Lue keskustelun säännöt.
Viisikymppisenä opiskelemaan?
14.03.2021 |
Mitä ajatuksia herättää jos viisikymppinen olisi opiskelukaverisi? Vaivaisiko tai olisiko se nolo asia? Olen itse viisikymppinen, joka on koronavuoden aikana päättänyt hakea opiskelemaan ja valmis opiskelemaan uuden tutkinnon tulevaisuutta varten.
Koen muuttuneeni ihmisenä niin paljon, että joskus ylioppilaana valitsemani ala ja opinnot eivät oikein enää sykähdytä minua. Kun aloitin työelämän, sanottiin alalla kestävän viisi vuotta. Minä kestin pitempään ja teen toki nytkin töitä mutta leipääntyneenä.
Kommentit (18)
Eikö kenelläkään ole mielipiteitä tai kokemuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta se olisi hienoa! Koulutus ja ikäsyrjintä ei kuulu yhteen. Fiksut kanssaopiskelijat ja ohjaajat eivät tuijota toisen ikää halveksuen, vaan ammentavat erilaisista taustoista ja elämänkokemuksista.
Hienoa mielestäni!
Opiskelut pitäisi mielestäni muutenkin suorittaa pätkissä läpi elämän.
Normaali ikä opiskella. Noin 5-10% on sun ikäisiä. Voit menestyä ihan hyvin ja hauskaa on varmasti.
Mun systeri aloitti maisteriopinnot 50v. ja nyt sai opinnot päätökseen. Työpaikkakin löytyi uudelta alalta. Ei muuta kuin menoksi vain! Ehdit hyvin tehdä uuden alan töitä reilusti toistakymmentä vuotta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän terkkariryhmässä on kaksi ainakin melkein viisikymppistä opiskelijaa. Ei vaivaa, en suhtaudu niihin sen kummallisemmin kuin nuorempiinkaan.
Pelkään sitä, että moni luulee rupsahtaneen naaman vuoksi turhan valittajaksi. Ei ole nyt korona-aikana haluja faceliftiin ja roikkuvat suupielet ovat pysyneet maskin alla. Surullisten kasvojeni alla on kyllä iloinen ja positiivinen ihminen.
Sen olen huomannut, että ihan tavallisista asioista rupatellessa ovat tuntemattomat ihmiset seurassani hiljaa vaikka yritän ottaa heitä kaikin tavoin huomioon. Lopulta päätän olla hiljaa ja odotan muiden jatkavan kommunikoimista. Yleensä kukaan ei sano mitään. Nämä tilanteet ovat mielestäni kaikista haastavimpia kun olen itseäni 30 vuotta nuorempien ihmisten kanssa tekemisissä.
En siis kysele ihmisten asioista. En tyrkytä heille mitään. Puhun yleisellä tasolla opinnoista ja päivän tapahtumista Suomessa ja maailmalla. Säästä olen huono puhumaan, koska pukeudun automaattisesti kulloinkin ikkunasta aamulla näkyvän sään mukaan enkä mieti asiaa sen enempää.
Vierailija kirjoitti:
Hienoa mielestäni!
Opiskelut pitäisi mielestäni muutenkin suorittaa pätkissä läpi elämän.
Olen samaa mieltä! Ihminen muuttuu jo kymmenessä vuodessa todella paljon. Ihanteellisinta olisikin elinikäinen oppiminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työelämässäkin joutuu tulemaan toimeen eri ikäisten ihmisten kanssa, joten se on vaan hyvä, että jo opinnoissa on eri ikäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Mun systeri aloitti maisteriopinnot 50v. ja nyt sai opinnot päätökseen. Työpaikkakin löytyi uudelta alalta. Ei muuta kuin menoksi vain! Ehdit hyvin tehdä uuden alan töitä reilusti toistakymmentä vuotta!
Varmaan kauemminkin kun olen pitkäikäisestä suvusta. Mummoni kävi hiihtolenkeillä vielä 80-vuotiaana. Enoni vetää nyt samanikäisenä kevyesti kymmenen kilometrin iltalenkkejä kävellen ja käy välillä hiihtämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen 50- vuotias maisterivaiheen opiskelija. Nuoremmat opiskelijat eivät aluksi uskaltaneet edes tervehtiä, saati puhua minulle. Kun tutustuttiin, niin sen jälkeen kyllä. Itseäni välillä kyllästytti luennoilla kuunnella itselleni tuttuja asioita (olen oman alani jatko-opiskelija) ja luennoilla paikoillaan istuminen tuotti aluksi tuskaa. En pidä itseäni vanhana opiskelemaan ja haaveilen jo lisäopinnoista.
Terveisiä täältä keskeltä esseen kirjoittamista!😊 Anna mennä vaan! Itsensä haastaminen on hauskaa.
Lääkiksessä meidän kurssilla oli pari 45-v opiskelut aloittanutta ja vuotta ylemmällä 50 vuotta täyttänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä opiskelin vanhempana markkinointia.Ei se mitenkään häirinnyt minua. Tietty ikäraja oli about 20 vuotta, Eräs ruotsalainen nainen oli hieman vastaan minua, mutta muut ottivat minut ihan niinkuin muutkin koulukaverina.
Olisi kiva löytää hänet ja kysyä mistä oli kateellinen.
Koskaan ei ole liian myöhäistä kehittää itseään ja kokea uutta👍
Eteenpäin👍👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän terkkariryhmässä on kaksi ainakin melkein viisikymppistä opiskelijaa. Ei vaivaa, en suhtaudu niihin sen kummallisemmin kuin nuorempiinkaan.
Pelkään sitä, että moni luulee rupsahtaneen naaman vuoksi turhan valittajaksi. Ei ole nyt korona-aikana haluja faceliftiin ja roikkuvat suupielet ovat pysyneet maskin alla. Surullisten kasvojeni alla on kyllä iloinen ja positiivinen ihminen.
Sen olen huomannut, että ihan tavallisista asioista rupatellessa ovat tuntemattomat ihmiset seurassani hiljaa vaikka yritän ottaa heitä kaikin tavoin huomioon. Lopulta päätän olla hiljaa ja odotan muiden jatkavan kommunikoimista. Yleensä kukaan ei sano mitään. Nämä tilanteet ovat mielestäni kaikista haastavimpia kun olen itseäni 30 vuotta nuorempien ihmisten kanssa tekemisissä.
En siis kysele ihmisten asioista. En tyrkytä heille mitään. Puhun yleisellä tasolla opinnois
Samat kokemukset. Aloitin opinnot uudella alalla yli 5-kymppisenä. Muut luokallani 23-39 vuotiaita.
Eivät juuri puhu mitään, eivät tee aloitteita suuntaani. Olen ollut aloitteellinen nyt 4 kk ja päätin, etten enää yritä kommunikoida, vaan vaivun samaan mykkyyteen kuin hekin.
Onneksi kyseessä melko lyhyet opinnot (2 v.)
Opiskelin uuden ammatin 50-vuotiaana. Samassa ryhmässä oli ikähaarukassa lukiolaisista 60-vuotiaaseen. Ei tullut kertaakaan mieleeni, mitä muut mahtavat ajatella iästäni. Useillakin oppitunneilla tein paritehtäviä 19-vuotiaiden kanssa. Tällä alalla joutuu olemaan kaikenikäisten asiakkaiden kanssa tekemisissä, joten hyvä tottua kaikkien siihen jo opiskeluaikana. Olen itsekin opettanut ryhmiä, joissa on peruskoulun päättäneitä ja 40-vuotiaita, perheellisiä maistereita. Jos on hyvä porukka ja kaikilla aito kiinnostus alaan, niin opiskelu on antoisaa juuri erilaisten taustojen vuoksi.
Siitä vaan! Olen itsekin 50+ opiskelija. Kaikenikäisiä löytyy, parikymppisestä eläkeikäiseen. Se on tänä päivänä ihan tavallista.
Ei mitään outoa opiskelu ja alan vaihto tuon ikäisenä. Tunnen useita.
Meidän terkkariryhmässä on kaksi ainakin melkein viisikymppistä opiskelijaa. Ei vaivaa, en suhtaudu niihin sen kummallisemmin kuin nuorempiinkaan.