Muita uupuneita ysien vanhempia?
Koko lukuvuosi on ollut ihan kamala. Koko ajan saa olla kyttäämässä, ettei koulu häröile jotain.
Kokeet seilaa edestakaisin, kaikki on jollain tapaa sekaisin.
Kuitenkin pitäisi saada hyvä todistus jolla hakea lukioon.
Hiihtoloman jälkeen yhtäkkiä Wilmaan merkityt kokeet siirtyilee taas ihan minne sattuu, yhtäkkiä parin päivän päähän ilmestyy iso 70 sivun koe, yksi siirtyy huhtikuulle niin, että sen tunneista ei takulla muista enää yhtään mitään. Yhtäkkiä kahdesta aineesta pitää kirjoittaa essee ja esitelmä asap, toinen aineesta jonka opettaja erikseen jauhoi hiihtoloman edellä, miten hiihtolomalla ei saa tehdä mitänä kun on loma.
Hirvittävän vaikea teinin oppia suunnittelemaan tekemisiään, kun ei koskaan tiedä, mitä pitäisi suunnitella! Koko ajan pitää tehdä varastoon jne.
Ap, nyt tarttis rauhoittua - siis nimen omaan sun. Teini voi puuskahdella ja panikoida, yhteishakuaika on tosi stressaavaa ja kuormittavaa ja siihen koronamuutokset päälle. Tää kysyykin sulta kanttia, miten jaksat luovia, tsempata ja luoda tulevaisuudenuskoa nuoreen. Tästä selvitään -asenne kasvattaa itsetuntoa ja resilienssiä arjessa ja siitä on paljon enemmän hyötyä kuin koepäivänsiirtojen panikoinnista.
Jatkossa suosittelen toteamaan vaan, että onpa kurjaa, että koepäivä siirtyy, mutta hyvin tästä selvitään.
Ja mitään niin ihmeellistä ei 9lk aikana opiskella, ettei sitä voisi kirjasta opiskella tai ettei kouluvuoteen mahtuisi mukaan vähän askarteluakin.
Enemmän tukea, turvaa ja rauhaa.
Vähemmän panikointia, kauhistelua ja arvostelua.
Tsemppiä meille kaikille, onhan tämä nyt omituista aikaa. Ehkä myöhemmin voidaan nauraa tällekin.