiaalisuus kahvihuoneessa.
Omassa kv. firmassani kannustetaan jopa johdon assareita verkostoitumaan asiakkaiden assarien kanssa, koska se helpottaa pomojen välistä kommunikointia.
Esimerkki huonosta verkostoitujasta voisi olla sellainne tyyppi joka tekee vaan oman duuninsa eikä ole kiinnostunut siitä miten se vaikuttaa muihin kolleegoihin tai yleisellä tasolla firmaan. Ei jaa tietoa muille eikä käytä muilta saatavaa tietoa oman duuninsa tukena. Saattaa jopa tietoisesti pimittää tietoja. Miksi? Siihen ei usein ole mitään järkevää syytä, mutta usein tämä tyyppi on lisäksi muutosvastainen.
PS. olisin muuten itse vastannut tuohon kysymykseen, että en tiedä mitä tarkoitetaan "luontaisella verkostoitumisella", koska mielestäni kaikkien on tehtävä sen eteen hommaa sekä luomalla uusia verkostoja että ylläpitämällä vanhoja.
Pidän verkostoitumista erittäin tärkeänä syistä X, Y, Z. Olen verkostoitunut nykyisessä duunissani esimerkiksi tavalla A. Haettavassa roolissa aloittaisin verkostoitumisen tavoilla B ja C.
Tai jotain muuta sontaa.
Verkostoituminen on suhteilla etenemistä. Ei muuta. Ja ne, jotka täällä kohkaavat firmojen sisäisestä verkostoitumisesta (= käytännössä käytäväkeskustelua ja kahvikoneella notkumista), unohtavat, että edelleenkin jokaisen työpäivässä on 8 h. Kaikki aika, joka mystiseen verkostoitumiseen käytetään, on pois muusta tekemisestä, vaikka se olisi jotain jalompaakin kuin käytäväjuoruilu ja p:n nuoleskelu. Siksi ei edelleenkään ole firman etu, että kaikki verkostoituvat edestä ja takaa kaiken aikaa. Siksi firmoissa on edelleen työnjako.
Jos todella kaikkien tehtävänä on kaiken muun ohella verkostoitua, jää kysymys siitä, kuka ne varsinaiset hommat tekee. No, yksi ratkaisuhan on se, että lisätään väkeä. Tämä on utopiaratkaisu, jota ei toteuteta missään. Toinen vaihtoehto on, että työpäivät venyvät ja ollaan töissä kaiken aikaa. Näinhän on enenevissä määrin käymässä. Kenen etu tämä on? Tässä vaiheessa kysymyksenasettelua all-in-verkostoitumisen kannattajat pesevätkin sitten kätensä ja livahtavat sinne omalle mökilleen hyvin ansaitulle lomalle oikeinkin perinteiseen "ja siinä vaiheessa konsultin perävalot vain vilkkuivat" -tyyliin.
Ei verkostoituminen ole mitään juoruilua. Sitä tehdään ihan sen normaalin työn ohella. Tuomalla esiin oma substanssiosaaminen. Mutta ole verkostoitumatta. Sellaisen ei kuitenkaan kannata itkeä, jos ylennys tai uusi paikka jää sen takia saamatta.
Anna nyt hyvä ihminen jokin köytännön esimerkki verkostoitumisesta. Miten sihteeri A verkostoituu toisessa työpisteessä työskentelevän assistentti B:n kanssa? Pitääkö niiden yavata vai riittääkö sähköposti? Podetäänkö verkostoa yllä jotenkin, vai riittääkö, että on tavattu kerran ja esittäydytty? Pitääkö muistutella olemassaolostaan ja missä määrin, että se ei ole ärsyttävää?
Ei ole vain yhtä tapaa. Sehän riippuu ihan firmasta, alasta, rakennettavasta verkostosta jne. Osaatko siirtää ajatteluasi yhtään laatikon ulkopuolle? Ei verkostoituminen mikään erillinen lokero vaan ihan osa sitä tehtävää työtä. Osa kokonaisuutta. Eikä sitä monissa muissa kulttuureissa tarvitse edes erikseen alleviivata.
Tuossa sihteeriesimerkissä oma firma järjestää sekä yhteisiä koulutuksia (liittyen siis johonkin oikeaan aiheeseen, esimerkiksi uuden teknologiaan käyttöönottoon, ei verkostoitumiseen) että joululounaita (jotka on sitten ihan puhtaasti sosiaalista kanssakäymistä ja tutustumista). Ihan selvää, että jos sihteerit tuntevat toisensa, on pomojen kalenteriaikojen sumpliminen helpompaa.
Ei meistä kukaan ole kone. Miksi ihmeessä taistella sitä vastaan, kun jokainen voi pienillä huomioilla käyttää verkostoitumista omaksi ja muiden auttamiseksi? Nimenomaan positiivista verkostoitumista, ei korruptiota joka on laitonta.
Sille, joka on vähänkään enemmän työelämää ehtinyt nähdä, kaikki nuo asiat ovat ihan normaaleja asioita, joita on tehty iät ajat ilman, että tarvii kouhkaamalla kouhkata siitä, että hei minä täällä nyt olen ihan superverkostoituja, jolla on jotain harvinaisia spesiaaleja kykyjä. Totta kai työntekoa helpottaa, jos tunnet ihmiset, joiden kanssa työasioita hoidat ja tulette toimeen. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Miksi siitä tehdään niin hirveän suuri numero?
Tässäkin ketjussa on tullut selväksi etteivät kaikki sitä tajua tai esimerkiksi osaa vastata aiheeseen liittyvään haastattelukysymykseen. Kukaan ei halua firmaansa verkostoitumisesta "kouhkaajaa" (paitsi ilmeisesti VTV) tai toisaalta sitä tyyppiä joka pitää verkostoitumista turhana.
Yksinkertaisesta asiasta tehdään monimutkainen, kun se nimetään uusiksi ja nostetaan erityisasemaan. Vain verkostoitujat kelpaa. Ihminen, joka hakee tavallista toimistosihteerin tms. tehtävää, ei ehkä koskaan ole tullut ajatelleeksi, onko hän verkostoituja. Mielestäni on ihan ymmärrettävää, jos tuollainen kysymys silloin hämää. Miksi hänen pitäisi olla mitään muuta kuin hyvä työntekijä ja hyvä työkaveri? On pelkkää haastattelijan typeryyttä, jos hän ei osaa selvittää tätä ilman hienoja trenditermejä, joita kukaan ei näköjään osaa edes ytimekkäästi määritellä.
Valitettavasti tänä päivänä some tuo tähän verkostoitumiseen vielä oman lisänsä. Moni tulkitsee asian niin, että verkostoitumiskykyä on se, että linkedinissä minulla on tuhansia kontakteja, mikä samalla on vesittänyt koko tämän systeemin. Itsekin saan koko ajan "verkostoitumispyyntöjä" ihmisiltä, joita en tunne, joita en koskaan ole tavannut tai joihin minulla ei ylipäätään ole mitään yhteyttä. Mitä lisäarvoa he tuovat minun työnhakuuni, oikeasti? Pakko tunnustaa, että välillä kun pyyntö tulee riittävän nimekkäältä alan tyypiltä (jota edelleenkään en tunne ja tuskin tulen koskaan tuntemaan), niin kyllä minä heidät hyväksyn. Samalla tiedostan, että kaikki muutkin tekevät niin. Ja lopputuloksena on täysin humpuukia oleva "verkosto", jossa kaikki on keskenään kavereita somessa, mutta oikeasti kukaan ei tunne ketään. Ihan mahtavaa itsepetosta.
Ehkä sen toimistosihteerinkin pitää osata ennakoida kysymyksiä, trendejä, tuulia tai edes osata ajatella hetkessä, jos haastattelutilanteessa tulee yllättävä kysymys.
LinkedInissä tuntemattomat kontaktit saattavat jakaa mielenkiintoisia ajatuksia, blogeja, artikkeleita jne.
Pitäisi siis osata ennalta varautua ihan mihin vaan kysymykseen? Eikö silloin kannattaisi korostaa hakijan ennustamiskykyjä kuin verkostoituneisuutta? Kumpikaanhan näistä nyt ei sinänsä liity siihen, miten hyvin tuo toimistosihteeri työnsä hoitaa tai miten tulee ihmisten kanssa toimeen.
Ei ole ihme, että ihmiskunta (ihan tutkimustenkin mukaan) muuttuu koko ajan typerämmäksi, jos illat istutaan somessa odottamassa, että joku tuntematon somekontakti jakaa mielenkiintoisen ajatuksen. Ennen osattiin ne artikkelit kaivaa esille ihan itsekin. Lisäksi luettiin kirjoja ja keskusteltiin muidenkin kuin omassa kuplassa vaikuttavien kanssa. Ja sitten saatettiin saada joku ihan oma, hieno ajatus. Oi niitä aikoja.
Sovitaan niin. Voit jatkaa tuulimyllyjä vastaan taistelua, jos koet sen palvelevan sinua paremmin. Mitään verkostoitumislakeja ei onneksi ole olemassa:)
Vierailija kirjoitti:
Varmaan kova kisa kansanedustajilla noista hallintoneuvostopaikoista kun niistä maksetaan noin tolkuttomat palkkiot.
Nimenomaan näin. Ja nuo paikat ovat ihan vain bonusrahapaikkoja. Ei kansanedustaja tee noissa hallintoneuvostoissa muuta kuin on paikalla, jotta jokin muodollinen sääntö täyttyy. SIellä voisi olla pöydän ympärillä puunukkeja tuoleilla. Niin kuin tavallaan onkin.
Hallintoneuvostopaikka on omanlaisensa lentobonuspisteiden kerrytyssysteeminsä. Saadaan vähän sitä voita leivän päälle.
Luuleeko joku, että esmes pelkällä julkisuus/hyvä tyyppi -kortilla kansanedustajaksi ratsastanut Pirkka-Pekka Petellius on kovakin hallinnollisten seikkojen asiantuntija ja omiaan puuttumaan tarpeen vaatiessa epäkohtiin tai edes tunnistamaan sellaisia? :D
Kyllä verkostoinnista on hyötyä, nyt mulla on 10kpl 3 metristä 15mm muikkuverkkoa ja pitäisi ehkä vielä panostaa 18 millisiin. Ja lohiverkkojakin voisi harkita.
Vierailija kirjoitti:
No hei! Jos odotetaan edustusta niin tottakai työnantaja kustantaa. Luuletko, että ylen uutistenlukijoiden kampaukset meikit ja edustavat kengät ja vaatteet on maksettu heidän omasta pussista? Ei sinäkin maksat niitä omasta pussistasi yleveroina.
Ylen uutistenlukijan vaatetuksesta maksan mielummin kuin laaduttomista ohjelmista, joita kyseinen talo kyhää sisäpiirinsä kanssa. Sama muidenkin verorahoja syövien laitosten kanssa. Ja mitä tulee verkostoihin, ne ovat todellakin liian usein "kuppikuntia", joissa ajetaan vain omia henkilöhohtaisia etuja. On toki hyvä, että ihmiset ovat porukassa ja on mukava fiilis, mutta kun on monesti se kärpäsen herra -meininki sylkykuppeineen.
Sitran kulutkin ovat melkein pelkkiä palkkoja. Vuonna 2017 maksettu palkkoja n. 10 miljoonaa euroa. Kuinkahan monta miljoonaa meni johtoryhmälle?