Kun voimavarat eivät riitä ystävän tukemiseen

Pahoittelen aika epämääräistä viestiä, haluan pitää tämän mahdollisimman vaikeasti tunnistettavana.

Ystävälläni on tällä hetkellä todella vaikea tilanne päällä. Saan ystävältäni viikosta ja kuukaudesta toiseen aivan epätoivoisia, itkuntäytteisiä puheluita ja ääniviestejä, ja yritän parhaani mukaan lohduttaa ja neuvoa. Olen itse ollut vastaavassa tilanteessa muutama vuosi sitten, ja yritän parhaani mukaan antaa tukea ja vertaistukea.

Nyt en kuitenkaan enää jaksa. En jaksa viikosta toiseen lohduttaa ihmistä, joka on täysin toivoton eikä ole valmis tekemään tilanteelleen mitään. Olen yrittänyt ehdottaa ammatiapua, mutta tämä ei ystävälleni kelpaa, koska jutteleminen ei hänen mukaansa poista ongelmien syytä. Kaikki ehdotukseni ystävä sivuuttaa ja tuntuu jopa hieman loukkaantuvan siitä, että neuvon häntä. Yritän ehdottaa tapaamisia, jotta ystävä saisi muuta ajateltavaa, mutta ystävä kertoo olevansa niin uupunut, ettei jaksa nähdä ketään.

Olen aivan toivoton. Ystävälle selvästi kelpaisi avuksi ainoastaan se, että kaikki ystävät ja sukulaiset voivottelevat hänen kohtaloaan. Minulla kuitenkin jatkuva aiheesta vatvominen ja ystävän lohduttaminen avaa omat haavani ajalta, kun itse olin vastaavassa tilanteessa. Ystäväni lohduttaminen vie aivan suunnattomasti omia voimavarojani, jotka ovat itsellänikin rajalliset. Lisäksi omat huoleni ystävä on useamman kerran sivuuttanut ja ilmoittanut, ettei hänellä ole energiaa miettiä minun asioitani omien huoltensa keskellä, joten ystävyys on tällä hetkellä melko yksipuolista.

Kyseessä on yksi pitkäaikaisimpia ystäviäni, joka on minulle tärkeä ihminen. Ymmärrän myös, että hänen käytöksensä johtuu jonkinasteisesta masennuksesta, joka voi lamaannuttaa täysin. En kuitenkaan enää tiedä, mitä tehdä. Olenko hirviö, jos ilmoitan täysin pohjamudissa olevalle ihmiselle, etten jaksa enää olla tukena?