Lue keskustelun säännöt.
Olenkohan hirviö kun ajattelen näin?
08.03.2021 |
Koen olevani elämänarvoiltani niin sanottu vihervassari. Tätä sivuten myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet ovat lähellä sydäntäni. Mulla ei ole minkäänlaisia vaikeuksia ymmärtää ja hyväksyä esimerkiksi aseksuaaleja, homoja, biseksuaaleja, transväkeä ja mitä näitä nyt on.
Mutta kun luen nuoren työkaverini Fb-päivityksiä, en voi olla ajattelematta että kumpuavatko osa lokeroinneista ja nimikkeistä siitä, että nuorilla on enemmän aikaa kelailla ja pyöritellä näitä juttuja päidensä sisällä ja netissä? Tätä on ehkä vaikea selittää. Olen jostain kehittänyt käsityksen, että kun nuoriso somettaa ja nettipelaa päivät pitkät suoran vuorovaikutuksen sijasta, siitä kumpuaa jatkuvasti uusia tapoja määritellä itsensä ja seksuaalisuutensa. Omassa teini-iässäni viitisentoista vuotta sitten pyörittiin isoissa porukoissa ympäri kyliä, ihastuttiin ja seurusteltiin. Nyt istutaan koneella hakemassa tietoa siitä, mikä minä olen ja miten saan sen muille avattua.
Mulle uusia tuttavuuksia ovat esim. määritelmä, jonka mukainen ihminen tuntee seksuaalista vetoa ja romanttisia tunteita joko samaan tai muuhun sukupuoleen, mutta ajatus seksistä hirvittää. Tai ihminen joka ei koe seksuaalista halua mutta haluaa silti harrastaa seksiä.
Saako kukaan kiinni tästä ajatuksestani? Toisaalta mistä sen tietää miten kukakin itsensä on minäkin aikakautena määritellyt, niistä ei vain ole voinut huudella somessa.
Ja ei, en näe tätä pahana asiana. Kukin määritelkööt itsensä miten parhaaksi näkee. Ilmiö kiinnostaa.
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Itse olen miettinyt että onkohan se vaikuttanut nuoriin kun joku somessa kertoo miten on kokenut sukupuolidysforiaa ja miten se oireili. Koska siis on olemassa muitaki syitä miksi voi kokea osaa niistä listatuista oireista ilman että ongelma olisi sama. Eli joku näkee tuon videon kokee osaa oireista ajattelee että kappas mulla on tää sama ja sitten luulee että pitäisi ollakin toista sukupuolta ja se ratkaisee sitten kaikki kokemansa ongelmat. Sitten lopuota paljastuu että eipäs se ollutkaan kohdallani se ongelma ja sitte halutaa detransitioitua mutta on jo tehty peruuttamatonta vahinkoa. Minun mielestä tässä on yksi syy miksi sukupuolenvaihtaminen liian nuorena on riski kun ei välttämättä ymmärretä mistä ne oireet johtuu eikä sitä aina osata nähdä terveydenhuollossakaan. Voisiko olla myös ettei uskalleta kyseenalaistaa liikaa toisen oireita ettei leimata suvaitsemattomaksi. Nämä ovat vaikeita kysymyksiä ja vaativat kunnolla perehtymistä moniin asioihin ja menetelmiä tulee parantaa jotta vältytään vakavilta virheiltä.
Minäkin veikkaan että sosiaalinen media ja netti on vaikuttanut näihin asioihin. Itsensä tutkiskelu on hyvä asia mutta sekin voi mennä liiallisuuksiin jos kaikelle pitää etsiä selitys. Minun mielestä tulisi siirtyä pikkuhiljaa suuntaan että on ok olla just semmoinen kun on eikä kaikelle tarvitsisi olla nimeä. Toki joitakin se nimi helpottaa mutta onko tämäkin opittu juttu. Kun välillä tuntuu ettei poika voi olla poika jos tykkää pinkistä, kengistä ja meikeistä. Minun mielestä mikään noista asioista ei kerro että olisi kuulunut syntyä tyttönä mutta myöskään ei pois sulje sitä vaihtoehtoa.
Meni ehkä vähän ohi aiheen mutta annetaan mennä tämän kerran.
Aika samoja ajatuksia itsellänikin, varsinkin tuosta että itsetutkiskelukin voi mennä liiallisuuksiin. Etsitään tietoa, kokemuksia ja vertaistukea omiin ajatuksiin ja kokemusmaailmaan niin suurella intensiteetillä, että mennään tavallaan liian korkealle tasolle. Tarkoitan siis esim. että uskoakseni suurin piirtein kaikkia hirvittää ajatus seksistä kun kyse on ekasta kerrasta. Ennen sille ei annettu nimeä ja keksitty uutta seksuaalista orientaatiota, vaan homma hoidettiin pois alta kun tilanteeseen ajauduttiin. Ja siihenhän ajauduttiin, koska vuorovaikutus tapahtui livenä ja luonto ajoi tikanpojan puuhun.
Nykyään istutaan koneen äärellä kelaamassa näitä juttuja edestakaisin pitkälle aikuisuuteen asti. Ei ihme että ajatukset voivat joillain olla sekaisin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siellä sinä istut koneellasi miettimässä oletkohan hirviö. Miten eroat näistä mistä avaudut juuri? Eksistentiaalinen kriisihän se on tuokin.
Ennen lokeroitiin viiteryhmää ja musiikin genrejä.
Vierailija kirjoitti:
Siellä sinä istut koneellasi miettimässä oletkohan hirviö. Miten eroat näistä mistä avaudut juuri? Eksistentiaalinen kriisihän se on tuokin.
Hyvä pointti. Pitäiskö tälle keksiä joku nimitys? Jos olenkin monsteriaali; ihminen joka ei ole varma identifioituuko hirviöihin vai ei.
Ap
Koskaan ennen ihmiskunnan historiassa näin monella ei ole ollut näin paljon joutavaa aikaa, jolle pitää yrittää keksiä jotain käyttöä. Siksi pitää keksiä joutavanpäiväisiä identiteettikriisejä, jotta aivot ei ihan lamaudu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koskaan ennen ihmiskunnan historiassa näin monella ei ole ollut näin paljon joutavaa aikaa, jolle pitää yrittää keksiä jotain käyttöä. Siksi pitää keksiä joutavanpäiväisiä identiteettikriisejä, jotta aivot ei ihan lamaudu.
Ehkä näin. Ja kun ylenpalttiseen vapaa-aikaan lisää yhä vähenevät sosiaaliset (kasvokkain tapahtuvat) kohtaamiset... Etenkin teineillä ja nuorilla.
Ap
Itse olen miettinyt että onkohan se vaikuttanut nuoriin kun joku somessa kertoo miten on kokenut sukupuolidysforiaa ja miten se oireili. Koska siis on olemassa muitaki syitä miksi voi kokea osaa niistä listatuista oireista ilman että ongelma olisi sama. Eli joku näkee tuon videon kokee osaa oireista ajattelee että kappas mulla on tää sama ja sitten luulee että pitäisi ollakin toista sukupuolta ja se ratkaisee sitten kaikki kokemansa ongelmat. Sitten lopuota paljastuu että eipäs se ollutkaan kohdallani se ongelma ja sitte halutaa detransitioitua mutta on jo tehty peruuttamatonta vahinkoa. Minun mielestä tässä on yksi syy miksi sukupuolenvaihtaminen liian nuorena on riski kun ei välttämättä ymmärretä mistä ne oireet johtuu eikä sitä aina osata nähdä terveydenhuollossakaan. Voisiko olla myös ettei uskalleta kyseenalaistaa liikaa toisen oireita ettei leimata suvaitsemattomaksi. Nämä ovat vaikeita kysymyksiä ja vaativat kunnolla perehtymistä moniin asioihin ja menetelmiä tulee parantaa jotta vältytään vakavilta virheiltä.
Minäkin veikkaan että sosiaalinen media ja netti on vaikuttanut näihin asioihin. Itsensä tutkiskelu on hyvä asia mutta sekin voi mennä liiallisuuksiin jos kaikelle pitää etsiä selitys. Minun mielestä tulisi siirtyä pikkuhiljaa suuntaan että on ok olla just semmoinen kun on eikä kaikelle tarvitsisi olla nimeä. Toki joitakin se nimi helpottaa mutta onko tämäkin opittu juttu. Kun välillä tuntuu ettei poika voi olla poika jos tykkää pinkistä, kengistä ja meikeistä. Minun mielestä mikään noista asioista ei kerro että olisi kuulunut syntyä tyttönä mutta myöskään ei pois sulje sitä vaihtoehtoa.
Meni ehkä vähän ohi aiheen mutta annetaan mennä tämän kerran.