Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En ole kuulemma oikeasti masentunut.
26.02.2021 |
Kävin psykiatrilla ja kun kerroin käynnistä äidilleni saaneeni kehuja siitä, että olin ajoissa ja ylipäätänsä saavuin paikalle, niin äiti sanoi, että "no oikeasti masentuneethan ei varmaan monesti pääse sängystä ylös ja aikaiseksi mennä tuollaisiin tapaamisiin".
Jäi vähän häiritsemään. Onhan se totta, että joillakin masennus näkyy juuri tuollaisena, ettei saa asioita hoidettua, mutta musta on väärin ajatella, että se on kaikki.
Tein loppuvuodesta lääkärillä masennuskyselyn (29p) ja nyt uudestaan (30p). Diagnoosina on sekamuotoinen ahdistus- ja masennustila. Kaikki menee hyvin niin kauan kun kaikki menee hyvin. Pienikin vastoinkäyminen saa mut sen sijaan joko ahdistumaan ja lamaantumaan. Tiedostan sen, että otan ihmisten sanomista normaalia herkemmin itseeni. Mä en pysty tekemään minkäänlaisia päätöksiä, joten elän vain about tunti kerrallaan tai sitten ahdistun ja yritän keksiä jotain sijaistoimintoa päästäkseni karkuun ahdistavia ajatuksia (sekä menneestä, että tulevasta). Se ei tosin auta, vaikka siivoaisin koko asunnon (btw, kerroin tästä käytöksestä äidilleni ja hän vitsaili, että voisinko seuraavan ahdistuskohtauksen tullessa mennä hänen luokseen siivoamaan). Ahdistun vain lisää. Mielenkiintoisista harrastuksista on tullut pakkomielle ja kaikki jää kesken. Mulla on jo suunnitelma, miten tapppaisin itseni.
Ahdistus ja masennus aiheuttaa mulle myös tapaamisten ja joidenkin asioiden yllättäviä peruuttamisia. Pikku asioissa ok, mutta jos en yhtäkkiä haluakaan lähteä sovitulle reissulle isovanhemmille niin mun pitäisi "lakata pelleilemästä".
En voi myöskään olla kuulemma masentunut, koska olen puhdas ja puhtaissa vaatteissa koko ajan. Joo, käyn välillä ahdistuksissani 3 kertaa päivässä suihkussa. Joku sijaistoiminto tämäkin.
Äiti ei tiedä kaikkia ajatuksiani, mutta tietää että mä pidän asioita sisälläni viimeiseen asti. Olen pari kertaa yrittänyt puhua, mutta hän ei joko jaksa kuunnella tai sanoo (ehkä tahattomasti) jotain tosi tyhmää. Esim mut on raiskattu ja äiti tietää sen. Sanoin, että ei se ikinä täysin poistu mielestä niin äiti alkoi puhua siitä, miten haluaisin nähdä kaikissa/kaikessa jotain positiivista. Siinä kohtaa kuolin taas sisältä vähän enemmän.
Piti vain päästä vähän purkamaan ajatuksia. Mielipiteitä?
Kommentit (9)
Masennuksesta ei kannata puhua sellaisen kanssa joka ei ymmärrä tai halua ymmärtää mistä on kyse. Jaksamista sinulle :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli mieleen vuosien takaa käynnit psykiatrisen sairaanhoitajan luona. Jankattiin useammalla kerralla samaa eli olenko masentunut vai ei. Hänen mielestään en, koska olin siisti ja naurahdin oikeassa kohtaa hänen puujalkavitseilleen. Hänen mukaansa masentuneet nauravat väärässä kohdin tai ei ollenkaan?!! Sillä ei ollut mitään merkitystä, että sain masistestistä lähes täydet pisteet ja tulin paikalle itku silmissä, kun kaikki tuntui olevan liikaa. Lopetin käynnit kun tuntui, että hän oli hullumpi kuin minä.
Äitisi tekee väärin, kun yleistää, että kaikki masentuneet eivät jaksa pitää siisteydestä huolta, nousta sängystä yms.
Hänelle pitäisi tehdä selväksi, että joskus masentunut ja ahdistunut tyyppi yrittää kaikin mahdollisin keinoin ns. Piilotella sen hetkistä olotilaa sillä, että pyritään johonkin tekemiseen kohdistaa se, että saa jotenkin oloaan puratuksi tai ajatuksiaan muualle edes siksi ainoaksi hetkeksi.
Onko mahdollista, että jos hän tarvitsee apua niin joku muu auttaisi häntä, ja voisit soitella vain kerran pari viikossa?
Mielestäni on väärin, että sulle se yhteydenpito lisää enemmän ahdistusta ja huonoa oloa. Sen ei pitäisi olla niin. Tiedäthän mitä yritän sanoa?
Itsemurha ei ole vaihtoehto, ja aina kun olet aikeissa satuttaa itseäsi, kannattaa soittaa 112 tai mennä suoraan päivystykseen, jos se on lähellä.
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen vuosien takaa käynnit psykiatrisen sairaanhoitajan luona. Jankattiin useammalla kerralla samaa eli olenko masentunut vai ei. Hänen mielestään en, koska olin siisti ja naurahdin oikeassa kohtaa hänen puujalkavitseilleen. Hänen mukaansa masentuneet nauravat väärässä kohdin tai ei ollenkaan?!! Sillä ei ollut mitään merkitystä, että sain masistestistä lähes täydet pisteet ja tulin paikalle itku silmissä, kun kaikki tuntui olevan liikaa. Lopetin käynnit kun tuntui, että hän oli hullumpi kuin minä.
Se tästä vielä puuttuisikin, että ammattilaiset eivät uskoisi... Mulle onneksi sattui todella mukava psykiatrinen hoitaja, kenen kanssa juttelin. Poistuin tapaamisesta ymmärrettynä ja vakavasti otettuna. Olin sairaalassakin muutaman yön alkuvuodesta ja siellä psykiatri samalta polilta kävi tapaamassa mua. Hänkin vaikutti mukavalta ja ymmärtäväiseltä.
Tiedän kyllä, millaista porukkaa varsinkin psykiatrit osaa olla.... Yksi kamala kokemus takana. Vääristeli kaikkia sanomisiani ja teetätti mm musteläiskätestin, josta sitten veti omat johtopäätöksensä. Enkä ole itse mitenkään hoitovastainen, vaan mulla on yleensä ammattilaisiin luottoa, mutta tuo oli jotain niin kamalaa.
Vierailija kirjoitti:
Äitisi tekee väärin, kun yleistää, että kaikki masentuneet eivät jaksa pitää siisteydestä huolta, nousta sängystä yms.
Hänelle pitäisi tehdä selväksi, että joskus masentunut ja ahdistunut tyyppi yrittää kaikin mahdollisin keinoin ns. Piilotella sen hetkistä olotilaa sillä, että pyritään johonkin tekemiseen kohdistaa se, että saa jotenkin oloaan puratuksi tai ajatuksiaan muualle edes siksi ainoaksi hetkeksi.Onko mahdollista, että jos hän tarvitsee apua niin joku muu auttaisi häntä, ja voisit soitella vain kerran pari viikossa?
Mielestäni on väärin, että sulle se yhteydenpito lisää enemmän ahdistusta ja huonoa oloa. Sen ei pitäisi olla niin. Tiedäthän mitä yritän sanoa?Itsemurha ei ole vaihtoehto, ja aina kun olet aikeissa satuttaa itseäsi, kannattaa soittaa 112 tai mennä suoraan päivystykseen, jos se on lähellä.
Tää oli jotenkin lohdullinen kirjoitus, kiitos.
En ole tekemässä itselleni mitään, olen vain ajatellut miten sen tekisin. Enimmäkseen vain toivon, että joutuisin onnettomuuteen (mitenkään vaarallisiin tilanteisiin erityisesti hakeutumatta) ja se olisi siinä. Olisi helpompi läheisillekin, ehkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitisi ei tarkoita pahaa, mutta ei selvästi ymmärrä sinua. Sinun ei varmaan kannata odottaa häneltä liikoja, eikä ehkä jutella näistä asioista hänen kanssaan, kun hänen harkitsemattomat sanansa loukkaavat sinua niin paljon.
Tulee mieleen oma äitini jonka mielestä en voi olla masentunut koska pääsen sängystä ylös, ja olen muuttanut alueelle jolle olin aina haaveillut muuttavani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitisi tapa kohdata sinut ei ainakaan vähennä masennustasi. Olen pahoillani, ettet saa olla ymmärtävämmän ja lempeämmän äidinrakkauden piirissä. Muista pitää kirkkaana mielessäsi totuus itsestäsi ja ole itsesi ystävä.
Lämpimiä ajatuksia, toivon että elämä näyttää kaunista puoltaan sinulle enenevissä määrin ❤️
Alue: Aihe vapaa
Äitisi on pösilö.