Minkälaisista syistä/lähtökohdista teillä on käynnistetty?
Mulla on vaivoja vaikka pienelle kylälle, mutta paikat vaan eivät ole kypsät käynnistykselle. En pysty kunnolla enää liikkumaan enkä telemään mitään, ja ensi viikolla siis rv 40. Oiskohan ainoa vaihtoehto leikkuriin suostuminen?
Kommentit (10)
Viikkoja oli vasta 36 täynnä kun katsottiin vauvojen keuhkojen kypsyys lapsivesipunktiolla. Koska eivät olleet vielä valmiita, odotettiin viikko ja sain ensimmäisen sytotec-pillerin kohdunsuulle. Siihen mennessä paikat olivat melko lailla kiinni, eli tipalla käynnistys ei olisi tullut kyseeseenkään.
Minulla syynä käynnistykseen oli kohonneet sappihappo- ja maksa-arvot (alat ja asat). Muita hankaluuksia ei ollut - ei raskausmyrkytystä, ei turvotusta jne. Vauvat olivat ultran mukaan reilusti yli kolmikiloisiakin, joten ei ollut syytä pitkittää raskautta. Hyvin sujui, käynnistys ja synnytys olivat mukavia kokemuksia ja vauvat syntyivät alakautta viikolla 37+0.
Tsemppiä ja jaksamista!
Hilla ja mussukat 2v3kk
Mulla oli äitipoli aika rv38+6 ja olin henkisesti aivan loppu. Fyysiset vaivat oli aivan normaaleja vaivoja, eikä lääketietteelistä syytä käynnistykselle ollut. Pyynnöstä sain jäädä osastolle ja seuraavana aamuna alettiin synnytystä käynnistellä aamu kuudelta. Sain suun kautta cytotecia yhden neljäsosan noin 5-6h välein, kolmannen sain illalla puoli seitsemän aikoihin. Aluksi tuntui ettei tapahdu mitään ja passitin miehenkin menemään töistä suoraan kotiin esikoisen luo. Puoli kymmenen jälkeen alkoi tapahtua ja lapset syntyivät yöllä. Rv oli siis 39+1, kun lapset syntyivät. En kuitenkaan halua toista kertaa käynnistystä, koska kivut olivat paljon voimakkaammat ja synnytys huomattavasti yli 2h pidempi kuin esikoisen. Tiedä sitten johtuiko käynnistyksestä vai ei, mutta olen kuullut muiltakin ihan samaa.
mm. maksa-, sappi- ja munuaisarvot oli omissa lukemissaan, veren hyytymistekijät ihan alakantissa ja vauvojen kasvukin hidastunut. Käynnistettiin sytoteceilla keskiviikkoaamuna ja vauvat syntyivät lopulta hätäsectiolla perjantaina iltapäivällä, 36+6.
Sytotecit oli kyllä sen verran kivulias kokemus, että en ottaisi ihan heti uusiksi.
Jaksamisia, tiedä vaikka jo ensi yönä.. :)
viikkoja kasassa kun tavallisella äippäpoli konrollikäynnillä otettiin osastolle. Verenpaine oli jo jonkin aikaa ollut nousussa, ei kuitenkaan vielä pahoja lukemia. Virtsassa ei valkuaista, mutta turvotukset alkoi olla jo hurjat. Itse olisin vielä tilanteen kestänyt, mutta lääkäri oli sitä mieltä että ruvetaan käynnistelemään kun pienoista kypsymistä paikoissa jo oli.
Tiistaina siis osastolle, keskiviikkona aamupäivällä eka sytotec, iltapäivällä toinen ja to aamuyöllä puoli neljä meni lapsivedet. Pojat syntyi torstai iltana 17:28 ja 18:39. Kivut oli kovat, mutta eikös synnytyksessä aina? Synnytys kirjattiin alkaneeksi muistaakseni puoli kahdeksalta aamulla ja A pojan ponnistusvaihe oli 48 min kestoltaan.
Eli vissiin aika keskivertoa ensisynnyttäjälle.
Oma mielipide on että jos " luomuna" saa synnyttää niin paremipi niin. Mutta ihan vaan periaatteesta ei omien huonojen kokemusten takia. Ja jos oma vointi alkaa viikoilla 37-38 olla tukala niin eiköhän sitä vauvojen takia kestä vielä jonkin aikaa! Tosin ihan hirmu pitkällehän tuplasynnytyksiä ei vedätellä ettei kohtu kasva liikaa, sitten ei käsittääkseni enää jaksa supistella tarpeeksi voimakkaasti.
Tälläisiä tarinoi Sankku (pojat 9kk)
mulle tehtiin sektio rv36+3. Tytot nyt 2v6kk.
Kohonneen verenpaineen vuoksi. Verenpaineen alapaine lähellä sataa vaikka söin verenpainelääkkeitä. Virtsassa alkoi olla valkuiaista ja tuli silmäoireita. Silmäoireita oli " välkkyminen" ja migreenioireita.
Synnytys käynnistettiin tiistain aamulla. Laitettiin oksitosiini-tippa ja a-vauvan kalvot puhkaistiin. Koko päivä ja ilta siinä meni, että oltiin valmiit synnyttämään. Lähes ilman kivunlievitystä jouduin synnyttämään a-vauvan. Eivät antaneet mitään, koska supistukset olivat heikkoja. A-vauva tulikin ulos maailmaan imukupilla avustaen. B-vauvan kanssa jouduttiin vaikeuksiin, koska meinasi syntyä käsi ja napanuora edellä. B-vauva onkin syntynyt kiireellisellä hätäsektiolla. Ja kaiken lisäksi vauvalla oli vain 24 cm napanuora eli sektioon olisin joka tapauksessa joutunut.
Pojat syntyivät siis 14 tuntia sen jälkeen kun a-vauvan kalvot oli puhkaistu. En tiedä miten synnytys olisi edennyt jos se olisi käynnistynyt luonnollisesti. Se täytyy sanoa, että kipeää teki.
Itse olen toipunut hyvin ja pojat kasvavat hienosti, se on pääasia.
Ei mitään varsinaista lääketieteellistä syytä. Äiti alkoi vaan olla kypsä ja turvonnut, kaikki lukemat silti ok. Vauvat vaikutti ihan hyvänkokoisilta (ja olivatkin 3,7kg ja 2,8kg) ja kohdunsuun tilanne kohtuu kypsältä, niin lääkäri sitten armahti ja sain tipan suoneeni, luojan kiitos ;)
Toivottavasti sinun ei tarvitse kauaa puhista!! =)
T. Pikkis ja pahnanpohjimmainen tuhokaksikko 1v7kk
ja äidillä muuten tukala olo, RV 37+6. Sytotecilla aloitettiin aamulla ja illalla olivat tytöt syntyneet.
lääkäri kertoi, että yli 38 rv:n ei mennä. Koska synnyttäminen ei ole vielä lähelläkään, en sitten tullut kysyneeksi alkavatko käynnistelemään vai otetaanko sektiolla.