Lapsen isa renttu, miksi sita aina ottaakin sen rentun vaikka olisi vaihtoehtona ihana nallekarhu joka antaisi perheelleen kaiken..

Mutta ei välttämättä väärässä

luojan kiitos itse tajusin pitää omasta lutusesta kiltteyden perikuvasta kiinni vaikka tylsäksi meinas käydäkin ;). Nyt olen onnellinen, että mulla on kunnon mies eikä mitään tartte pelätä.

Vierailija:

Mutta miksi sitä valitsee aina sen pahiksen?????????

Joskus olen miettinyt, että mitähän se elämä olisi, jos olisin valinnut sen toisen. Onneksi en saa koskaan sitä tietää. Elämä turvallisen miehen ja ihanan isän kanssa on mahtavaa!

oma avokki on komee ja kiva ja luotettava jne.

se vaan ei " sykäytä" millään lailla, toisinkun tää kaveri...

Seurustelin kauan rentun kanssa, jonka sitten jätin.



Myöhemmin löysin ihanan ns. tavallisen miehen. Alkuun kaikki meni hyvin, oli ihanaa ku tiesi ettei hän petä, lyö jne.



Suhteen edetessä olen huomannut että kaipaan sitä jännitystä. Se tunne oli aina kuiten niin ihana, kun toinen oli pettäny, sit erottu ja taas palattu yhteen. Sehän on yhtä vuoristorataa!



Silti en vaihtais omaa miestäni mihinkään renttuun, olen vaan hyväksyny sen että minussa on tämä jännityksen kaipuu ja yritän sitten suunnata sitä muualle.

Renttu oli luottotiedoton, vähän alkoholisoitunut, epäsiisti ja lainaili minulta rahaa ja velkojansa ei koskaan maksanut takaisin. Olin silti todella rakastunut häneen, koska hän oli niin ihanan taiteellinen peikkopoika.



Romanssimme loppui siihen, että hän ei huolinut minua. ONNEKSI! Löysin maailman ihanimman aviomiehen, joka ei ole tippaakaan renttumainen.



Samana iltana, kun aloin seurustelemaan nykyisen aviomieheni kanssa, renttu tuli samaan baariin missä olimme treffeillä ja tuli kuiskailemaan korvaani, että: " mulla on ollut alitajuisesti sua ikävä. Mennäänkö puistoon niin lausun sulle runon" . Katsoin tätä sottaista pelleä ja komeaa, siistiä miestäni eikä tarvinnut kahta kertaa miettiä.

hänen kanssaan naimisiin. Aluksi luulin, että onpas nörtti ja ujo ja sulkeutunut, eikä tyylitajuakaan ole niin hirveästi. Mutta mieheni olikin myöhään kukkaan puhkeavaa tyyppiä! Nyt hänellä on kaksi korkeakoulututkintoa (vuosia sitten hänen opintonsa mun mielestä älyttömän nörttimäistä ja tylsää...), on johtavassa asemassa isossa kv-yrityksessä, on tyylitajua, on fiksu, kiltti, komea, ihana, lämmin, aikuinen, rakastaa mua ja kohtelee kuin kukkaa kämmenellä .... Aivan uskomattoman seksikäs MUN OMA MIES!



Onneksi en sitten päätynyt siihen mopoja virittävään lukion kingiin, jonka suurimmat meriitit taitavat yhä olla mopoa viritellyt lukion kingi. Ai niin, dokailee ja on sillä parinkin naisen kanssa lapsia.

Luonto veti tikanpojan puuhun ja silleen...

Vaihtoehto 1. Olet koukussa rakastumiseen ja valitsemalla rentun tiedät pian tulevan eron, jonka jälkeen voi taas rakastua uudelleen johonkin toiseen.



Vaihtoehto 2. Itsekunnioituksen puute. Alitajuntasi sanoo, ettet ole muuta kuin rentun arvoinen.



t. keittiöpsykologi

Luonnollisinta olisi ollut, että olisit pysynyt exäsi kanssa, pettänyt häntä nykyisen kanssa saadaksesi hänen lapsensa ja antanut exän elättää ja kasvattaa heidät. Moraalisi taisi vain päästä väliin.