Älkää vaan ottako koiraa lapsiperheeseen!

Meillä vaan ollut kissa ja nyt ajattelimme joku päivä hankkia kanin. Koirakin sitten joskus tulevaisuudessa olisi tervetullut meille.



Sulla on AP väärä asenne, et ole eläinrakas tai sulla on joku suurempi ongelma, ei pelkästä koirasta voi johtua. Sanotaan, että " koira on ihmisen paras ystävä" .

Mutta on selvää, että eläimistä on aina hommaa. Koiria on vietävä 3 kertaa päivässä ulos kunnon lenkeille ja tarvitsevat myös muuta virikettä. Meillä homma sujuu, sillä koirat ovat harrastukseni, mutta jos et ole satavarma, että jaksat extratyötä, hanki mieluummin hoitokoira (eli käy lenkittämässä vaikka kaverin/naapurin koiraa).

Niille, joilla koira jo on, mutta on vaikeuksia jaksaa sen kanssa, toivon, että joko vaihdatte asennetta ja yritätte jaksaa vaikka pakolla tai sitten vähintä on, että hankitte niille kunnon kodin.

Tiedän täydellisesti tunteen! Mikäs olisi aikuisen koiran kanssa, mutta se pentuvaihe... Annoimme aikaa vaativan koiran ajoissa pois uuteen parempaan kotiin.

Koira on pieni ja siitä ei lähde karvaa. Sisäsiisti oli kokonaan jo 5 kuukautisena (aikaa myöhään), mutta kuitenkin. Ihan tapaus, tää meidän hurtta :). Meidän kaikkien paras kaveri!

Mutta jos perheessä on jo koira, niin älkää vaan viekö sitä piikille lapsien takia. Todella itsekästä!



Koiriin tottuneelle koira ei ole lapsiperheessä mikään ongelma. Mutta jos otat koiran " avotakka" -kotiisi, niin murheita tulee varmasti. Koiraperheessa pitää vähän katsella sormien läpi juttuja. Siivousta tulee taatusti lisää. Ehkä ei kannata ostaa kalleinta sohvaa tai aitoja mattoja lattialle. Tavarat/kengät/huonekalut/lattiat/seinät yms. saattavat hieman kärsiä, mutta mitä sitten? Koiraan kuluu rahaa/energiaa ja aikaa, mutta kyllä koiralta saa paljon takaisinkin.



Nimimerkki: enää vain yksi 10v. keskikoinen koira

löytyy iso koira, pari kissaa ja nyt on lapsi tulossa ja ei o tullu mieleenkään et ei enää jaksais. Eri asia olis ottaa pentu tähän tilanteeseen mut sen nyt sanoo järkikin et ei kannata. Katotaan sitä sit kun nykyisestä koirasta aika jättää - on lapsella ikää sit sillon enemmän.

Hän on yhdeksän vuotias ja haaveilee koirasta. Ainakin saa vähän lisäaikaa haaveilla ja tietää miksi:)

Ei millään ehdi lasten kanssa olemaan kun täytyy ruokkia koirat ja lenkittää koirat yms. Lapsia on 3 ja koira kaksi. Tosin uusi koiranpentu jo tulossa...

paitsi että meillä oli 2 isoa koiraa _ennen_ lasten syntymää. Koirien kanssa jäi kyllä hoito ihan minimiin, kun esikoinen syntyi, ei vain jaksanut tehdä tuntikausien lenkkejä yms. Koirat olivat sen verran iäkkäitä, etten niitä eteenpäin halunnut antaa, ja jotenkin pärjättiin, myös sotkuista. Molemmat elivät elämänsä loppuun meillä, piikille vieminen ei olisi tullut kyseeseen, en olisi kestänyt itseäni jos sen olisin tehnyt.

Taatusti meille ei enää koiraa tule, ei niin kauan kuin lapset ovat pieniä ainakaan. Joskus myöhemmin (luokkaa 10v kuluttua) voin ehkä harkita asiaa, sitten kun tiedän, että aikaa ja motivaatiota on.

En ole mikään siivoushysteerikko, mutta nyt huomaa, miten paljon puhtaampaa on ja vähemmällä pääsee siivouksesta, kun on vain yksi kissa. Koirista täytyy pitää huolta kunnolla, jos sellaisen lemmikiksi haluaa; lapsiperheissa ei ehkä aika riitä hyvästä tahdosta huolimatta.

Joo onhan tässä hommaa, mutta ihana katsoa kuinka koira tykkää lapsista ja päinvastoin. Hyvin riittää aika kaikille kolmelle ja isäntääkin ehtii rapsuttelemaan ;).

koirastakin näkee että rakastaa tyttöä!

tietenkin meilläkin koira karvottaa ja pissailee ja kakkailee välil sisälle,mut en sitä kyl pois antais oikeesti vaikka välillä siltä tuntuiskin!