No kysytäänpä sitten mitä muistat -60-luvusta?

Asuimme maalla eikä meillä ollut sähköjä, valaisimena oli kaasulamput ja kaasuhella oli myös. Ei ollut tietenkään vesijohtoja tai viemäreitä ja ulkohuussissa käytiin. Ensimmäinen televisio meille silti tuli tuolloin v. -69, ja se toimi akulla! Silloin katsottiin lähes kaikki ohjelmat mitä sieltä ikinä tuli. Ennen kuin meille tuli tv, sitä käytiin katsomassa naapurissa monen kilometrin päässä, esim. missikisoja tms. " tärkeää" .



Meidän tiellä liikennöi kauppa-auto, josta ostettiin tarpeelliset ruokatavarat, joita säilytettiin ruokakomerossa ja kellarissa. Minulle joskus ostettiin jopa karkkia tai purukumia. Muistan erityisesti sellaisen Ville Vallaton -salmiakkipurukumin.

Meillä oli navetta ja sen yhteydessä heinälato, jossa hypittiin orsilta alas serkkujen kanssa, kerran nyrjäytin nilkkani siinä touhussa. Muutenkin kun kesällä tehtiin heinää, niin piti nousta kärryille polkemaan heiniä. Traktori meillä oli vaikka oli hevonenkin. Äidin kanssa tehtiin kerran myllymatka muutaman kilometrin päähän, oli jännää. Ensimmäisenä kouluvuonna isä haki joskus tienhaarasta kouluautolta (matkaa meille oli vielä muutama kilometri) ja kerran olin tippunut kyydistä sieltä kärryiltä, meni tovi ennen kuin isä huomasi asian. Hevosella siis haki..



Lauantaisin kylvettiin, ei ole mitään muistikuvaa, että olisi useammin peseydytty. Silloin kuului muistaakseni metsäradio tai joku toivemusiikkiohjelma, joka tapauksessa joku radio-ohjelma liittyi siihen saunomiseen.



Isä toi joskus töistä tullessaan jäätelöä kirkonkylältä ja sehän piti tietysti heti syödä pois, kun ei ollut pakastinta...

Meillä oli muutama lehmä, mutta heti -70 -luvun alussa pellot pistettiin pakettiin ja niistä luovuttiin. Sen jälkeen meillä oli vähän aikaa lampaita. Kirkonkylälle kuitenkin muutettiin -71. Mut se onkin jo toinen juttu.

Jossain vaiheessa lauantait jäivät osittain pois (muutaman kerran lukukaudessa oli lauantainakin koulua), mutta sitten päättäjät keksivät lyhentää kesälomaa! Ennenhän koulu alkoi vasta syyskuun alussa!

Äiti kertoi joskus paljon myöhemmin kirjoittaneensa Arja-tädille, että meidänkin lapset pitäisi peilistä nähdä.

Nimeni oli vielä 60-luvulla suht. harvinainen. Joka kerta listalla oli liuta perusnimiä ja lähes kaikki kaverit kuulivat oman nimensä mainittavan :(

kaksityynyinen purukumi 5 penniä. Kauppa-auto kävi tien risteyksessä. Odotimme sitä aina koko kylä kokoontuneena naapurin maitolavalla. Naapuri toi aina maitokärryillä kauppa-autoon myyntiin kananmunia. Itse kävimme naapurissa pikkuhinkillä ostamassa maidot. Inhosin sitä maidon pintaan tullutta kuorta, se maito oli ylipäätään pahaa. Vieläkin yököttää ajatuskin sen mausta.



Meilläkin oli ulkohuussi ja eikä aluksi tullut vettäkään sisälle. Kaivosta nostettiin sitä ämpärillä sisään. Joka lauantai kävimme mummolassa saunassa. Muutoin ei peseydytty kuin kylmällä vedellä. Asuimme pienessä kahden huoneen omakotitalossa maalla.



Aina oltiin kumisaappaissa. Koulun alettua sain samettiset ressut.



Aina oltiin ulkona leikkimissä yömyöhään. Erityisesti hämärässä oli kiva leikkiä piilosta esim. kirkonrottaa. Suosikkini oli kymmenen tikkua laudalla sekä puissa kiipeily. Leikeimme aina koko kylän lapsilauma yhdessä.



Telkkariakin tuli katsottua, muistan vain tuon Kasperin sekä tosiaan kuulennot. Sitten muistan kyllä nähneeni painajaisunia jostakin Hitchcokin elokuvasta.



Meillä oli pieni vinyyliäänilevysoitin (kirkkaan oranssi) ja vain yksi lastenlaulu levy. Se oli " Hah, hah, haa, näin sitä saa, viiden pennin hevosella ratsastaa..." Iskä tykkäsi soittaa äänilevyillä suomalaisia laulajia mm. " Sulle salaisuus pikkulintuna lentää, luokses laskeutuu, ikkunalles jää..." ja muuta vastaavaa.



Iskä ja äiskä olivat työttömiä ja oltiin kaikki kotona. Iskä korjasi aina autoa. Meillä oli mm. Morris Mini jonkin aikaa. Ajoin sillä 6-vuotiaana ympyrää järven jäällä iskän sylissä istuen.

Televisio oli, josta katsottiin mm. Loistoemännät-ohjelmaa. Tuon irtomaidon muistan myös, ja irtovoin. Se on jäänyt mieleen, kun Veikko Kankkonen voitti olympiakultaa mäkihypyssä, vaikka olin vasta 4-vuotias. Aloitin koulun v. 1967 ja olimme niin köyhiä, että koulusta sain jonkun lapun, jolla saatiin ostaa minulle monot. Ensimmäisellä kesäleirillä olin 3 viikkoa yhtä kyytiä ja siellä tehtiin alku- ja loppupunnitukset ja täitarkastukset.

Kuvittelin, että aikuisena teen lomamatkoja kuuhun.

Meitä on kaksi -60-luvulla syntynyttä lasta, minä ja siskoni. Meidän syntyessämme vanhemmat olivat äskettäin muuttaneet Ruotsiin, molemmat olivat töissä tehtaassa siellä. Isä ilmoitti lasten syntymän jälkeen kirjeellä omille ja appivanhemmilleen perheenlisäyksestä.

muoviset maitopussit, ensimmäisen kuukävelyn mustavalkotv:stä katseltuna, auto oli meillä Opel Kapitain. Kesät olivat pitkiä ja aurinkoisia ja etenkin huolettomia. Oi niitä aikoja :-)

Äiti lämmitti hellalla vettä, ja nosti tiskipöydälle muovisen pesuvadin, jossa kylvin muutaman vuoden ikäisenä.

jossa kilpailtiin kuka saa nopeimmin pussilakanan laitettua peiton päälle ja laitettiin porukka kuorimaan omenoita ja arvosteltiin, kuka kuori parhaalla välineellä ja taloudellisimmin :) Porukka oli kisoissa ihan tosissaan ja joku kotitalousihme sitten valisti lopuksi katsojia, että omena kannattaa kuoria perunankuorimaveitsellä.



TV:stä ei tullut kovin paljon katseltavaa. Lastenohjelmissa oli lähinnä Tenavatuokio ja Kasper. Tenavatuokion lauluja osaan vieläkin ulkoa



" On aika Tenavatuokion. Huhhei, se alkaa!"



" Ilmapallo verraton, jonka kanssa hauskaa on. Kun Pörri surr nyt lentää voi, sen silloin kiinni saada voi!" (ilmapallot puhallettiin täyteen ilmaa ja laulun lopuksi päästettiin pöristen lentoon)



" Hei laukkaa ratsu reima, niin reima, niin reima. Hei laukkaa ratsu reima ja riemu tenavain" (huom: keppihevoset oli tehty sukista)



Täti katsoi lopuksi aina taikapeiliin eikä KOSKAAN nähnyt minua!



Aikuiset katsoivat Peyton Placea keskiviikkoisin. Lehteen pääsi monikin täti, joka oli katsonut jokaikisen jakson. Kotimaisia " salattuja elämiä" olivat silloin Heikki ja Kaija sekä Me Tammelat.



Vanhoista markoista puhuttiin usein. Muistan miettineeni, kuinka hienoa olisi ollut omistaa sata markkaa, kun markkakin oli lapselle iso raha. Viikkorahani 60-luvun loppupuolella oli 20 penniä!

Maitopussit.

Isän opiskellessa, asuttiin vuokralla omakotitalon yläkerrassa ja alakertaan isäntäväen olohuoneeseen kerääntyi iltaisin iso porukka katsomaan televisiota, itse olin innoissani "Viikinaisesta" (Virginialainen). Ensimmäinen käynti kuussa tuli myös seurattua.

Aika usein maalla isoäidin luona, lähin puhelimen omistaja asui kilometrin päässä ja otti soittopyyntöjä vastaan muillekin. Vesi kulki kantaen sisään ja ulos, talvella keittiön vesiämpäri yleensä aamuisin jäässä ja en muista minäkään että olisi peseydytty muuten kuin lauantaisin saunassa, muulloin saatettiin kainaloita pyyhkiä kostealla rätillä ja hiukset pestä pesuvatissa jos oli jonnekin menoa.

Mukuloita, edes alle kouluikäisiä ei vielä tuolloinkaan isommin vahdittu, kunhan tuli ajallaan kotiin syömään.

"Töihin" joutui osallistumaan, eli vesien kantamista, puiden pilkkomista ja hakemista, marjojen poimimista niin pensaista kuin metsästä, kaupassa ja pankissa piti isoäidin asioilla käydä parin kilometrin päässä isoa miesten pyörää rungon välistä polkien (ei yltänyt muuten)

Messerschmithin ja sen toisen valmistajan kääpiöautoja näkyi niin naapurissa kuin liikenteessäkin, autoilla sai ajaa niin kovaa kun niillä pääsi ja vaikka tiet oli mutkaisia, niin kurvit kallistettu niin paljon ettei niissä talvella pysynyt jalan edes pystyssä.

up