Lue keskustelun säännöt.
Olen 33-vuotias
10.08.2006 |
ja tunne olevani ikäloppu ja kaikin puolin epäonnistunut yksilö. Minulla ei ole vakituista työpaikkaa (työhistoria lähinnä kesätöitä), yliopistolla olen notkunut vuosikausia. Olisi pakko alkaa aktiivisesti etsiä töisä, mutta olen vajonnut ilmeisesti jonkinasteiseen apatiaan, sillä tuntuu, ettei minua enää kukaan edes huoli työmarkkinoille. Onneksi sentään olen saanut aikaiseksi elämässäni yden lapsen, josta olen todella kiitollinen. Onko muita, jotka potevat tällaista tuskaa (kaipa jotain 3-kympin kriisiä tms.)? Mielelläni saisin jotain kannustavia kannanottoja.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon miettiny et onneks on toi lapsi kuitenkin, tunnen " saavuttaneeni" edes jotain tässä elämässä ja onnistuneeni edes jossain. Ihana lapsi. Muuten oon ihan luuseri. Paska työ enkä ikinä saa parempaa...jne...jne...