Lue keskustelun säännöt.
Poika sijoitettiin aivan vääriin tehtäviin laivastossa
04.03.2021 |
Poika aloitti tammikuussa laivastossa ja on koko ajan ollut todella motivoitunut armeijaan, on jopa suunnitellut siitä elämänuraa. Kaikki testit yms. ovat menneet oikein hyvin. Nyt tuli tieto, että joutuukin laivakokiksi. Täysin väärä paikka hänelle, ei omaa minkäänlaisia keittiötaitoja ja olisi halunnut jotain aivan muuta. Mutta ei kai voi mitään.
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
LOL. he has only a little cock.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinähän oppii. Puolustusvoimat lähtee siitä, että kaikki opetetaan alusta pitäen. Toivottavasti jatkaa avoimin mielin ja jotain uutta aukeaa.
Oma poikani aloitti myös tammikuussa, ei laivastossa, mutta intin muuten. Pääsi haluttuun homman, johon vain muutama otettiin.
Olen tässä lyhyenä aikana oppinut, että intissä on oikeasti paljon enemmän mahdollisuuksia kuin kontata 9kk metsässä.
Helppohan se on siellä päin huudella, kun pääsi haluttuun hommaan. Olisi teidänkin perheessä eri mieliala, jos ei olisi päässyt. Toivottavasti oma poikasi siirretään pian johonkin muualle, jossa "aukeaa jotain uutta", esim. vessojen siivousta.
Olipa erikoinen vastaus.
En ole inttiä käynyt, mutta viime vuosina läheisten kautta oppinut, että intissä oikeasti on mahdollisuuksia. Kaikki ei aina tiedä mitä haluavat tai eivät tiedä omaa parastaan. On mahdollista, että alokkaalle annetaan tehtävä, johon hän parhaiten sopii puolustusvoimien sen hetkisen tarpeenmukaan, ja että se ei välttämättä ole se mitä alokas itse ajatteli.
Anteeksi, että olen iloinen ja ylpeä oman poikani palveluksen suunnasta. Myöskään siinä tehtävässä ei välty kurinalaiselta toiminnalta, ei ikäviltä hommilta tai aikaisilta aamuilta. Pojallani oli ennen inttiä joitakin haastavia asioita elämässään ja sinne meno oli selvästi ahdistavaa. Pelkäsin että ahdistus purkautuu niin että hän palaa maitojunalla. Sen sijaan hän on pärjännyt testeissä hyvin ja systemaattisesti hakeutunut kohti tavoitettaan. Ja päässyt hyvään alkuun. En pyydä anteeksi sitä että olen hänestä ylpeä vaan sitä jos se jotakuta loukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Ruuanlaitto on kyllä hyvä taito loppuelämän varrelle.
Jos ruuanlaitto ei kiinnosta, niin sen osaaminen ei ole tae mistään. Minä olen 5-kymppinen nainen, joka inhosi koulun köksäntunteja niin paljon, etten suostu ruokaa laittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ei aina tiedä mitä haluavat tai eivät tiedä omaa parastaan.
Edelleen toivon, että sekä sinä että poikasi joudutte hommiin, jota suorastaan inhoatte, ihan vain siksi, että joku "ylempi" luulee tietävänsä paremmin, mikä teille sopii ja mistä tykkäätte.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinähän oppii. Puolustusvoimat lähtee siitä, että kaikki opetetaan alusta pitäen. Toivottavasti jatkaa avoimin mielin ja jotain uutta aukeaa.
Oma poikani aloitti myös tammikuussa, ei laivastossa, mutta intin muuten. Pääsi haluttuun homman, johon vain muutama otettiin.
Olen tässä lyhyenä aikana oppinut, että intissä on oikeasti paljon enemmän mahdollisuuksia kuin kontata 9kk metsässä.
Helppohan se on siellä päin huudella, kun pääsi haluttuun hommaan. Olisi teidänkin perheessä eri mieliala, jos ei olisi päässyt. Toivottavasti oma poikasi siirretään pian johonkin muualle, jossa "aukeaa jotain uutta", esim. vessojen siivousta.
Olipa erikoinen vastaus.
En ole inttiä käynyt, mutta viime vuosina läheisten kautta oppinut, että intissä oikeasti on mahdollisuuksia. Kaikki ei aina tiedä mitä haluavat tai eivät tiedä omaa parastaan. On mahdollista, että alokkaalle annetaan tehtävä, johon hän parhaiten sopii puolustusvoimien sen hetkisen tarpeenmukaan, ja että se ei välttämättä ole se mitä alokas itse ajatteli.Anteeksi, että olen iloinen ja ylpeä oman poikani palveluksen suunnasta. Myöskään siinä tehtävässä ei välty kurinalaiselta toiminnalta, ei ikäviltä hommilta tai aikaisilta aamuilta. Pojallani oli ennen inttiä joitakin haastavia asioita elämässään ja sinne meno oli selvästi ahdistavaa. Pelkäsin että ahdistus purkautuu niin että hän palaa maitojunalla. Sen sijaan hän on pärjännyt testeissä hyvin ja systemaattisesti hakeutunut kohti tavoitettaan. Ja päässyt hyvään alkuun. En pyydä anteeksi sitä että olen hänestä ylpeä vaan sitä jos se jotakuta loukkaa.
Saahan sitä olla ylpeä ja onnellinen, jos omalla pojalla menee hyvin, mutta sitä ei ehkä kannata tuoda esiin juuri silloin, kun toinen äiti on pahoillaan siitä, ettei hänen pojallaan toteutuneet haaveet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poikasi on päässyt palvelusajan erääseen parhaimpaan tehtävään. Ihan tiedoksi äidille sekä pojalle.
Kiitos tästä!
AP
Vierailija kirjoitti:
Kokin homma on hyvä homma. Itse olin yhden sm-tason moukarinheittäjän kanssa maavoimissa keittäjänä ja voi veljet se jätkä söi lihaa! Välillä pajauteltiin, kun silmä vältti ja sitten meninkin jacky-makupaloja. Otan tästä itselleni syyn, moukarinheittäjä oli aiemmin viinamiehiä, mutta kuulemma vihainen päissään joten tarjosin asekaverille sopivampaa tuotetta. Välillä pyörähti lääkintämieskin siinä kolmantena rauhanpiipulla ja hyvin tultiin juttuun, vaikka ei siviilissä mitään yhteistä ollutkaan. Mukava ja leppoisa kaveri ja siellä sitä vaan kokattiin jengille ja napsittiin parhaat päältä!
Ai että, kuulostaa rennolta meiningiltä! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinähän oppii. Puolustusvoimat lähtee siitä, että kaikki opetetaan alusta pitäen. Toivottavasti jatkaa avoimin mielin ja jotain uutta aukeaa.
Oma poikani aloitti myös tammikuussa, ei laivastossa, mutta intin muuten. Pääsi haluttuun homman, johon vain muutama otettiin.
Olen tässä lyhyenä aikana oppinut, että intissä on oikeasti paljon enemmän mahdollisuuksia kuin kontata 9kk metsässä.
Helppohan se on siellä päin huudella, kun pääsi haluttuun hommaan. Olisi teidänkin perheessä eri mieliala, jos ei olisi päässyt. Toivottavasti oma poikasi siirretään pian johonkin muualle, jossa "aukeaa jotain uutta", esim. vessojen siivousta.
Olipa erikoinen vastaus.
En ole inttiä käynyt, mutta viime vuosina läheisten kautta oppinut, että intissä oikeasti on mahdollisuuksia. Kaikki ei aina tiedä mitä haluavat tai eivät tiedä omaa parastaan. On mahdollista, että alokkaalle annetaan tehtävä, johon hän parhaiten sopii puolustusvoimien sen hetkisen tarpeenmukaan, ja että se ei välttämättä ole se mitä alokas itse ajatteli.Anteeksi, että olen iloinen ja ylpeä oman poikani palveluksen suunnasta. Myöskään siinä tehtävässä ei välty kurinalaiselta toiminnalta, ei ikäviltä hommilta tai aikaisilta aamuilta. Pojallani oli ennen inttiä joitakin haastavia asioita elämässään ja sinne meno oli selvästi ahdistavaa. Pelkäsin että ahdistus purkautuu niin että hän palaa maitojunalla. Sen sijaan hän on pärjännyt testeissä hyvin ja systemaattisesti hakeutunut kohti tavoitettaan. Ja päässyt hyvään alkuun. En pyydä anteeksi sitä että olen hänestä ylpeä vaan sitä jos se jotakuta loukkaa.
Saahan sitä olla ylpeä ja onnellinen, jos omalla pojalla menee hyvin, mutta sitä ei ehkä kannata tuoda esiin juuri silloin, kun toinen äiti on pahoillaan siitä, ettei hänen pojallaan toteutuneet haaveet.
No joo. Tai pojan äidin toiveet ei toteutuneet. Eihän poika asiaa täällä itke vaan äiti, joka ajatteli ilmoittaa että kun ei saanut haluamaansa, onkin vain minimipalvelusajan. Varusmiesaika on hyvä tilaisuus päästää irti aikuisesta lapsestaan ja antaa hänen vihdoin hoitaa omat asiansa itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ei aina tiedä mitä haluavat tai eivät tiedä omaa parastaan.
Edelleen toivon, että sekä sinä että poikasi joudutte hommiin, jota suorastaan inhoatte, ihan vain siksi, että joku "ylempi" luulee tietävänsä paremmin, mikä teille sopii ja mistä tykkäätte.
Näinkö toivot, ihan ilkeyttäsi? Et tiedä, mihin olemme elämässämme joutuneet toisten ihmisten valintojen vuoksi. Aikanaan ovat tuntuneet rangaistukselta, mutta oppi on ollut arvokasta ja vienyt pitkälle. Eli kiitos toivotuksesta! Aina elämän ei luulukaan mennä niin kuin kuvittelet. Riippuu ihmisestä, miten vastoinkäymiset kohtaa. Tsemppiä sinullekin ♡
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät voi olla perämiehiä.
Kait kokkikin voi olla perämiehiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruuanlaitto on kyllä hyvä taito loppuelämän varrelle.
implikoit, että pojat ei osaa kokata?
missäs tyttöset oppisi kokkaamaan?
Tyttösetkin saa nykyään mennä inttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinähän oppii. Puolustusvoimat lähtee siitä, että kaikki opetetaan alusta pitäen. Toivottavasti jatkaa avoimin mielin ja jotain uutta aukeaa.
Oma poikani aloitti myös tammikuussa, ei laivastossa, mutta intin muuten. Pääsi haluttuun homman, johon vain muutama otettiin.
Olen tässä lyhyenä aikana oppinut, että intissä on oikeasti paljon enemmän mahdollisuuksia kuin kontata 9kk metsässä.
Helppohan se on siellä päin huudella, kun pääsi haluttuun hommaan. Olisi teidänkin perheessä eri mieliala, jos ei olisi päässyt. Toivottavasti oma poikasi siirretään pian johonkin muualle, jossa "aukeaa jotain uutta", esim. vessojen siivousta.
Olipa erikoinen vastaus.
En ole inttiä käynyt, mutta viime vuosina läheisten kautta oppinut, että intissä oikeasti on mahdollisuuksia. Kaikki ei aina tiedä mitä haluavat tai eivät tiedä omaa parastaan. On mahdollista, että alokkaalle annetaan tehtävä, johon hän parhaiten sopii puolustusvoimien sen hetkisen tarpeenmukaan, ja että se ei välttämättä ole se mitä alokas itse ajatteli.Anteeksi, että olen iloinen ja ylpeä oman poikani palveluksen suunnasta. Myöskään siinä tehtävässä ei välty kurinalaiselta toiminnalta, ei ikäviltä hommilta tai aikaisilta aamuilta. Pojallani oli ennen inttiä joitakin haastavia asioita elämässään ja sinne meno oli selvästi ahdistavaa. Pelkäsin että ahdistus purkautuu niin että hän palaa maitojunalla. Sen sijaan hän on pärjännyt testeissä hyvin ja systemaattisesti hakeutunut kohti tavoitettaan. Ja päässyt hyvään alkuun. En pyydä anteeksi sitä että olen hänestä ylpeä vaan sitä jos se jotakuta loukkaa.
Saahan sitä olla ylpeä ja onnellinen, jos omalla pojalla menee hyvin, mutta sitä ei ehkä kannata tuoda esiin juuri silloin, kun toinen äiti on pahoillaan siitä, ettei hänen pojallaan toteutuneet haaveet.
Äidin haaveet?
Ai kamala, mieti mitä poikasi sanoisi siitä että vuodatat hänen inttiasioitaan vauvapalstalla. Onneksi anonyyminä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pettymys varmasti mutta oppii tekemään ruokaa ja jos on huono kokki niin eipä ole pojan vika. Kokkinsa ovat valinneet.
Omalleni suosittelin sivaria,
Oma poikani palveli merivoimissa muutama vuosi sitten. Kyllä se nyt kuulemma vaan on niin että ne heikoimmat lenkit laitetaan niihin muonitustehtäviin. Sori.
implikoit, että pojat ei osaa kokata?
missäs tyttöset oppisi kokkaamaan?