Ahdistaako maalaisia kaupungissa?
Mua ahdistaa kun ei ole järviä missä uida ja ei ole varaa rakentaa omaa taloa ja koko paikka on täynnä asfalttia ja kaikki maksaaaaaaa!!!!!! No moni voi kysyä että miksi en muuta maalle takaisin, tyhmä kysymys. Täällää kerrostalossa ei voi elää ihmisarvoista elämää.
Kommentit (22)
En nyt just keksi yhtään alaa, ettei vois ajaa maalta muutaman kymmenen kilsaa kaupunkiin töihin. Ja Helsingissäkin käydään aivan yleisesti Porvoosta ja Lahdesta töissä.
...kaipaan omaa rauhaa ja sitä että voi ennä vaikka naukuna uimaan/ottamaan aurinkoa...;) Mutta on vain kestettävä, sillä JOSKUS minä asun maalla taas:)
Ei kuule hiljaisuutta. Ja lapset heräävät päiväunilta aina johonkin ulkopuolisten ääniin - mopo, juna, risa pakoputki tms.
Ja ihmiset katselee joka paikassa. Kotonakin katsotaan, kun ohikulkijat katselevat ikkunoista sisään. Sit pitää verhot laittaa eteen ja sit aamulla aurinko ei pääse paistamaan sisään.
Kävellessä pitää pujotella ihmisten lomitse. Siinä ei ehdi nähdä ympärilleen, kun pitää vahdata, ettei törmäile toisiin.
Lapsia pitää vahtia haukkana, ettei kukaan aja päälle tai sieppaa.
Joo että kyllä ahdistaa tällaista maalla kasvanutta.
mun mies on kotoisin 20 miljoonan asukkaan kaupungista ja sitä ahdistaa jopa Helsingissä. On liian pieni ja hilajainen käpykylä. Että näinkin päin.
itse olen kaupungista kotoisin ja ihan kiva on välillä käydä (helsingissä).. mies ei taas tykkää ollenkaan! häntä ahdistaa juuri kaikki nuo asiat... on täältä korvesta alunperin kotoisinkin.
enkä minäkään minnekään täältä enää muuttaisi mutta joskus on ihan kiva käydä pyörähtämässä vanhempien luona ja haistella vähän pääkaupunkiseudun tuulia! =)
eli me ratkaistiin tämä ongelma niin että käyn töissä tampereella mutta asutaan pienessä kunnassa maaseudun ja luonnon rauhassa. työmatka ajallisesti lyhyempi kuin jostain tampereen etä-lähiöstä ja on tilaa ja metsää.
voisiko ap ja muut työn perässä helsingissä asuvat olevat kuvitella toimivansa näin?
enemmän ahdistaisi asua taas maalla. kaupungissa saa elää vapaasti muiden kyttämättä asioitasi. kaikki palvelut ovat lähellä ja kyllä sitä luontoakin löytyy ihan tarpeeksi.
mutta mieli palaa maalle, kesäsin varsinkin...Oispa ihan istua laiturilla aamukahvilla ja kuunnella lintujen laulua, tän ainaisen liikenteen pauhinan sijasta.
ahdistaa pelkät vierailut kaupunkiin. Pakko on silti joskus käydä ostoksilla.
...rakastan Helsingin tunnelmaa! Sen sijaan jos olen liian kauan maalla, alkaa ahdistaa. Uteliaat ja kaikesta toisilleen kateelliset ihmiset. Ai niin, olen siis itse maalta lähtöisin. Ja keski-suomesta...
16: onhan se täälläkin mahdollista asua maalla ja käydä töissä Hgissä.
Me kokoajan etsimme uutta kotia muualta kun kaupungista.
Ovat vaan niin törkeän hintaisia. Siis kyllä ahdistaa asua kaupungissa maalla asumisen jälkeen.
Eniten inhotti se hirveä ihmismäärä. Ja meteli. Ja haju.
Pidän jotenkin arvoiltaan omitusina ihmisiä, joista tärkeintä on että ympärillä on jatkuvasti järkyttävä hälinä ja että voi roikkua kaikenmaailman kaupoissa ja kapakoissa jatkuvasti.
pakko asua. Suomesta ei löydy niin suurta kaupunkia, etteikö se vieressä olis pikkukaupunkeja ja -kuntia, joissa on maaseutumaista lebensraumia. Esim. Espoon ja Vantaan perukoilta löytyy maaseutua.
Tätä kaupunkilaista ahdistaa kyllä malla. Kaikki kyttää toisten etekemisiä, joka paikkaan on pitkä matka, minnekään ei pääse julkisilla - noin niinkuin yleistääkseni minäkin.
No, asummekin vain 60 000 asukkaan kaupungissa.
Mutta itse tykkään siitä, että palvelut on lähellä, esim. vaatekauppaan voi poiketa illalla töiden jälkeen, eikä tarvitse suunnitella viikonlopulle ahdistavaa ostosmatkaa 100km päähän, jolloin kaikki puuttuva ON pakko löytää, koska matkaa ei viitsi näillä bensan hinnolla ihan joka viikko ajaa, eikä joka viikonloppua tuhlata stressaavaan kaupoissa juoksemiseen.
Itse asun merenrantakaupungissa, joten uimaan pääsee kyllä. Ennen asuimme ihan keskustassa ja uimarannalle oli 1km matkaa, nyt asumme rivitalo/omakotitaloalueella 6km keskustasta ja uimarannalle on 3km matkaa.
Rakentaa emme halua, rivaripätkä riittää meille vallan mainiosti. Toki se maksaa enemmän kuin maalla omakotitalo, mutta kun ei siellä maalla olisi töitä! Olemme molemmat miehen kanssa korkeasti koulutettuja, joten mitä tarjottavaa 3500 asukkaan kunnalla meille olisi? Kun emme ole opettajia emmekä lääkäreitä...
Kaiken kaikkiaan olemme mieheni kanssa todella tyytyväisiä elämäämme täällä! Ja maalle meitä ei saisi enää millään.
Olen maalla kasvanut, mutta asunut nyt jo kohta kymmenen vuotta kaupungeissa (ensin pari vuotta Helsingissä, sen jälkeen ulkomailla suuremmissa kaupungeissa), joten en tiedä, voinko vielä kutsua itseäni maalaiseksi. Siltä kuintenkin tuntuu edelleenkin.
Itse rakastan joitakin puolia kaupunkielämästä: ihmisvilinä kävelykaduilla, kahvilat ja ravintolat, pienet erkoispuodit, shoppailu yleensäkin, elokuvat, teatterit, museot, kaupunkiarkkitehtuuri, puistot, anonyymius, kansainvälinen ilmapiiri jne. jne.
Ahdistaa sen sijaan autot, ruuhkat, huono ilmanlaatu (varsinkin tietyllä säällä), ihmisryysis (silloin kun itse tahtoo vaan päästä paikasta A paikkaan B), paikoittain roskaisuus ja törkyisyys yms. Suureen kaupunkiin mahtuu paljon myös sitä elämän synkempää puolta: huonomaineisia kaupunginosia, huumeruiskuja, humalaisia, kodittomia jne.
Minä tein kompromissin ja muutin aika äskettäin suuren kaupungin rauhaisaan esikaupunkiin: hyvät paikalliset palvelut, keskustaan kulkee juna usein ja pikaisesti, mutta silti elämä on rauhallista täällä ja luontoakin löytyy läheltä.
Miten se on tyhmä kysymys? Sinä itse voit muuttamalla vaikuttaa elämäsi laatuun. Ei kukaan muuta kaupunkeja kyliksi, mutta sinä voit vaihtaa asuinpaikkasi. Se on vain järjestelykysymys.