Voiko virkatodistukset perunkirjoitusta varten tilata elinaikanaan`?

Ei voi noin tehdä, tilanteesi voi vaikka muuttua, saat kuolinvuoteellasi viime töiksesi synnytettyä terveen perillisen.

Voi tilata, mutta silti ne pitää tilata uudelleen kuoleman jälkeen, joten ei mitään hyötyä.

Tuo on muuten hyvä kysymys! Olen itsekin miettinyt asiaa, koska olen asunut monella eri paikkakunnalla ja muutamassa maassa, joten omaisilla melkoinen duuni selvittää koko sotku... Käsittääkseni asialla merkitystä ainakin naisten osalta VAIN hedelmällisyysiän ajan, sillä eihän lapsia eli perintäoikeudellisia jälkeläisiä ole voinut tehdä saavutettuaan tietyn iän. Olkookin vaikka mikä geenimanipulaation ja keinohedelmöityksen aikakausi tahansa!

Veikkaan kuitenkin, että virkatodistuksia ei voi tilata etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on muuten hyvä kysymys! Olen itsekin miettinyt asiaa, koska olen asunut monella eri paikkakunnalla ja muutamassa maassa, joten omaisilla melkoinen duuni selvittää koko sotku... Käsittääkseni asialla merkitystä ainakin naisten osalta VAIN hedelmällisyysiän ajan, sillä eihän lapsia eli perintäoikeudellisia jälkeläisiä ole voinut tehdä saavutettuaan tietyn iän. Olkookin vaikka mikä geenimanipulaation ja keinohedelmöityksen aikakausi tahansa!

Veikkaan kuitenkin, että virkatodistuksia ei voi tilata etukäteen.

*perintäoikeudellinen = perintöön oikeutettu

Voi niitä tilailla, mutta se viimeinen pitää tietysti korvata kuoleman jälkeen.

Kyllähän ne voi tilata. Sen viimeisen hankkii sitten perikunta.

93-vuotias sukulaiseni on tilannut kaikki mahdolliset virkatodistukset itsestään jo vuosia sitten. Kaikki muutkin asiat ovat hänen kuolemaansa ajatellen järjestyksessä. Tämä lapseton sukulainen on tehnyt testamentin, jossa jättää sisarustensa jälkeläisille juuri sen verran perintöä kullekin, ettei siitä mene perintöveroa. Sukulainen on aikoinaan toiminut ainakin varanotaarina, joten uskoisin hänen tietävän, miten nuo virkatodistusasiat voi hoitaa eläessään. Toki se kuollut-todistus täytyy vielä sukulaisten hankkia tuon henkilön poismenon jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän ne voi tilata. Sen viimeisen hankkii sitten perikunta.

Niin siis kai ne aiemmat ovat voimassa 'ikuisesti' vaikka ne hankkisikin tuleva vainaja ja tosiaan sen viimeisen hankkii sitten perikunta?

Virkatodistusten pitää olla tarpeeksi uusia, ei vuosia vanhoja. Muuten olisi (ainakin miehellä) mahdollista, että virkatodistuksen hankkimisen jälkeen onkin tullut uusi lapsi. Kysymys ei ole välttämättä syntyneestä lapsesta, vaan jo vanhemmasta, jonka mies on tunnustanut.

Vierailija kirjoitti:

Virkatodistusten pitää olla tarpeeksi uusia, ei vuosia vanhoja. Muuten olisi (ainakin miehellä) mahdollista, että virkatodistuksen hankkimisen jälkeen onkin tullut uusi lapsi. Kysymys ei ole välttämättä syntyneestä lapsesta, vaan jo vanhemmasta, jonka mies on tunnustanut.

Voihan se noin ollakin mutta tulisiko tunnustettu lapsi merkityksi vanhan asuinkunnan virkatodistukseen?

Kyseisten asiakirjojen tarkoituksena on todentaa, ettei vainajalle ole merkitty muulle perillispiirille tuntemattomia lapsia (ja siten myös potentiaalisesti lapsenlapsia), jotka tulee tietenkin kirjata perukirjaan. Harvinaista toki enkä itse ole koskaan joutunut moiseen tilanteeseen, vaikka perukirjoja jonkin verran edellisessä elämässäni laadin. Toki viimeistä lukuunottamatta paperit voi tilata valmiiksi, miksipä ei? Nehän kohdistuvat vain toisella paikkakunnalla vietettyyn aikaan. Miksipä todistusvoima siitä kärsisi, että ne hankitaan etukäteen?

Toisaalta entinen työkaveri kertoi, kuinka äitinsä perunkirjoitustilaisuudessa tapasi ensi kertaa seitsemänkymppisen sisarpuolensa, jonka äiti oli teininä antanut adoptioon ja vaiennut asiasta loppuiäkseen. Onhan näitä, erikoisia tilanteita.

Vierailija kirjoitti:

Virkatodistusten pitää olla tarpeeksi uusia, ei vuosia vanhoja. Muuten olisi (ainakin miehellä) mahdollista, että virkatodistuksen hankkimisen jälkeen onkin tullut uusi lapsi. Kysymys ei ole välttämättä syntyneestä lapsesta, vaan jo vanhemmasta, jonka mies on tunnustanut.

Kysymys kai koski ihmistä, joka on asunut elämänsä aikana useissa eri kaupungeissa tai jopa maissa. Eli käykö jollekin tietylle ajanjaksolle luotu 'vanha' virkatodistus myös kuoleman jälkeen?

Aika pystyvä pitää miehenkin olla jos pystyy takautuvasti tekemään lisää lapsia...

KY68 kirjoitti:

Kyseisten asiakirjojen tarkoituksena on todentaa, ettei vainajalle ole merkitty muulle perillispiirille tuntemattomia lapsia (ja siten myös potentiaalisesti lapsenlapsia), jotka tulee tietenkin kirjata perukirjaan. Harvinaista toki enkä itse ole koskaan joutunut moiseen tilanteeseen, vaikka perukirjoja jonkin verran edellisessä elämässäni laadin. Toki viimeistä lukuunottamatta paperit voi tilata valmiiksi, miksipä ei? Nehän kohdistuvat vain toisella paikkakunnalla vietettyyn aikaan. Miksipä todistusvoima siitä kärsisi, että ne hankitaan etukäteen?

Toisaalta entinen työkaveri kertoi, kuinka äitinsä perunkirjoitustilaisuudessa tapasi ensi kertaa seitsemänkymppisen sisarpuolensa, jonka äiti oli teininä antanut adoptioon ja vaiennut asiasta loppuiäkseen. Onhan näitä, erikoisia tilanteita.

Mielenkiintoista tietää, kuka oli tietoinen tästä sisarpuolesta, joka oli  kutsuttu sitten perunkirjoitukseen. Kuka siis oli etsinyt kuolleen virkatodistuksia, jos ei tämä työkaveri sitä tehnyt? Muut lapset, asianajaja, joku muu?

Mikäänhän ei estä ainakaan tekemästä listaa osoitteistaan, joissa on ollut kirjoilla.

Koko perimissäännöstö pitäisi poistaa, ja jokainen velvoittaa määräämään omaisuudestaan halunsa mukaan itse.  Niinkuin sai määrätä eläessäänkin.  Jos sellaista ei ole niin varat vaikka ilmastonmuutokseen, sen verran on jokainen kuitenkin kuluttanut luonnonvaroja.  On moniakin joilla ei juuri ole mitään jaettavaa ja mutkikkaat vaiheet on kuitenkin käytävä läpi.  Hassua että joku tuiki tuntematon serkun kummin kaima on oikeutettu perintöön lain mukaan.  

Olen viisikymppinen nainen, lapseni jo tehnyt, enkä taida kyetä enää saamaan biologisia lapsia enkä adoptoimaan.  :) Olen muuttanut x kertaa paikkakuntaa. Aion tilata virkatodistukset kaikista aiemmista asuinpaikoistani valmiiksi. Jos en enää  muuta, niin lasteni tarvitsi tilata enää yksi virkatodistus. Isäni on asunut samalla paikkakunnalla koko ikänsä, hänestä riittää aikoinaan yksi todistus.

Äitini kuoltua piti kaivella kovasti tietoa, missä kaikkialla hän oli asunut 15-vuotiaasta lähtien. Sitä aikaisempaa tietoa ei onneksi tarvittu perunkirjoitusta varten.

KY68 kirjoitti:

Kyseisten asiakirjojen tarkoituksena on todentaa, ettei vainajalle ole merkitty muulle perillispiirille tuntemattomia lapsia (ja siten myös potentiaalisesti lapsenlapsia), jotka tulee tietenkin kirjata perukirjaan. Harvinaista toki enkä itse ole koskaan joutunut moiseen tilanteeseen, vaikka perukirjoja jonkin verran edellisessä elämässäni laadin. Toki viimeistä lukuunottamatta paperit voi tilata valmiiksi, miksipä ei? Nehän kohdistuvat vain toisella paikkakunnalla vietettyyn aikaan. Miksipä todistusvoima siitä kärsisi, että ne hankitaan etukäteen?

Toisaalta entinen työkaveri kertoi, kuinka äitinsä perunkirjoitustilaisuudessa tapasi ensi kertaa seitsemänkymppisen sisarpuolensa, jonka äiti oli teininä antanut adoptioon ja vaiennut asiasta loppuiäkseen. Onhan näitä, erikoisia tilanteita.

Adoptioon annettu lapsi ei peri biologisia vanhempiaan, vaan adoptiovanhemmat, eli juridiset vanhemmat. Joten miksi se adoptioon annettu piti sinne perunkirjoituksiin tuli? Paitsi jos ei ollut adoptoitu, vaan kasvattilapseksi annettu? 70 vuotta sitten ei niitä virallisia adoptiopapereita aina tehty, kun lapsi annettiin pois.

Vieerailija kirjoitti:

KY68 kirjoitti:

Kyseisten asiakirjojen tarkoituksena on todentaa, ettei vainajalle ole merkitty muulle perillispiirille tuntemattomia lapsia (ja siten myös potentiaalisesti lapsenlapsia), jotka tulee tietenkin kirjata perukirjaan. Harvinaista toki enkä itse ole koskaan joutunut moiseen tilanteeseen, vaikka perukirjoja jonkin verran edellisessä elämässäni laadin. Toki viimeistä lukuunottamatta paperit voi tilata valmiiksi, miksipä ei? Nehän kohdistuvat vain toisella paikkakunnalla vietettyyn aikaan. Miksipä todistusvoima siitä kärsisi, että ne hankitaan etukäteen?

Toisaalta entinen työkaveri kertoi, kuinka äitinsä perunkirjoitustilaisuudessa tapasi ensi kertaa seitsemänkymppisen sisarpuolensa, jonka äiti oli teininä antanut adoptioon ja vaiennut asiasta loppuiäkseen. Onhan näitä, erikoisia tilanteita.

Adoptioon annettu lapsi ei peri biologisia vanhempiaan, vaan adoptiovanhemmat, eli juridiset vanhemmat. Joten miksi se adoptioon annettu piti sinne perunkirjoituksiin tuli? Paitsi jos ei ollut adoptoitu, vaan kasvattilapseksi annettu? 70 vuotta sitten ei niitä virallisia adoptiopapereita aina tehty, kun lapsi annettiin pois.

Aikanaan oli niin sanottu heikko adoptio, joka ei katkaissut juuria biologiseen sukuun.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi noin tehdä, tilanteesi voi vaikka muuttua, saat kuolinvuoteellasi viime töiksesi synnytettyä terveen perillisen.

No sehän kirjattaisiin väestörekisteriin, jossa nyt olen kirjoilla. Sitä paitsi olisi aikamoinen ihme: olen 58v.

Vierailija kirjoitti:

Olen viisikymppinen nainen, lapseni jo tehnyt, enkä taida kyetä enää saamaan biologisia lapsia enkä adoptoimaan.  :) Olen muuttanut x kertaa paikkakuntaa. Aion tilata virkatodistukset kaikista aiemmista asuinpaikoistani valmiiksi. Jos en enää  muuta, niin lasteni tarvitsi tilata enää yksi virkatodistus. Isäni on asunut samalla paikkakunnalla koko ikänsä, hänestä riittää aikoinaan yksi todistus.

Äitini kuoltua piti kaivella kovasti tietoa, missä kaikkialla hän oli asunut 15-vuotiaasta lähtien. Sitä aikaisempaa tietoa ei onneksi tarvittu perunkirjoitusta varten.

Jos kysymys on koko ikänsä Suomessa asuneesta ja kirkkoon kuuluneesta henkilöstä, asuinpaikat saa helposti. Kun soittaa vainajan viimeisen seurakunnan A kirkkoherranvirastoon, sieltä kerrotaan, mistä seurakunnasta B vainaja on sinne muuttanut. B:n kirkkoherranvirastosta saa taas tiedon, mistä vainaja on sinne muuttanut jne.

Sitten on hankalampaa, jos vainaja on välillä asunut ulkomailla.