Perheessäni kaikki olivat huippuälykkäitä paitsi minä

Minäkin olen tyhmä!

Oletko perheen nuorin? Jos olet, niin johtuu siitä. Tottakai nuorimmat tietävät asioista vähemmän kuin isommat sisarukset. Vanhemmat jaksavat selittää isommille sisaruksille asioita perin pohjin, mutta ei enää kolmannelle, neljännelle... Ja siksi eivät pääse opeissaan samalle tasolle sisarusten kanssa koskaan -tai ainakaan ennen kuin sisarukset ovat muuttaneet pois kotoa.

Tollaset hienopierut voi jättää omaan arvoonsa, tuollaiset ihmiset ovat itsekeskeisiä kusipäitä.

Politiikasta tai luonnontieteistä tietäminen niin laajasti ei tarkoita samaa asiaa kuin huippuälykäs, ihminen voi olla älykäs vaikkei seuraa politiikkaa tai luonnontieteitä, älykkyyttä on monenlaista.

Kyllä, olen nuorin. Sisarusteni muuttojen jälkeen asuin kotona vielä pari vuotta, muttei tilanne siitä muuttunut. Lähinnä samaa vaivaantununeisuutta, kun yo-kirjouukseni eivät sujuneet kuten sisaruksillani kuusine ällineen. Itse en saanut yhtään. Ap

Vierailija kirjoitti:

Politiikasta tai luonnontieteistä tietäminen niin laajasti ei tarkoita samaa asiaa kuin huippuälykäs, ihminen voi olla älykäs vaikkei seuraa politiikkaa tai luonnontieteitä, älykkyyttä on monenlaista.

Mainitsin nuo vain esimerkkeinä. Kyllä luulen, että perheenjäseneni ovat oikeasti huippuälykkäitä. Sisarukseni saivat huippupaperit lukiosta, opiskelivat nopeasti hyvät tutkinnot ja ovat merkittävissä tehtävissä, samoin vanhempani. Ap

Ystäväni kertoo olevansa samanlaisessa tilanteessa kuin ap. Itse olen naimisissa huippuälykkään kanssa ja yksi lapsistamme on huippuälykäs (paitsi näin av:lla heti sanotaan, että ei ole mahdollista).

Näin ulkopuolisena minun on tavallaan hankalaa ymmärtää ystäväni huonoa itsetuntoa (liittyy toki lapsuuteen). Miksi vertailee itseään vain perheeseensä, joka on normista poikkeava. Miksi ei vertaa muihin keskivertoihmisiin? Miksi korostaa oppineisuuden merkitystä kun itse ainakin pidän ystäväni empaattisuutta ja sosiaalista lahjakkuutta supertärkeänä piirteenä. Näitä hänen perheestään ei tunnu löytyvän.

Itse nautin näistä älykkäistä perheenjäsenistäni. Ei ole mikään salaisuus, että en tiedä ja ymmärrä monia asioita mitä he tietävät. Mitä sitten? Ei se minun itsetuntoani syö. Jos joskus ihmettelevät, miten en muista jotain juttua, joka kuitenkin opetettu lukion matikantunnilla, niin vaan tuhahdan, että en tee tuolla tiedolla mitään ja eipä 99 % muistakaan ihmisistä sitä muista. Samoin minua ei vaivaa jos joku pystyy vetämään enemmän leukoja kuin minä tai laulamaan puhtaammin. Ihan sama. Olen tyytyväinen itseeni tällaisena.

Ajateluaan pystyy muuttamaan, eli ei ap:n peli ole menetetty.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, olen nuorin. Sisarusteni muuttojen jälkeen asuin kotona vielä pari vuotta, muttei tilanne siitä muuttunut. Lähinnä samaa vaivaantununeisuutta, kun yo-kirjouukseni eivät sujuneet kuten sisaruksillani kuusine ällineen. Itse en saanut yhtään. Ap

Arvasin, että muillakin käy samalla tavoin kuin meillä.

Et sä ole yhtään tyhmempi kuin sisaruksetkaan. Sua ei vaan ole opetettu samalla tavoin nuoresta pitäen kuin heitä. Vanhemmat ajattelivat (ei pahuuttaan), että nuorimmat oppivat itsestään siinä sivussa, kun ei ollut enää aikaa/kiinnostusta opettaa samoja asioita yhä uudestaan ja uudestaan. Etkä koskaan päässyt keskusteluihin mukaan, kun sun ehdotukset oli lapsellisia.

Ei he sitä pahuuttaan tehneet, eivät vain osanneet ajatella asiaa, jos eivät olleet sisarusparven nuorimpia.

#2 - perheen kuopus myös

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, olen nuorin. Sisarusteni muuttojen jälkeen asuin kotona vielä pari vuotta, muttei tilanne siitä muuttunut. Lähinnä samaa vaivaantununeisuutta, kun yo-kirjouukseni eivät sujuneet kuten sisaruksillani kuusine ällineen. Itse en saanut yhtään. Ap

Mun kohdallani isoilta sisaruksilta kyseltiin ja tarkistettiin läksyt ala-asteella ja vanhemmat juttelivat ennen koulun kokeita. Muistan edelleen kuinka vanhemmat istuivat olkkarissa ja juttelivat sisarusten kanssa kokeisiin tulevista asioista. Saivat kokeista aina kiitettäviä.

Mun osalta kasi oli ihan riittävän hyvä arvosana. Kerran sain historiasta kuutosen ja siitä sisuuntuneena äiti kyseli multa koealueen ennen seuraavaa koetta (sain 9 1/2). Totesi, että kyllähän säkin pärjäät kun vaan luet. Eikä multa koskaan enää kyselty asioita. Ja kasin linja jatkui.

Eli ero osaamisessa on kasvanut vuosien aikana, kun isompien sisarusten koulunkäyntiä on tuettu enemmän kuin sun. Mutta vanhempanakin oppii mitä vaan jos panostaa. Eikä kannata katkeroitua, elämä huippuälykkäänä ei ole sen parempaa kuin ’taviksena’. Erilaista kyllä, mutta elämän onni ei ole tästä kiinni.

#2

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, olen nuorin. Sisarusteni muuttojen jälkeen asuin kotona vielä pari vuotta, muttei tilanne siitä muuttunut. Lähinnä samaa vaivaantununeisuutta, kun yo-kirjouukseni eivät sujuneet kuten sisaruksillani kuusine ällineen. Itse en saanut yhtään. Ap

Mun kohdallani isoilta sisaruksilta kyseltiin ja tarkistettiin läksyt ala-asteella ja vanhemmat juttelivat ennen koulun kokeita. Muistan edelleen kuinka vanhemmat istuivat olkkarissa ja juttelivat sisarusten kanssa kokeisiin tulevista asioista. Saivat kokeista aina kiitettäviä.

Mun osalta kasi oli ihan riittävän hyvä arvosana. Kerran sain historiasta kuutosen ja siitä sisuuntuneena äiti kyseli multa koealueen ennen seuraavaa koetta (sain 9 1/2). Totesi, että kyllähän säkin pärjäät kun vaan luet. Eikä multa koskaan enää kyselty asioita. Ja kasin linja jatkui.

Eli ero osaamisessa on kasvanut vuosien aikana, kun isompien sisarusten koulunkäyntiä on tuettu enemmän kuin sun. Mutta vanhempanakin oppii mitä vaan jos panostaa. Eikä kannata katkeroitua, elämä huippuälykkäänä ei ole sen parempaa kuin ’taviksena’. Erilaista kyllä, mutta elämän onni ei ole tästä kiinni.

#2

Meillä tilanne on erilainen. Perheen älykkölasta ei ole tarvinnut koskaan auttaa kouluasioissa. Ei ole tarvinnut kuulustella kokeisiinkaan, koska aina sanonut, että oppinut asiat tunneilla ja sitten vaan selannut alueen läpi ennen koetta.

Toista lasta on autettu paljonkin sekä läksyissä, että kokeisiinluvussa. Hän tarvitsee sitä. Saa kyllä tällä tavalla pääsääntöisesti kymppejä (yläkoulussa nyt).

Kyllä minusta on selvää, että ihmisillä on erilaisia älykkyyksiä, eikä tämä opettelemalla muutu. Toiset vaan oppivat helpommin kuin toiset. Yksi ominaisuus muiden joukossa. En itse edes haluaisi olla huippuälykäs. Se ei toisi mitään lisäarvoa elämääni. Nämä yliälykkäät perheenjäseneni taas nauttivat siitä älystään. Tykkäävät opetella aina vaan uusia asioita ja perehtyä monimutkaisiin juttuihin, jotka eivät minua kiinnosta.

T.7

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, olen nuorin. Sisarusteni muuttojen jälkeen asuin kotona vielä pari vuotta, muttei tilanne siitä muuttunut. Lähinnä samaa vaivaantununeisuutta, kun yo-kirjouukseni eivät sujuneet kuten sisaruksillani kuusine ällineen. Itse en saanut yhtään. Ap

Mun kohdallani isoilta sisaruksilta kyseltiin ja tarkistettiin läksyt ala-asteella ja vanhemmat juttelivat ennen koulun kokeita. Muistan edelleen kuinka vanhemmat istuivat olkkarissa ja juttelivat sisarusten kanssa kokeisiin tulevista asioista. Saivat kokeista aina kiitettäviä.

Mun osalta kasi oli ihan riittävän hyvä arvosana. Kerran sain historiasta kuutosen ja siitä sisuuntuneena äiti kyseli multa koealueen ennen seuraavaa koetta (sain 9 1/2). Totesi, että kyllähän säkin pärjäät kun vaan luet. Eikä multa koskaan enää kyselty asioita. Ja kasin linja jatkui.

Eli ero osaamisessa on kasvanut vuosien aikana, kun isompien sisarusten koulunkäyntiä on tuettu enemmän kuin sun. Mutta vanhempanakin oppii mitä vaan jos panostaa. Eikä kannata katkeroitua, elämä huippuälykkäänä ei ole sen parempaa kuin ’taviksena’. Erilaista kyllä, mutta elämän onni ei ole tästä kiinni.

#2

Sisarukseni olivat alusta asti niin hyviä koulussa, etten ainakaan koskaan muista, että heidän läksyihinsä olisi panostettu mitenkään. Sisarukseni oppivat lukemaan 5-vuotiaina ja lukivat vaikka mitä kirjoja jo ennen kouluikää. Alakouluiässä oli jo maailman kaunokirjallisuus menossa, kun itse luin Viisikoita. Opin lukemaan ensimmäisen luokan keväällä ja se oli kovan työn tulos, muistan sen elävästi, miten vaikeaa se oli. Laskeminen oli myös vaikeaa, kun sisarukseni täyttivät kirjojaan itsenäisesti pitkälle eteenpäin (valokopioiduilla sivuilla) jne. Ihan vain oppimisen ilosta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Politiikasta tai luonnontieteistä tietäminen niin laajasti ei tarkoita samaa asiaa kuin huippuälykäs, ihminen voi olla älykäs vaikkei seuraa politiikkaa tai luonnontieteitä, älykkyyttä on monenlaista.

Mainitsin nuo vain esimerkkeinä. Kyllä luulen, että perheenjäseneni ovat oikeasti huippuälykkäitä. Sisarukseni saivat huippupaperit lukiosta, opiskelivat nopeasti hyvät tutkinnot ja ovat merkittävissä tehtävissä, samoin vanhempani. Ap

Aika erikoista, jos juuri sinun perheessäsi on huippuälykkäitä. Ei varmaan Suomesta kovin monta muuta löydykään tai ketään.

Älykkyys ei silti ole ainoa ihmisyyden tai hyvyyden mittari. Naapurin huippuälykäs lukiolainen sairastui mieleltään, tiedän muutaman tosi älykkään koulukiusaaja.

Sulla voi olla esim sosiaalista älyä ja osaamista huomattavasti enemmän kuin tietoon hurahtaneella perheelläsi. Tai muuta tärkeää taitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, olen nuorin. Sisarusteni muuttojen jälkeen asuin kotona vielä pari vuotta, muttei tilanne siitä muuttunut. Lähinnä samaa vaivaantununeisuutta, kun yo-kirjouukseni eivät sujuneet kuten sisaruksillani kuusine ällineen. Itse en saanut yhtään. Ap

Mun kohdallani isoilta sisaruksilta kyseltiin ja tarkistettiin läksyt ala-asteella ja vanhemmat juttelivat ennen koulun kokeita. Muistan edelleen kuinka vanhemmat istuivat olkkarissa ja juttelivat sisarusten kanssa kokeisiin tulevista asioista. Saivat kokeista aina kiitettäviä.

Mun osalta kasi oli ihan riittävän hyvä arvosana. Kerran sain historiasta kuutosen ja siitä sisuuntuneena äiti kyseli multa koealueen ennen seuraavaa koetta (sain 9 1/2). Totesi, että kyllähän säkin pärjäät kun vaan luet. Eikä multa koskaan enää kyselty asioita. Ja kasin linja jatkui.

Eli ero osaamisessa on kasvanut vuosien aikana, kun isompien sisarusten koulunkäyntiä on tuettu enemmän kuin sun. Mutta vanhempanakin oppii mitä vaan jos panostaa. Eikä kannata katkeroitua, elämä huippuälykkäänä ei ole sen parempaa kuin ’taviksena’. Erilaista kyllä, mutta elämän onni ei ole tästä kiinni.

#2

Jaa, no minulta ei kyselty mutta sain itse hyviä numeroita, kun halusin. Lasten pitääkin itse pääasiallisesti huolehtia koulustaan.

Täältäkin perheen kuopus vastaa, että tuhahtelua ja naureskelua saa kyllä kuunnella, vaikka puhuisi järkeviäkin! Ihan kuin olisin kolmevuotias, joka selittää maailman menoa vanhemmilleen. Joskus turhauttaa, nykyään enemmän kuitenkin jo naurattaa. Yritän keskittää voimia ennemmin väikkärin kirjoittamiseen...