Te, jotka ette tosiaan aloita kiinteitä ennen kuin lapsi on 6-8 kuukautta!

Eikä todellakaan ollut nälkäinen, kasvoi ja kehittyi hyvin pelkällä maidollakin. Kasvukäyrillä ei ollut notkahduksia edes silloin kun aloitti runsaan liikkumisen (joka meillä tapahtui varhain).



Eli ei se kiinteiden aloittaminen 4kk iässä todellakaan ole mikään välttämättömyys, jos vain on halua imettää ja maitoa tulee riittävästi.

Iso poika, syntyessään oli 4,2 kg. Ei ole saanut korviketta ikinä, nyt ikää 5 kk.

Lapsi kasvoi hyvin, vähän keskikäyrän yläpuolella. Ensimmäiset kokeilut kiinteillä oli 6kk iässä, mutta maito oli pääasiallinen ravinto vielä monta kuukautta tämän jälkeen.

Tutteleita emme tarvinneet.

Nyt neiti on 8 kk ja syö myös kiinteitä sopivasti. Korvikkeita ei ole tarvittu milliäkään :)

..Jos imetyksestä oli pari tuntia niin tissit oli jo ihan kivikovat, täynnä maitoa.

Lapsen paino nousi ensimmäisenn 7kk aikana vaikka en mitään muuta antanut kun rintamaitoa niin 1kg/kk. Eli hyvin riiitti.

Ilmeisesti maitoni oli täyttävää ja rasvaista, itsekkin laihduin imetysaikana 15kg ilman mitäöän laighdutuskuuria.

Ennemminkin naapurimaassamme hämmästellään, jos joku EI täysimetä sitä puolta vuotta ja jatka lisäksi ainakin vuoden ikään. Enpä ihmettele, että Ruotsissa on suomalaisia terveempiä aikuisia... Harmi, ettei Suomessa vieläkään panosteta imetysneuvontaan tarpeeksi :(

Esikoinen söi kiinteitä 2tl enemmän/vrk:ssa vasta yli 9 kuisena ja hyvin kehittyi ja kasvoi. Kuopus aloitti kiinteät 6kk iässä ja hänelle esim. puuro maistui paremmin joten määrät olivat heti isompia ja ns. normaaleja. Imettäminen kuitenkin pysyi lapsentahtisena ja kyllä imetin myös öisin niin usein kuin vain halusivat. Sitä vartenhan minä olin kotona.

ja lisäksi luovutin maitoa sairaalaan noin 10 litraa kuukaudessa :)

Vierailija:

Maito riitti hyvin. Maidon tuotannossa vallitsee nimittäin kysynnän ja tarjonnan tasapaino ;)

Te alanne ammattilaiset, kertoisitteko minulle, miksi minulta loppui maito vaikka imetin lähes 24/7? Eli ensimmäiset 5 viikkoa lapsi imi rintoja koko päivän hyvin nälkäisenä, pystyin pitämään aina korkeintaan 1/2h:n tauon, kun taas lapsi itki nälkää ja otin rinnalle, ja imi vaikka 3h putkeen, tulematta kylläiseksi. Rintapumpulla huomasin ettei päivisin tullut ipan tippaa.

Aamuyöllä maitoa erittyi, jolloin imetin tyttöä aina aamuun asti 4h yhtäkyytiä, jolloin hän pääsi nukkumaan kun oli masu täynnä. Ja taas aamusta sama homma; rinnasta ei herunut tipan tippaa...

Tytön paino vain laski ja laski, neuvolassa kehoitettiin jo useaan kertaan antamaan korviketta, mutta minä päätin vielä jatkaa sinnikkäästi, sillä minullehan oli sanottu että " kyllä sieltä tulee juuri niin paljon kuin lapsi tarvitsee..."

1,5kk ikäisenä luovutin, ja aloin antamaan hieman korviketta ja jatkoin edelleen koko ajan imettämistä. Tyttö söi korvikkeen ahnaasti ja hänkin alkoi vaikuttamaan vihdoin tyytyväiseltä, ja painokin nousi minimirajalle. :)

3kk ikään asti imetin siten, että joka ruokailulla imetin molemmista rinnoista ensin 40min, jonka jälkeen annoin vasta korvikkeen. Uskoinhan vakaasti, että kyllä se imetys vielä käynnistyy.

Mutta lopulta minun oli myönnettävä itselleni; maito loppui ja sillä selvä. Eikä kukaan ole niin Super-Äiti, että jaksaisi kovinkaan pitkään sellaista rumbaa, minkä minä sain kokea. Alussa tottahan toki hormoonit auttaa jaksamaan, mutta kun ne häviää, niin milläs sitten porskutellaan?

Eli se siitä; " Maidon tuotannossa vallitsee nimittäin kysynnän ja tarjonnan tasapaino."

Ei siis pidä yleistää jos itsellä sujuu! Voi vain puhua omasta puolestaan.

On siis todella hienoa, että suurimmalla osalla naisista imetys sujuu, ja suurella osalla niistä vieläpä ongelmitta. :) Mutta ajatelkaahan heitä, joilla on sen kanssa ihan oikeasti oneglmia, joita ei saada korjattua, niin teidän kaltaisten ihmisten puheet satuttavat todella pahasti. Yhtä lailla kuin teille joku tulisi sanomaan päin naamaa; " sinä olet surkea, epäonnistunut äiti" . Tuntuisiko hyvältä? Tuskin.

t: klö, joka on saanut EU-direktiivien mukaisen koulutuksen (sama kuin mm. siellä Ruotsissa) myös imetysohjauksessa, mutta siitäkään huolimatta oman lapsen kohdalla imetys ei onnistunut, sillä olinhan sillä hetkellä lapselleni vain ja ainoastaan äiti.

En minä sinua millään tavalla syytä. Olisi tietysti pitänyt täsmentää, että yleensä maidon tuotannossa vallitsee kysynnän ja tarjonnan laki. Tiedät sen varmasti itsekin ammattisi puolesta.



Kaikkien tilanteet ovat tietysti aina yksilöllisiä, ei varmaan missään asiassa ole olemassa sellaisia sääntöjä, ohjeita tai suosituksia, jotka kaikille sopisivat sellaisenaan. Mutta kai niissäkin jollakin tapaa keskiarvoja noudatetaan? Mieluummin itse siis sanon, että maidontuotannossa vallitsee kysynnän ja tarjonnan laki, kuin että ei sitä ikinä tiiä miten siinä käy ja ettei mitään neuvoja voi antaa. Varsinkin tällä palstalla saa lukea jatkuvasti siitä, miten maito ei riitä, siksi minusta on ihan perusteltua tuoda esille myös positiivisia imetyskokemuksia.



Kaikella ystävyydellä, se joka noin sanoi eikä muista numeroaan

Kiitos 15 ihanasta vastauksesta. :) Nyt jäi paljon, paljon positiivisempi mieli.



Halusin oman kokemukseni tuoda näin jyrkästi esille, sillä toivoisin " imettävien-ihmisten" ymmärtävän sen, kuinka paljon sattuu, kun ei pysty imettämään omaa lastaan. Ja jos siihen päälle kuulee jossakin perhekahvilassa jonkun " yli-innokkaan-imettäjän" kommentin omasta kykenemättömyydestä, tuntuu se siltä kuin revittäisiin sydän irti ja heitettäisiin vasten kasvoja.

Muutenkin tuntee itsensä täysin epäonnistuneeksi yksilöksi, niin sitä ei tarvite muualta kuulla.

Ja kun asiasta pikku hiljaa pääsee yli, hyväksyy sen että lapsi saa ravintonsa pullosta, ja uskaltaa puhua kokemuksestaan myös positiivisesti jne. niin silloinkin tietyn tyyppiset ihmiset jaksavat hyökätä päälle ja neuvoa, kuinka se maito kyllä olisi riittänyt.



Mutta toisaalta, nykyään äitiydelle on aina jokin mittapuu, kun elämä on muuten " liian helppoa" . Tällä hetkellä se vain sattuu olemaan mm. tuo imetys. :)