Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen nainen, enkä ole koskaan itkuinen, en itkeskele, en itke kivusta tai surusta. Outoako?
19.03.2021 |
Liikutuksesta ja onnesta osaan kyllä tirauttaa tipan. Mutta tuntuu ihan vieraalta monet ketjut missä puhutaan että on itkuisa, itkeskelee tai itkee vaikka jos sattuu.
Mä en vaan osaa itkeä, eikä mikään kipu itketä. Läheisen kuolemakaan ei itketä, surua tunsin kyllä. Ei ole mitään hormoni-itkuja, ei ollut raskaana itkuja, ei koskaan.
Tunteeton en mielestäni ole sillä osaan iloita, surra, rakastaa jne.
Onko tämä jotenkin outoa? Onko muilla samaa?
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko vapaa?
Naimisissa olen :)
Mutta siis epäilen että mun kaltaisia naisia on aika paljonkin, ei kaikki ole itkeskelijöitä. Ap
Aloin pohtia että voiko tämä olla joku vaurio? Lapsena piti olla aina reipas ja pienestä pitäen hoitaa asiat ilman aikuisen apua, vanhemmat oli aika huonot vanhemmat.
Ei ole kuitenkaan mitään mt-ongelmaa, eikä lapsuuskaan itketä.
Mistä voi tietää onko normaalia vai ei? Ap
Vierailija kirjoitti:
Aloin pohtia että voiko tämä olla joku vaurio? Lapsena piti olla aina reipas ja pienestä pitäen hoitaa asiat ilman aikuisen apua, vanhemmat oli aika huonot vanhemmat.
Ei ole kuitenkaan mitään mt-ongelmaa, eikä lapsuuskaan itketä.
Mistä voi tietää onko normaalia vai ei? Ap
Voi olla vaurio, tai sitten ei.
Olen muuten kuullut monien sukupuoltaan naisesta mieheksi korjanneiden sanovan, että testosteroni voi tehdä itkemisestä mahdotonta, että vaikka itkettäisi, ei tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä itken vain hormonihäiriön takia. Syy voi olla mikä tahansa koska itku on kemiallista.
En ole itsekään itkeskelijä. Joskus itken jollekin elokuvalle. Muuten olen itkenyt lähinnä, kun joku läheinen on kuollut. Menee välillä vuosiakin, etten itke.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko vapaa?
Naimisissa olen :)
Mutta siis epäilen että mun kaltaisia naisia on aika paljonkin, ei kaikki ole itkeskelijöitä. Ap
Oletko vapaa? Tarkoitan, että onko sinulla omalla tunnolla asioita, jotka painaisivat mieltä. Sopimattomia erimielisisyyksiä, patoutunutta vihaa ja katkeruutta?
En minäkään ole itkuherkkä. Minulla on naisesihenkilö, jolla on kyyneleet tosi herkässä. Kun kuka tahansa kertoo mitä tahansa liikuttavaa, hän kyynelehtii vuolaasti.
Itse toljotan vieressä kuivin silmin.
Itken kyllä kun olen riittävän raivoissani ja turhautunut. Myös itkin kun läheiseni kuoli, mutta en juurikaan julkisesti.
Itku on minulle erittäin yksityistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloin pohtia että voiko tämä olla joku vaurio? Lapsena piti olla aina reipas ja pienestä pitäen hoitaa asiat ilman aikuisen apua, vanhemmat oli aika huonot vanhemmat.
Ei ole kuitenkaan mitään mt-ongelmaa, eikä lapsuuskaan itketä.
Mistä voi tietää onko normaalia vai ei? ApVoi olla vaurio, tai sitten ei.
Olen muuten kuullut monien sukupuoltaan naisesta mieheksi korjanneiden sanovan, että testosteroni voi tehdä itkemisestä mahdotonta, että vaikka itkettäisi, ei tule.
Niin. Jos letku on katkaistu, niin eipä sieltä tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloin pohtia että voiko tämä olla joku vaurio? Lapsena piti olla aina reipas ja pienestä pitäen hoitaa asiat ilman aikuisen apua, vanhemmat oli aika huonot vanhemmat.
Ei ole kuitenkaan mitään mt-ongelmaa, eikä lapsuuskaan itketä.
Mistä voi tietää onko normaalia vai ei? ApVoi olla vaurio, tai sitten ei.
Olen muuten kuullut monien sukupuoltaan naisesta mieheksi korjanneiden sanovan, että testosteroni voi tehdä itkemisestä mahdotonta, että vaikka itkettäisi, ei tule.
Voi olla. Muistan lapsuus-nuoruusaikananI itkeneeni tasan 2 kertaa, kerran oman pitkäaikaissairauteni takia ja toisen kerran mummon hautajaisissa (se yllätti, en osannut varautua että voisi itkettää). Mutta sitten myöhemmin, kun aloitin e-pillerit itkeskelin koko ajan ja se tuntui tosi epämiellyttävältä, ihan kuin koko persoonallisuuteni olisi muuttunut. Tämä korjaantui, kun lopetin pillerit, mutta lasten saamisen jälkeen jonkinlainen herkkyys itkemiselle on palannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko vapaa?
Naimisissa olen :)
Mutta siis epäilen että mun kaltaisia naisia on aika paljonkin, ei kaikki ole itkeskelijöitä. ApOletko vapaa? Tarkoitan, että onko sinulla omalla tunnolla asioita, jotka painaisivat mieltä. Sopimattomia erimielisisyyksiä, patoutunutta vihaa ja katkeruutta?
No lapsuuteni oli kylmä ja tyly vanhempien taholta. Väkivaltaanin oli. En ole heille vihainen tai kanna kaunaa koska he ovat vähän yksinkertaisia (siis kouluttamattomia ja tietämättömiä) eivätkä pystyneet parempaan.
Mutta voi olla että on jotain tiedostamatonta, sitä juuri mietin tässä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Etkö itke edes silloin, kun perheellä ei ole savulohta?
Tai etenkin, jos mies söi lapsen vanukkaat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikki naiset todellakaan itke. Olen itkenyt viimeksi varmaan 18v sitten.
Vierailija kirjoitti:
Aleksitymia?
Aleksi kuka?
On myös miehiä jotka itkee usein.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ole itkuherkkä. Minulla on naisesihenkilö, jolla on kyyneleet tosi herkässä. Kun kuka tahansa kertoo mitä tahansa liikuttavaa, hän kyynelehtii vuolaasti.
Itse toljotan vieressä kuivin silmin.Itken kyllä kun olen riittävän raivoissani ja turhautunut. Myös itkin kun läheiseni kuoli, mutta en juurikaan julkisesti.
Itku on minulle erittäin yksityistä.
Työasioissa?
Vierailija kirjoitti:
Aleksitymia?
Ei mielestäni. Tunnen tunteita ja tunnistan ne, en vaan koskaan itke. Siis syystä että ei vaan itketä. En siis ”estele” itkua, sitä itkua ei vaan tule. Ap
Alue: Aihe vapaa
Etkö itke edes silloin, kun perheellä ei ole savulohta?