Mitä minun tai sinun lapsesi voivat kiusaamisasioissa tehdä

Olet oikeassa. Minun keskimmäinen lapsi oli yläasteella niin rohkea, että uskalsi kääntyä kaikkia niitä vastaan, jotka kiusasi yhtä. Kiusaaminen loppui.

Minun lapseni on vähän turhankin tehokas. Oli huutanut kaverinsa kiusaajille, että onko sun vanhemmat läheistäkin sukua keskenään, kun olivat nälvineet kaveriaan ihonvärin takia.

En tosiaan tiennyt toruako vai kehua. Äitiinsä tullut😅

Kiusattu ei o mikään heikko ja tämä on se yleinen harhaluulo. Kiusaamisella yritetään tehdä kiusatusta heikkoa. Kiusaajan aikomus on tehdä isolla joukolla kiusatusta heikkoa ja kiusaaja ei yksin siihen kykene kun on niin heikko.

Vierailija kirjoitti:

Kiusattu ei o mikään heikko ja tämä on se yleinen harhaluulo. Kiusaamisella yritetään tehdä kiusatusta heikkoa. Kiusaajan aikomus on tehdä isolla joukolla kiusatusta heikkoa ja kiusaaja ei yksin siihen kykene kun on niin heikko.

Niin, haluatko saivartella vai haluatko, että kiusaaminen loppuu? Tällainen turha sanoilla pelailu ei johda mihinkään.

Lapset opetetaan kotona sellaiseksi, että huolehdi vain oma selusta ja asiat. Kasvatuskysymys on se, puuttuuko kiusaamiseen. Hanakasti ollaan kyllä esim. opettajia syyttämässä,miksi eivät joka asiaa koulussa ehdi nähdä. Mutta eipä kysellä omilta lapsilta, miksi ette menneet väliin ja auttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusattu ei o mikään heikko ja tämä on se yleinen harhaluulo. Kiusaamisella yritetään tehdä kiusatusta heikkoa. Kiusaajan aikomus on tehdä isolla joukolla kiusatusta heikkoa ja kiusaaja ei yksin siihen kykene kun on niin heikko.

Niin, haluatko saivartella vai haluatko, että kiusaaminen loppuu? Tällainen turha sanoilla pelailu ei johda mihinkään.

Onhan tuo aloituksessa inhottavaa antaa ymmärtää, että kiusattu on heikko. Samanlaista maalittamista sekin on.

-eri

On tärkeää, että vanhemmat kysyvät lapsiltaan, onko heidän luokallaan kiusaamista ja keskustelevat lastensa kanssa, miten voi ja pitää toimia, jos näkee kiusaamista tapahtuvan.

Minun teini on tällä hetkellä kapina-apina ja purkaa höyryjään hieman väärällä tavalla koulussa, tuntikäytösmerkintää tulee. Mutta epäoikeudenmukaisuutta ja kiusaamista hän ei siedä, menee väliin kun havaitsee sellaista. Oli huutanut välkällä kaikkien, eskarilaisista alkaen, kuullen tyyliin, että s*nan idiootti kiusaaminen on säälittävän r*nkkarin toimintaa. Vähän sama kuin tuolla ylempänä, en tiennyt kehuako vai moittia. Kehuin kiusaamiseen puuttumisesta mutta puhuttelin täysin sopimattomasta kielenkäytöstä.

Lapseni on joutunut sellaiseen tilanteeseen, että ainoat luokkakaverit jotka hyväksyvät hänet seuraansa, kiusaavat ajoittain. Haukkuvat, nälvivät, juoksevat karkuun, liittoutuvat lastani vastaan.

Kun opettaja on käynyt seuraamassa välituntia, silloin nämä tyypit ovat olleet kiltisti. Siksi opettaja väittää nyt, että kiusaamista ei ole.

Lapsi on alkanut oireilla vahvasti ja ei halua enää mennä kouluun. Mitä teen?

Vierailija kirjoitti:

Lapseni on joutunut sellaiseen tilanteeseen, että ainoat luokkakaverit jotka hyväksyvät hänet seuraansa, kiusaavat ajoittain. Haukkuvat, nälvivät, juoksevat karkuun, liittoutuvat lastani vastaan.

Kun opettaja on käynyt seuraamassa välituntia, silloin nämä tyypit ovat olleet kiltisti. Siksi opettaja väittää nyt, että kiusaamista ei ole.

Lapsi on alkanut oireilla vahvasti ja ei halua enää mennä kouluun. Mitä teen?

Koulu/luokka vaihtoon, tilanteen mukaan.

Aikuisina voimme myös opettaa omalla mallillanme ja puheillamme, että kaikki ihmiset ovat erilaisia mutta samanarvoisia.

Ketään ei saa kiusata, halveksia, eristää ja mitätöidä. Voimme myös opettaa lapsellemme, että jos joku lapsi tai nuori on yksin niin pyytäisimme hänet mukaan.

Empaattisuutta ja myötätuntoa voi myös opettaa lapselle.

Kannattaa myös kertoa kiusaamisen eri muodot ja sen tuomat seuraukset sekä kiusaajalle, että kiusatulle.

Jos aikuinen juoruaa ja moittii joitain tiettyjä ihmisiä lapsen kuullen niin hän oppii, että tällainen käytös on hyväksyttävää.

Tällainen käytös siirtyy yleensä polvelta polvelle.

On hyvä muistaa, että on myös ihmisiä jotka pyrkivät sopuun ja osaavat hoitaa asiansa niin, että puhuvat asiat vain heille joille ne kuuluvat. Tällaiset ihmiset koetaan luotettavina ja ystävällisinä ihmisinä.