Lapsi kuin lapsi - tyttö tai poika

Minun on pakko kirjoittaa jotain teille kaikille. Lueskelin tuossa muita ketjuja ja huomasin, että joku oli kovasti pahoittanut mielensä tuosta tyttökuumeketjusta. Siitä tuli minulle paha mieli, koska olin itsekin siihen ketjuun kirjoittanut. Tiedän, että täällä palstailee monia, joita keskenmenot, tai lapsettomuus muuten, vaivaavat kovasti, eikä silloin ole helppoa seurata muiden viestejä, jotka hehkuttavat nopeita plussia tai kuinka saisi toivomansa tyttö- tai poikalapsen.



Itselläni tuli esikoisen kanssa veristä vuotoa raskauden alussa, joka osoittautui ihan vaarattomaksi. Mutta muistan sen järkyttävän pelon, kun tajusin, että raskaus voi mennä kesken. Muistan itkeneeni yhden viikonlopun verran ihan hysteerisesti ja vielä enempi satutti jotkut typerät kommentit, joita kuulin nk. kavereilta, tyyliin :" no alkuraskauden km ovat tosi yleisiä" . Siis siinä tilanteessa sanottuna, kun minulle se ei ollut vaan raskaus vaan oma lapsi, jonka puolesta pelkäsin.



Haluan sanoa, että vaikka nämä kommentit tyttö- ja poikalapsista tuntuisivat itsekkäiltä, niin pohjimmiltani me kaikki (uskoisin ainakin) olemme täysin tyytyväisiä siihen, kumpi lapsi meille syntyisikin, kunhan vain syntyisi. Kyllä me kaikki ennen kaikkea lasta haluamme, ja sehän yhdistää kaikkia meitä tällä palstalla, muistetaan se. Jos minä puhuinkin että mieluummin tyttö, niin muistaakseni olen kyllä sanonut, että poikaa rakastaisin ihan yhtä paljon. Ja kaikkein eniten toivoisin nyt ylipäätään tulevani raskaaksi, koska lapsen ikävä on kova.



Mutta elämäntilanteet palstalaisilla ovat tietysti vähän erilaisia. Ne jotka ovat lasta pidempään yrittäneet eivät arvatenkaan tuhlaa ajatusta tulevan lapsen sukupuolelle, heille olisi kultaakin kalliimpaa ylipäätään saada lapsi, tyttö tai poika, terve tai ei. Mutta yleensähän sitä toivotaan. että tulisi terve lapsi ja jotkut sitten ajattelevat tässä hieman valikoivammin ja miettivät saisivatko juuri sen toisen sukupuolen (vaikka olisivat ihan yhtä tyytyväisiä siihen toiseenki sukupuoleen).



Itselläni kun on poika, niin haluaisin kyllä tytönkin. Olen säästänyt lapsuuteni nuket ja ne odottavat siististi pahvilaatikkoon pakattuna vaatteineen päivineen. Minä haluaisin nähdä pienen tyttöni leikkivän niillä nukeilla. Ehkä olen vanhoillinen, mutta en minä niitä barbienukkeja ole kyllä pojalleni tarjonnut, joitain vauvanukkeja kyllä. Minä haluaisin letittää pienen tytön hiuksia, ostaa koruja ja kauniita hameita. Totta kai poikaani rakastan ja minusta on kivaa potkia palloa hänen kanssaa, kuormata tukkeja rekkaan ja pois, leikkiä vesisotaa, leikkiä autoilla jne. Ja tottakai rakastaisin toistakin poikaa, enkä pettyisi, vaikka pojan saisin.



Eri elämäntilanteissa olevat ihmiset saattavat tahtomattaan loukata toisia. Kun me nyt olemme kuitenkin tämän saman palstan sisällä, niin yritetään silti ymmärtää erilaisia ihmisiä.



En oikein osaa nyt pukea sanoiksi kaikkea mitä mielessäni kävi. Mutta ketään en ole tarkoittanut loukata tyttöpuheillani. Toivotan kaikille täällä hyvää jatkoa, ja toivon että kaikille meille suodaan se oma pienokainen, jota me kovasti toivomme.