Onko normaalia, ettei muista lapsuudestaan juuri mitään?

Muistaa kai sitä pienikin lapsi hyvän tai huonon kohtelun/hoidon lapsuudessaan.

On ihan normaalia, lapsuuden amnesia on ihan tunnnettu ilmiö eikä yleensä liity mihinkään traumoihin vaan aivojen ja kielen kehitykseen. Toisilla vaan kehittyy hitaammin ne alueet joita tarvitaan "elämäntarinoiden" muistamiseen. Tällä ei ole myöskään mitään tekemistä yleisen kehitysviivästymän, alhaisen älykkyyden tms kanssa. 

Normaalia kai se on että olemme erilaisia, eikä välttämättä liity edes lapsuuteen.

https://www.iltalehti.fi/mielijamasennus/a/2016041221404623

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kirous-vai-siunaus-nainen-ei-muista…

Ihan normaalia. Ja nimenomaan niin, että sitä tavallista lapsuutta ei muista, vain siitä poikkeavia erityisiä tunnetiloja.

Vähän samalla lailla kuin ihmisille ei juuri kerry muistoja tavallisista asioista, kuten aamukahvin keitosta tai vessassa käynnistä tai posti hausta, ellei niihin liity jotain erityistä (kahvi kaatuikin pöydälle, vessassa kirveli tai puuttui paperi, postissa oli kortti kaukaiselta tuttavalta). Tai miksi esim oven lukkoon laittamiseen kannattaa tarkoituksella yhdistää jotain omituista, jos tietää että hetken päästä itse kuitenkin hermoilee, että tuliko se nyt varmasti lukittua - jos on työntänyt avaimen nenäänsä tai vaihtanut sen seläntaka toiseen käteen ennen taskuun panoa, muistaa varmemmin sen lukitsemisenkin.