sektion kokeneet: kokemuksia toipumisesta?

Jo vuorokausi leikkauksesta kävin itse vessassa jne. Totta kai haava oli pitkään arka ja kipeä, mutta viikossa pystyi jo toimimaan suht normaalisti.

Jos välttyy tulehduksilta pari viikkoa menee toipumiseen. Kun taas en tarvinnu normaali synnytyksen jälkeen ollenkaan toipumis aikaa.

mut tuntu ku pystyyn nous että taju lähtee. Se kipu kesti monta päivää ja siinä ois pitäny vielä vauvaa jaksaa hoitaa.. Mutta sit kun pääsi kotiin sieltä sairaalasta makoilemasta niin jo alko haava paranemaan.:)

Kiinnikkeitä on kertaalleen leikattu ja se kyllä auttoi

Aamulla leikkaus, illalla jo ylös ja vessaan, jo ekan yön itse vauvaa hoidin. Ulos sairaalasta kahdessa vuorokaudessa, ja kipulääkkeitä ei sen jälkeen tarvinnut ottaa.

Liikkeelle lähdin ekana kätilön avustaman puolilta päivin ja sen jälkeen liikuin ihan itsekseni ja sitten illalla uskaltauduin jo vauvaa hoitamaan.

ku alatiesynnytyksestä, jossa repesin kunnolla.

Aamulla leikattiin ja illalla nostettiin ylös... Oli vaan pikkasen heikko olo. Seuraavana päivänä pääsin itse suihkuun ja muutenkin kävelemään. 3na päivänä päästiinkin kotiin.

Onko kellään kokemuksia sovitusta sektiosta? Onko senkin jälkeen ihan pökränen olo, vai johtuiko itselläni se kun oli valvottu yö...?

Ensimmäisenä yönä sain niin paljon kipulääkkeitä, että olin aivan jurrissa. Seuraavana aamuna nousin ylös. 2 päivää pumpattiin täyteen morfiinia, joten olin ihan sekaisin.



Kun tajusin sanoa, etten halua sitä enää, aloin toipua tosi nopsaan. Kävin tosin jo seur päivänä itse vessassa + suihkussa, taisinpa vielä sheivata sääretkin.



Pari viikkoa sai varoa ylösnousua, mutta noin 4kk sektiosta kävin ihan normaalisti punttiksella, eikä haava oikkuillut.

en saanut lupaa ennen kuin seuraavana aamuna. Pysyttelin ylhäällä niin paljon kuin mahdollista ja suihkutin haavaa vähintään 2 kertaa päivässä.

mut olin kipeä, ekan kerran kun menin suihkuun niin meinasin pyörtyä sinne. Virtsaan sain bakteerin ja se teki kipuja vielä enemmän. mutta jos minut leikattaisiin vielä, niin en kyllä kauhuissani olisi. Ainiin, kamala päänsärky oli kun heräsin nukutuksesta ja lasta en nähnyt kuuteen tuntiin jostain kumman syystä, eikä tietääkseni hänessä mitään vikaa ollut,iso terve tyttöl oli, siellä oli kamala kiire, meitä synnyttäneitä oli tosi paljon ja olivat kait unohtaneet et en ole vielä tavannut tyttöäni.

Leikkauksessa tunto palasi kesken kaiken ja kivut olivat todella voimakkaat heräämössä (minua ei nukutettu). Kamalinta oli lääkäri, joka kävi 10 minuutin välein painamassa kohtua pienemmäksi haavan kohdalta. Sanoinkin muutaman painelu kerran jälkeen, että tulee monosta, ellei painelu lakkaa (sain vahvat paukut morfiinia ym. kesken leikkauksen epäonnistuneen puudutuksen vuoksi).



Kipu helpotti kun sai vauvan lähelle! Päivällä pari sairaanhoitajaa kävi pesemässä minut sängyssä (tuli aika raihnainen fiilis, ettei voinut edes sängystä nousta). Aamulla leikattiin ja illalla nousin seisomaan, jotta pyjama saatiin vaihdettua. Olin saanut niin vahvoja lääkkeitä leikkauksessa, että eipä tuntunut paljon missään.



Seuraavana päivänä kätilö tuli, jotta nousisin ja menisin suihkuun katetrin poistoon. Nousin ja silmissä pimeni, pyörryin kätilön käsille. Olin liidunvalkoinen. Iltapäivällä nouseminen onnistui jo ja pääsin suihkuun. Katetri poistettiin. Hetkeen en osannut pissata, mutta sairaanhoitajat toivat minulle hieman konjakkia, jonka jälkeen virtsaaminen onnistui taas. Hieman kirveli, mutta ei muuta. Keuhkoissa oli vettä ja hengittäminen tuntui aluksi seisaaltaan todella hankalalta. Yskitti, kuin olisi vetänyt vettä henkeen, mutta yskiä ei voinut, kun tuntui, että koko vatsa repeää. Nauraminen oli myös kamalaa. Suihkun jälkeen oli voittaja fiilis! Illemmalla kävelin jo osastolla.



Kolmantena päivänä kävelin hissukseen jo rappusiakin. Käveleminen suorana tuntui pahalta ja olinkin hetken kuin kellonsoittaja :) Sängystä nouseminen ja siihen laskeutuminen oli kivuliasta. Samoin kyljen kääntäminen.



Pääsimme kotiin kolme vuorokautta sektion jälkeen, koska paranemiseni oli nopeaa. Haava oli siisti ja olo oli olosuhteisiin nähden mainio. Autossa sektioidun olo on inha. Jokainen kuoppa aiheuttaa tunteen, että vatsa repeäisi. Kotona sänkyyn meneminen ja siitä nouseminen oli edelleen hankalaa. En pystynyt nukkumaan kahteen - kolmeen viikkoon kuin selälläni ja selkä menikin aivan jumiin. Kyljellään nukkuminen aiheutti kivuliasta paineen tunnetta leikkausalueelle.



Kahden viikon päästä leikkauksesta ulkoilutin koiria, eikä kukaan vastaantulija olisi osannut sanoa, että minut on leikattu pari viikkoa sitten. Paraneminen oli siis nopeaa, mutta ei kivutonta!

Minut leikattiin keskiviikko iltana (klo 22.33) ja torstai iltapäivällä kävelin jo käytävällä. Minulla oli tosin kipupumppu mikä vei kivut aika hyvin pois. Mutta kun pumppu sitten perjantaina otettiin pois niin voi hitto sitä kipua! Siis haava oli ihan super kipeä 2-3 päivää. Lapsi oli tehohoidon osastolla minne kyllä kyyneleet silmissä kävelin monta kertaa päivässä vauvaa katsomaan. Mutta siis se kipu se oli ihan uskomattoman kauheata! (viilto pystyyn, en sitten tiedä onko eroa vaaka viiltoon?) 26 tuntia kärvisteli synnytys-salissakin ja viimeiset tunnit ilman puudutusta, mutta kyllä haava kipu vei voiton siitäkin!



Mutta viikko leikkauksesta haavaa ei oikeastaan enää särkenyt. Ainoastaan sängystä nouseminen ym. sattui.

syynä raju infektio vatsassa leikkauksen seurauksena.

Alatiesynnytykseen olin menossa mutta sikiön hapenpuutteen vuoksi päädyttiin hätäsektioon. Kokemus oli kammottava, toivottavasti ensi kerralla onnistuisi alakautta!