Voisitko ajatella luovuttavasi munasoluja?

en jaksa alkaa onkia tietoa netistä. Mutta miten se oikein tapahtuu ja pitääkö useasti lääkärissä käydä?

Johtuen henkilökohtaisesta sairashistoriastani en ole valmis edes punktioituttamaan itseäni edes omien lapsettomuushoitojen tiimoilta vain saadakseni biologisen jälkeläisen. Minua on tökitty ja leikelty toistaiseksi tarpeeksi.



Mutta mitään periaatteellista minulla ei sitä vastaan tietenkään ole, ja ehkä pääsen joskus tämän elämänvalinnan yli. Olisipa hauskaa, jos adoptoiduilla tyttärilläni olisi joskus jossain " epämääräisesti sisaruksenkaltainen ihminen" , joka olisi biologisesti minun jälkeläiseni :D (Omia bioja en enää halua, omia adoja ehkä mutta tuodaan nyt ensin kuopus kotiin...)

Minulla on klo 14 aika lääkäriin munasolujen luovutusasiassa. Meillä on kaksi lasta, enempää ei tule ja haluan auttaa lapsettomia.

Kiitos että kirjoitit - se vahvistaa päätöstäni. Vähän outo olo vielä on. Että minun sukusoluni ehkä hedelmöittyvät ja joku saa itselleen vauvan, jossa on minun geenejäni...

Täytyypä tulla kertomaan sitten kun kaikki on ohi punktioineen päivineen, millainen tämä kokemus oli.

Sydämestäni; onnittelut lapsestanne.

T. Tiiti74

Ainoa minua arveluttava seikka on tässä se, mitä hormooneja tämä homma sisältää.

Minulle ei käy mikään hormonaalinen ehkäisy, joten miten kipeäksi tulisin siitä että niitä munasoluja kypsytellään hormooneilla?

Muuten olisin varmaan jo varaamassa aikaa luovutukseen, mutta ko. asian takia en uskalla.

Jos voisn, niin olisin näin varmaan jo tehnyt, kuten monta muutakin hyvää tekoa kanssalähimmäisilleni. En osaa ajatella luovuttavani vain munasolun vaan oman lapseni! Itsekästä ehkä, mutta ei sovi minun pirtaan. Omaa lasta katsoessani monesti ajattelen, että tuossa se pikku munasolu nyt taapertaa : )

Lapsuuden ystävälläni oli ongelmia lasten saamisen kanssa. Hänelle sanoin ennen kuin sain oman lapseni, että jos ei onnistu niin minulta saat munasolut ja vaikka kohdunkin lainaan jos vaan kelpaa.



Olin miettinyt asiaa kauan ja tullut siihen tulokseen, että pystyn elämään niin etten pidä ko. lasta omanani ollenkaan. Ja olisin pystynytkin.



Nyt he ovat saaneet pitkien hoitojen jälkeen biologisesti oman lapsen. Enkä varmaan enää pystyisi toista kertaa lupaamaan, kun katselen omaa pipanaa touhuissaan. Ventovieraalle voisin kyllä harkita munasolujen lahjoitusta, mutta omat tietoni haluaisin silti avoimiksi; jos lapsen oikeat vanhemmat tai lapsi itse haluaisivat ottaa yhteyttä.

... mutta itse monet lapsettomuushoidot läpikäyneenä (ja seitsemännestä ICSI:sta kaksoset saaneena :) ) en luultavasti kelpaisi luovuttajaksi :( Omien kokemusteni kautta tiedän kuitenkin kuinka kipeästi monet pariskunnat munasoluja tarvitsisivat ja siksi mielelläni auttaisin.



Itse en näe eettisestikään tuossa mitään ongelmaa - en osaa ajatella munasolua valmiina ihmisenä eli en sinänsä ajattelisi munasoluja luovuttaessani luopuvani omista lapsistani...



Toivottavasti teille löytyy sopiva luovuttaja!!

Eli paljon onnea teille - luovuttaja siis löytyi ja hoito onnistui!!

Mutta miksikäs ei, itelläni on kaksi lasta ja olen todella hedelmöittyvää tyyppiä=) (edellisellä meinaan ettei ole tarttenu kumpaakaan kauaa ootella vaan on heti tärpänny). Mutta en voi enää tehdä omia lapsia koska kohdunseinämäni ei enää sitä kestäisi koska on niin pienelläikäerolla kaksi keisarinleikkausta suoritettu... pitääpäs panna korvantaakse, ja alkaa pohtia asiaa... mutta minua ehkä huolettais se todellapieni mahdollisuus, mitä jos lapseni alkaisi seurustella " munasoluni" kanssa, niinku periaatteessa sisarensa kanssa, ja kukaan ei sitä tietäis???

Rakas ystäväni on miehensä kanssa yrittänyt lasta pian kolme vuotta hoitojakin läpikäyneinä. Tuntuu kurjalta, ettei voi ulkopuolisena tehdä heidän asialleen oikein mitään muuta kuin yrittää tukea. Oikeastaan juuri siksi päätin joskus viime talvena, että haluan luovuttaa munasoluja ja siten osallistua edes jollain tavalla lapsettomuudesta kärsivien auttamiseen. Vielä en ole kuitenkaan ryhtynyt sanoista tekoihin, sillä toivomme ensin omaa pikkukakkosta (itsekästä?, en tiedä).



Onnea teille ap ja kiitos kun toit tähän päivään taas vähän perspektiiviä sanomalla lasta " elämää suuremmaksi lahjaksi" ! Sellainenhan tuo meidänkin tyttö on, mutta se meinaa joskus arjen aherruksessa ja väsymyksessä unohtua..



Ompunäiti

Olen todella yllättynyt kaikista hyvistä ja asiallisista vastauksista. Kaikilla on oikeus omiin mielipiteisiin ja kaikki tekevät omat ratkaisunsa asian tiimoilta. Keskustelualoitukseni tarkoitus oli paitsi tällä tavalla kiittää jo luovuttaneita, myös herättää ajatuksia sellaisissa naisissa joilla " lapsenteko" on ollut helppoa ja jotka sopisivat erinomaisesti luovuttajiksi. Jos ei itse tai joku todella läheinen ole kärsinyt lapsettomuudesta, harvemmin tulee ajatelleeksi kuinka suuren lahjan voisi munasolujen muodossa antaa lapsettomalle pariskunnalle.



Munasolujaan tosiaankin voi luovuttaa ihan anonyymisti jolloin kukaan (ei luovuttaja, ei vanhemmat eikä mahdollinen lapsi) koskaan saa tietää luovuttajaa. Toinen vaihtoehto on luovuttaa munasolujaan rekisteröitynä luovuttajana jolloin lapsella on mahdollisuus saada tietää luovuttajan tiedot hänen täytettyään 18v.



Me olemme siis siinä onnellisessa asemassa että meille on suotu yksi lapsi, mutta pian on meidänkin hakeuduttava uudestaan jonoon koska toiveissamme on vielä sisarus/sisarukset.



Vielä suurkiitos kaikille fiksuille, ajatteleville ja muita ymmärtäville naisille!

Ilmeisesti onnistuu vain Helsingissä ?

Eli eiköhän ainakin jokaisella yksityisellä lapsettomuusklinikalla tehdä hoitoja luovutetuilla munasoluilla. Myöskin varmaan väestöliitossa? Julkisesta puolesta en ole varma?



Itse jäin miettimään asiaa vielä omat viestini kirjoitettuani ja tulin siihen tulokseen että voisinhan minäkin kysäistä kelpaisinko luovuttajaksi vaikka olenkin itse käynyt läpi lukuisat lapsettomuushoidot - kun periaatteessa munasoluissani ei kuitenkaan mitään vikaa ole todettu ikinä olevan.



Edellisen kirjoittajan pohdiskeluun siitä onko munasolun luovutus kivuliasta on vaikea antaa yleispätevää vastausta. Itselleni hoidot olivat aina fyysisesti todella helppoja (henkinen puoli olikin hoidon epäonnistuessa ihan toinen juttu), joku muu taas kokee hoidot myös fyysisesti rankkoina / kivuliaina.

Olen jo luovuttamisesta kysellyt aikaisemmin mutta silloin tilanne ei ollut vielä sille sopiva vaan yritimme toista omaa lasta. Lisäksi itselläni on ollut pco:sta johtuvia (?) ovulaatio ongelmia jotka näyttävät nyt jonkin verran korjaantuneet laihtumisen myötä.

Olen kyllä ajatellut että luovuttaisin munasoluja jossain vaiheessa mikäli vain luovuttajaksi kelpaan, en tiedä kriteereistä tarkemmin.

syynä tähän on se, että useimmilla on mahdollisuus adoptoidakin. musta tuntuu järjettömältä ajatella että maailmassa on lapsia adoptoitavaksi ja sitten toisaalta ihmisiä jotka lapsen haluaisivat. selkeästi sellaiselle joka lahjasoluja käyttää ei se bio-alkuperä älyttömän tärkeä ole- miksei siis adoptiojonoon?



raskauskuume ja halua kokea odotus ovat tietysti voimakkaita. mutta kun vastapoolina on tuollainen asia niin en haluaisi omia munasolujani antaa. mieluummin näkisin sen lapsettoman parin adoptiojonossa.



juu ja lähipiiriin on adoptiolla lapsia tullut- varmasti silläkin vaikutusta asiassa.

Adoptio on erinomainen tapa tulla vanhemmaksi ja olen sitä mieltä että lapsia voi " saada" monella eri tavalla. Kyllä meillekin on useasti sanottu että miksi te ette adoptoi - maailma on täynnä kodittomia lapsia! Kyllä näin varmasti on, mutta se on sitten aivan eri asia päätyvätkö nämä lapset koskaan adoptioon. Sehän on monelle maalle häpeän asia että on kodittomia lapsia ja moni maa lähestulkoon kieltää sen seikan. Pieniä lapsia tulee myös erittäin vähän lapsia adoptioon, koska monet maat yrittävät ensisijaisti auttaa tällaisia lapsiperheitä ja luonnollisesti ihan pienimmät päätyvät adoptioon omaan synnyinmaahansa.



Moni ei asiaan perehtynyt luulee että adoptio on ihan yksinkertainen juttu - niin minäkin luulin joskus. Adoptioprosessi on pitkä ja rankka ja kestää ainakin 2-4 vuotta. Kustannuksetkin ovat äkkiä 10-16 000 euroa, vaikkei näissä asioissa euroja lasketakaan. Jos me esim nyt lähdettäisiin adoptoimaan lasta ulkomailta, lapsillemme tulisi äkkiä aika iso ikäero.



Miksi emme käyttäisi luovutettuja munasoluja kun ei meissä muuta vikaa ole kuin juuri munasoluissani. Tällä tavalla saamme myös " puolbiologisen" lapsen, josta voimme olla varma että olemme ainakin itse tehneet kaikkemme vauvan eteen niin raskausaikana kuin hänen syntymänsä jälkeenkin. Tämä on ollut meidän ratkaisu ja painottaisin vielä sitä että jokainen varmasti tekee omat ratkaisunsa ja mikään ratkaisuhan ei ole väärin.

tiedän hyvin että adoptio on pitkä ja paljon rahaavievä prosessi. meillä on lähipiiriin adoptoituja lapsia ja hyvin läheltä olen prosessia seurannut.



uskon että osaltaan haluun käytää lahjasoluja vaikuttaa rahan lisäksi se että halutaan kokea raskaus. ja sehän on normaalia ja ihmisiin sisäänrakennettu juttu. ja tajuan hyvin että jos mahdollisuus on olemassa niin moni käyttää lahjasoluja- onhan se monesti nopeampaa, saa kokea raskauden jne.



laajemmassa mittakaavassa ajateltuna kuitenkin minusta on perinjuurin kumallista että soluja kasvatetaan muiden munasarjoissa jotta joku voisi kokea raskauden. kun niitä lapsia jotka odottavat kotia on kuitenkin olemassa.



useamman vuodenkaan odottelu tai iso rahanmeno ei ole iso hinta lapsesta.



se mitä yhteiskunta voisi tehdä on avustaa enemmän adoptioita.

Olemme töissä keskustelleet asiasta, ja monet sanovat, etteivät voisi luovuttaa, sillä heidän lapsiaanhan kulkisi silloin ehkä maailmalla. En ymmärrä tuota ajatusta. Eihän se heidän lapsensa olisi. Vaan jonkun muun. En minä pidä munasolua lapsena tällaisessa tapauksessa.



Tuota en ole edes miettinyt, että lapseni voisi alkaa mahdollisesti seurustelemaan sisarpuolensa kanssa... Oishan se hurja sattuma...

On toki totta, että maailmassa riittää lapsia, joiden elämän adoptio voisi pelastaa, ja että adoptioprosessiin päätyvät tekevät upean teon näille lapsille. Mielestäni on kuitenkin väärin Momentin tavoin syyllistää lapsettomuudesta kärsiviä ja lahjasoluja saavia / odottavia ihmisiä!



Useimmat ihmiset kai toivovat ensisijaisesti " omaa" lasta, eikä lapsettomien voida olettaa automaattisesti laittavan tätä toivettaan syrjään, jos kerran mahdollisuuksia lapsettomuuden hoitoon on olemassa. Jos lahjasolujen kasvattaminen ja käyttäminen on globaalisti jotenkin itsekästä, niin eikös samaa voisi sanoa luomumenetelmin raskaaksi tulemisestakin!?! Kyllähän me kaikki -

m y ö s luomumenetelmin lapsemme saaneet - voisimme yhtä lailla ajatella ensisijaisesti adoptointia. Yleensä halu saada oma biologinen lapsi on kuitenkin suurempi - miksi näin on, sitä on kai aika vaikea selittää.



Edelliseen viitaten, en mitenkään voi uskoa, että monellekaan lapsettomuushoidot läpikäyville ensisijainen toive on raskauden k o k e m i n e n. Ja vaikka lapsettomuushoito lahjasoluin olisikin adoptiota nopeampi tapa saada lapsi, vie sekin aikaa (ja voimia) vuositolkulla.



Meidän helpommin lapsemme saaneiden (itseni mukaan lukien) on ehkä vaikea ymmärtää, millaista oman lapsen kaipuu ja suru lapsettomuudesta voikaan olla. Syyllistämisen sijaan voitaisiin kaikki olla vaan iloisia ja kiitollisia kaikista lapsista (biologisista, puolibiologisista, adoptoiduista, luomuista, hedelmöityshoidoin maailmaan autetuista, kaikista!) joita meille ja läheisillemme suodaan!



Ompunäiti

ja pelkkää hyvää sanottavaa itse hoidoista.Kävin yksityisellä klinikalla ja jäi todella hyvä mieli.Ensimmäisen luovutuksen aikoihin meillä oli kaksi pientä lasta ja oli jännää aikaa kun olin hoidoissa. Kaikki kolme valtavaa munasaalista menivät norjalaisille pareille (omasta pyynnöstäni ei kotimaahan), ja ainakin ensimmäinen pari alkoi odottaa vauvaa.

Norja on aina ollut lähellä sydäntäni,ja nyt vielä enemmän kun ehkä kolmesta perheestä löytyy minun geenejäni! Toivon perheille kaikkea hyvää,varmasti rakastavat lapsia todella paljon.

Itselläni on ollut onni saada peräti neljä lasta,ja viides tulossa. Toivon myös muille samaa onnea!