Kouluttautuminen uudestaan ”huonommalle” alalle

Jos lähihoitajaksi opiskelua suunnittelet, niin voin jo etukäteen sanoa että et tule olemaan siellä onnellisempi.

Uskotko tykkäävasi tuosta työstä ja alasta minne olet kouluttautumassa? Ja onko siellä töitä? Ei kait muulla ole merkitystä tai mitä muut sanovat, jos itsestäsi tuntuu hyvältä.

Riippuu paljon, mikä yliopistotutkinto sulla on nyt. Jos oot esimerkiksi KTM, niin amis/amk koulutus voi toimia. Voisit helposti käytännön oppimisen jälkeen perustaa oman yrityksen, koska KTM:nä ymmärrät talouden.

Jos taas olet vaikkapa opettaja, niin kantsii miettiä et kumpi on mielekkäämpää työtä ja onko se mielekkäämpi työ sen rahallisen menetyksen arvoista.

Mitä ketun väliä muiden sanomisilla on? Aikuistu hyvä ihminen!!

Omaa kokemusa ei ole mutta tiedosan, että Suomessa on ni-in paljon,  todennäköisesti jopa aivan liian paljon joidenkin alojen korkeakoulutettuja, että jos haluavat työllistyä, edes johonkin niin varmemmin se saattanee onnistua, jos osoittaa motivaationsa ja halunsa työllistyä niin suorittaa jonkun työvoimapulasta kärsvisteleän alan ammattiutkinnon, eikä uskottele liian paljon, että omasta aiemmasta tutkinnosta olisi paljoakaan apua saada itselleen sellainen paikka, johon yleensä odotetu soveltuva n.n ammattikoulututkinto. 

Se vähän yksinkertaisempi mies 

Voisit katsoa myös suoraan yamk-koulutuksia. Niissä ei joudu käymään niin paljon perusasioita vaan lähtökohta on, että kaikilla on jo tutkinto ja työkokemusta.

Mikä se ala on, ap? 

Tiedän näitä vaikka kuinka. Humanisteja, filosofeja, biologeja, muuta työllistämätöntä. Menevät amis tai AMK sen mukaan miten haluttua koulutusta järjestetään ja miten siihen saa rahaa. Amikseen saa helpommin.

Suosittelen ravintola-alaa.

Kannattaa miettiä asiaa työllistymisen kannalta ja valita ala, jossa riittää töitä. Ja muille asia ei kuulu ollenkaan.

No jos ihan suoraan sanotaan niin en yliopistotaustalla lähtisi amikseen. AMK mieluummin. Ei siksi että ammatillinen koulutus olisi jotenkin statukseltaan huonompi, vaan siksi että opetuksen laatu on heikkoa ja opiskelutoverit ovat todennäköisesti ihan erilaisesta maailmasta ja valitettavasti se näkyy.

Amiksesta voi päästä aloille, joille on helppo työllistyä, kuten siivous- tai hoitohommiin. Sen vuoksi siellä ei ole ollenkaan harvinaista tavata jotakin aiemmin kortistossa virunutta yhteiskuntatieteilijää tai humanistia.

Tuo on kuitenkin harvinaista, että työllistynyt ihminen lähtee vaihtamaan.

Vastaantulevaa liikennettä, siis ensin duunariammatti ja myöhemmin yliopistokoulutus. Ekalla maksettiin asuntolaina.

Näkisin asian niin, että mikäli olet aikuinen, teet niin kuin parhaaksi näet, kohteliaasti kuunnellen lähipiiriäsi, mutta antamatta sen muokata mielipidettäsi.

Tuon "eri tason" voit unohtaa. Eri koulutukset valmistavat erilaisiin töihin, joita on syytä arvostaa, jos aikoo olla alallaan hyvä, oli ala mikä tahansa - ja jos ei arvosta muuna, niin elannon tuojana.

Yksinkertaisessa työssä on myös puolensa; se jää töihin, ei seuraa kotiin. Verotus tasaa alempaa palkkatasoa, ja joustot ovat usein mahdollisia, ainakin näin julkisella sektorilla. 

Minä valmistuin yliopistosta alalle, jolla ei työllisty tai tiedossa on pelkkiä muutaman kuukauden pätkätöitä. Lähdin sitten amikseen teknologiateollisuuden puolelle, ja kyllä lähipiiri aikansa ihmetteli ja víttuili mutta nykyään jo kehuvat että hei kuulostaapa kiinnostavalta kun kerron mitä kaikkea koulussa on tehnyt.  Joillain ihmisillä vaan on se käsitys että amis on pelkkää pyllyn pyyhkimistä ja vessan pesemistä, mikä ei yhtään pidä paikkansa.

Eräällä ystävälläni aina on ollut haaveissa autokorjaamo.

Hän oli insinööri IT- alalla, kouluttautui asentajaksi ja perusti korjaamon.

En tiedä, onko hän nyt onnellisempi.

Ala on muuttunut pienyrittäjien kannalta vaikeaksi.

Tuntemani maisteri kouluttautui lähihoitajaksi, koska ei maisterintutkinnollasn työllistynyt(tai häntä eivät kiinnostaneet ne työt, johon olisi voinut ehkä työllistyä).

Olen vaihtanut "arvostetummalta" alalta lähihoitajaksi. Enkä ole katunut, työ kotihoidossa haastavaa mutta antavaa. Työkaverit fiksuja ja mukavia, varmaan paljon riippuu minkälaiseen työpaikkaan- ja yhteisöön päätyy. Ehkäpä kannattaa haastaa omia ajattelumalleja, mikäli oman statuksen tärkeys korostuu ja on muutenkin riippuvainen muiden mielipiteistä.