Tunteiden latistuminen ja erilleen muutto

Onko sillä toinen nainen?

Voi toimia, selviää vain kokeilemalla

Kyllä erilleen muutto tarkoittaa eroa. Etäisyyttä voi ottaa muillakin tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Onko sillä toinen nainen?

Ei ole toista naista, siitä olen varma. Epäilen, että saattaa olla masentunut tai työuupunut, lisäksi lähipiirissä ollut menetyksiä ja sairastumisia kummallakin lähiaikoina mikä on heijastunut suhteeseen. Ap

Niin. Alkuhuuma on loppunut ja arki tullut vastaan. Jos kolmen vuoden päästä jo pitää miettiä mitä haluaa, niin eipä se suhde kovin kummoiselle pohjalle ole alunperinkään rakentunut.

Kauanko olette asuneet yhdessä tuosta kolmesta vuodesta ? Totuus saattaa olla yksinkertaisesti se, että miehen mielestä olette edenneet aivan liian nopeasti . 

Vierailija kirjoitti:

Kauanko olette asuneet yhdessä tuosta kolmesta vuodesta ? Totuus saattaa olla yksinkertaisesti se, että miehen mielestä olette edenneet aivan liian nopeasti . 

Kaksi vuotta. Hän itse on myös ollut se joka suhteessa on halunnut edetä. Tunteiden latistuminen on myös tapahtunut todella äkillisesti eli ei ole pidemmän kehityksen tulos. Ap

Millaista elämää sinä haluat elää? Roikkua löysässä hirressä?

Etkö yhtään ole itse toppuutellut miestä kun on kiirehtinyt yhteenmuuttoakin ? Mitään hälytyskelloja ei ole soinut ? Alkuhuumassa ei saisi kyllä ikinä tehdä mitään hätiköityä, se sitten kostautuu juuri näin. Kerro nyt vielä, että miehen edellinen suhde oli loppunut juuri ennen sinua....

Mies on pelkuri joka ei uskalla sanoa että haluaa erota ja haluaa pitää oven raollaan...

Mies haluu päästä tööttää vierasta välillä, ihan normaalia. Opettele rivoja otteita ja ruoanlaittoa niin mies saattaa yllättyä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauanko olette asuneet yhdessä tuosta kolmesta vuodesta ? Totuus saattaa olla yksinkertaisesti se, että miehen mielestä olette edenneet aivan liian nopeasti . 

Kaksi vuotta. Hän itse on myös ollut se joka suhteessa on halunnut edetä. Tunteiden latistuminen on myös tapahtunut todella äkillisesti eli ei ole pidemmän kehityksen tulos. Ap

Masennus kyllä on asia, joka latistaa tunteita, suhteessa ihan kaikkeen.

Hei ap.

Parisuhteessa tulee usein parin-kolmen vuoden päästä tietynlainen pohdintavaihe, kun alun rakastuminen ja kenties yhteenmuutto on jo tapahtunut ja sitten ei enää joka päivä tunnukaan niin hohdokkaalta. Tämä on normaali vaihe, jossa rakastumis- ja tutustumisvaihe muovautuu kumppanuudeksi.  Jotkut kokevat tunteiden puuttumisen tai latistumisen merkiksi siitä, että on syytä erota ja hakea kenties jostain muualta uusia tunteita. Mutta suurin osa pareista lähtee tavallaan syventämään sitoutumista ja vuorovaikutuksen laatua: mitä haluamme elämältä, mikä meitä yhdistää, mitkä ovat yhteiset tarpeemme ja toiveemme, miten taas vaalimme yksilöllisyyttämme parisuhteessa.   Näitä asioita on hyvä ja turvallista tarkastella myös terapiassa. Esim. kirkon perheneuvonnasta tai yksityisiltä pariterapeuteilta voi saada hyviä näkökulmia siihen, miten jatkaa tästä vaiheesta eteenpäin, miten sitoudumme arkeen, mitä hyvää meillä on,  millaista vuorovaikutusta ja kommunikaatiota ja muita tunnetaitoja on hyvä opetella lisää. Vai onko suhde oikeasti tullut tiensä päähän?  Mitä tästä ajattelet?

En vilpittömästi siis usko, että tässä on kyse mistään halusta päästä vieraisiin. Mies on jollain lailla nyt sekaisin itsensä kanssa ja tilanne kotona on käynyt molempien kannalta painostavaksi, koska itse olen hyvin ahdistunut tilanteesta ja mies kokee painetta koska ei saa ajatuksiaan selviksi ja näkee miten ahdistunut olen. Sen takia esille tuli muutto erilleen, jotta tilanteen saisi jotenkin rauhoitettua ja sitä kautta mies pystyisi paremmin miettimään asioita. Mies on siis vielä vähän aikaa sitten kokenut rakastavansa minua, mutta tilanne on kriisiytynyt hyvin äkillisesti. Ap

Miehellä on pysyvää suhdetta ajatellen täysin väärä lähestymiskulma asiaan. Rakkaus on päätös, eikä mikään pohdiskeltava asia "no rakastankohan sitä vai en". Jos mies ei ole valmis tekemään tuota päätöstä että rakastaa, koko homma on ihan tuhoon tuomittu.

KirkkoSisko kirjoitti:

Hei ap.

Parisuhteessa tulee usein parin-kolmen vuoden päästä tietynlainen pohdintavaihe, kun alun rakastuminen ja kenties yhteenmuutto on jo tapahtunut ja sitten ei enää joka päivä tunnukaan niin hohdokkaalta. Tämä on normaali vaihe, jossa rakastumis- ja tutustumisvaihe muovautuu kumppanuudeksi.  Jotkut kokevat tunteiden puuttumisen tai latistumisen merkiksi siitä, että on syytä erota ja hakea kenties jostain muualta uusia tunteita. Mutta suurin osa pareista lähtee tavallaan syventämään sitoutumista ja vuorovaikutuksen laatua: mitä haluamme elämältä, mikä meitä yhdistää, mitkä ovat yhteiset tarpeemme ja toiveemme, miten taas vaalimme yksilöllisyyttämme parisuhteessa.   Näitä asioita on hyvä ja turvallista tarkastella myös terapiassa. Esim. kirkon perheneuvonnasta tai yksityisiltä pariterapeuteilta voi saada hyviä näkökulmia siihen, miten jatkaa tästä vaiheesta eteenpäin, miten sitoudumme arkeen, mitä hyvää meillä on,  millaista vuorovaikutusta ja kommunikaatiota ja muita tunnetaitoja on hyvä opetella lisää. Vai onko suhde oikeasti tullut tiensä päähän?  Mitä tästä ajattelet?

Mies ei suostu terapiaan. On niitä miehiä jotka eivät vieraille halua asioistaan puhua. Itse kyllä olisin valmis. Ap

Vierailija kirjoitti:

Etkö yhtään ole itse toppuutellut miestä kun on kiirehtinyt yhteenmuuttoakin ? Mitään hälytyskelloja ei ole soinut ? Alkuhuumassa ei saisi kyllä ikinä tehdä mitään hätiköityä, se sitten kostautuu juuri näin. Kerro nyt vielä, että miehen edellinen suhde oli loppunut juuri ennen sinua....

Edellisestä suhteesta oli jo pari vuotta aikaa. Olemme myös sen ikäisiä, että halusimme edetä suhteessa ilman vuosien jahkailua, koska molemmilla toiveissa perheen perustaminen. Suhde oli siis todella varmalla ja vakaalla pohjalla ihan viime aikoihin saakka. Tottakai nykyinen tilanne on saanut miettimään, että kuinka varma se pohja sitten oli kun tällaiseen tilanteeseen on päädytty. Itse en halua saman tien luovuttaa, mutta toisaalta en voi näin raastavassa tilanteessa kovin pitkäänkään olla, koska itse rakastan ja kärsin sen takia kovasti. Toisaalta juuri rakkauden takia olen valmis antamaan toiselle tilaa. Ap

Kuulostaa erolta. Anteeksi että sanon näin, mutta voi olla että miehellä on ollut epäilyjä pitkäänkin, mutta hän ei ole niitä sinulle paljastanut loukkaamisen pelossa. Toiseksi miettisin sitä, että jos näinkin "pienet" ongelmat johtavat siihen, että toinen haluaa asua erillään, miten sitten jatkossa, kun teillä tulee vaikeita aikoja. Eikö ne asiat pitäisi pystyä käymään läpi ilman asumuseroakin. Ellei sitten ole niin, että toisen mielessä koko parisuhde on enemmän ongelma kuin tuki tilanteessa.

Voisiko mies olla ahdistunut siitä, että suhteessa pitäisi edetä siihen perheen perustamisen suuntaan. Jos hän ei olekaan vielä halukas siihen.

Sun kannattaa miettiä omaa tilannettasi (minkä ikäinen olet) ja tehdä johtopäätöksiä.

Sillä on toinen.