Ystävän käytös käynyt ahdistavaksi

Oletko noin yläasteikäinen? Teinivuosina pitkätkin kaverisuhteet valitettavasti joskus katkeavat. Mutta osaavat aikuisetkin käyttäytyä todella ilkeästi kavereitaan kohtaan. Vaikka se tuntuu epämukavalta, paras tapa on sanoa seuraavalla kerralla heti takaisin kipakasti. Samoin opetan päiväkoti-ikäistä lastani: jos kaveri käyttäytyy ilkeästi, on sanottava heti kovaa "ei saa!" ja mentävä kertomaan aikuiselle. Välitön palaute toimii myös aikuisena. Sano "Hei, miten sä nyt noin ilkeästi mulle sanoit!" ja katso mitä tulee vastaukseksi.

Kerrotko vähän taustoistanne? Siis elämäntilanteet ja muut, voiko niiden eroavaisuus aiheuttaa ärsytystä ja saada toisen vihamieliseksi? Olen itse huomannut, että vihamielinen yleensä itse peittelee jotakin omaa tunnetilaansa, joka on siellä pohjalla. Ihan puhtaasta välittämisestä ja lempeydestä käsin harvoin mitään paskaa toisten niskaan lauotaan.

Minullakin oli ex-ystävä, joka vajosi ihan tuttavuustasolle oman käytöksensä myötä. Laukoi sellaisia juttuja ja suoraan vittuili minulle jopa lasteni olemuksesta, etten enää kestänyt yhtään enempää. Välit viileni ja ehkä hyvä niin. En mielestäni ollut ansainnut sellaista ryöpytystä.

Naisten välinen ystävyys on upeaa.

vaihe 1: kysy neutraalisti mielummin todistajan läsnäollessa, että miks sanoit mulle noin? Olenko jotenkin loukannut sua?

vaihe 2: jos ei selitystä ja anteeksipyyntöä kuulu, sano että älä puhu mulle tuohon sävyyn

vaihe 3: sano vielä pahemmin takaisin, mutta katso että sanomasi on totta

vaihe 4: älä noteeraa tyyppiä enää mitenkään, voit korkeintaan sanoa moi ja siinä kaikki

Mitä hän sanoi kun keskustelit tästä hänen kanssaan?

Kateus. Olen ollut samassa tilanteessa ja voi kun olisin osannut kysyä suoraan, että "Onko sulla joku ongelma?" tai heittää takaisin, että "Kiitos, ajattelen sinusta ihan samalla tavalla." Mitä tahansa, että toinen olisi joutunut kohtaamaan oman ilkeytensä. Kaksin ei olisi pitänyt koskaan tavata enää ensimmäisen ilkeilyn jälkeen, ainoastaan ryhmässä. Itselleni kävi niin, että ilkeilijä sai käännettyä muutkin minua vastaan, niin että ainoaksi vaihtoehdoksi koin lopulta katkaista välit heihin kaikkiin.

Vierailija kirjoitti:

Kerrotko vähän taustoistanne? Siis elämäntilanteet ja muut, voiko niiden eroavaisuus aiheuttaa ärsytystä ja saada toisen vihamieliseksi? Olen itse huomannut, että vihamielinen yleensä itse peittelee jotakin omaa tunnetilaansa, joka on siellä pohjalla. Ihan puhtaasta välittämisestä ja lempeydestä käsin harvoin mitään paskaa toisten niskaan lauotaan.

Minullakin oli ex-ystävä, joka vajosi ihan tuttavuustasolle oman käytöksensä myötä. Laukoi sellaisia juttuja ja suoraan vittuili minulle jopa lasteni olemuksesta, etten enää kestänyt yhtään enempää. Välit viileni ja ehkä hyvä niin. En mielestäni ollut ansainnut sellaista ryöpytystä.

Itse opiskelen psykiatriseksi terapeutiksi tällä hetkellä ja muutin eripaikkakunnalle. Oli mutkainen ja raskas matka päästä opiskelemaan. Hän on töissä kaupassa ei ole opiskellut amiksen jälkeen muuta. Olemme molemmat sinkkuja. Olen luonteeltani todella huumorintajuinen ja optimistinen. Olen myöskin rohkea ja spontaani tämä ystäväni on luonteeltaan vähän pidättyväisempi ja haluaa miellyttää muita. Hän saattaa sanoa että on samaa mieltä vaikkei oikeasti olisikaan.. mutta minulle hän pystyy loukkauksia kyllä sanomaan ilman huolen häivää. Hän on tullut hiljattain viettämään aikaa tähän ystäväpiiriin enemmän ja lähentynyt muidenkin tyttöjen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kerrotko vähän taustoistanne? Siis elämäntilanteet ja muut, voiko niiden eroavaisuus aiheuttaa ärsytystä ja saada toisen vihamieliseksi? Olen itse huomannut, että vihamielinen yleensä itse peittelee jotakin omaa tunnetilaansa, joka on siellä pohjalla. Ihan puhtaasta välittämisestä ja lempeydestä käsin harvoin mitään paskaa toisten niskaan lauotaan.

Minullakin oli ex-ystävä, joka vajosi ihan tuttavuustasolle oman käytöksensä myötä. Laukoi sellaisia juttuja ja suoraan vittuili minulle jopa lasteni olemuksesta, etten enää kestänyt yhtään enempää. Välit viileni ja ehkä hyvä niin. En mielestäni ollut ansainnut sellaista ryöpytystä.

Tämä on niin totta että ilkeilyn takana on usein ihmisen omat ongelmat tai kipukohdat. Yhdellä kaverillani on ulkolainen mies joka ei ole ollut työelämässä vuosikymmeniin. Ystävä tiukkaa minua koko ajan työasioista että kun ei ole virkaa, hae sinne ja tänne vaikka itse olen ihan tyytyväinen tilanteeseeni ja projektitöitä on paljon... Hän heijastelee heidän perheensä tilannetta minuun ja leimaisi minutkin syrjäytyneeksi

Onko hän kauttasi tutustunut näihin muiden kanssa? Jos on, niin pukkaat vaan tylysti porukasta pois. Muuten hän syö teidän muiden ystävyyden selkäsi takana.

Vierailija kirjoitti:

Kateus. Olen ollut samassa tilanteessa ja voi kun olisin osannut kysyä suoraan, että "Onko sulla joku ongelma?" tai heittää takaisin, että "Kiitos, ajattelen sinusta ihan samalla tavalla." Mitä tahansa, että toinen olisi joutunut kohtaamaan oman ilkeytensä. Kaksin ei olisi pitänyt koskaan tavata enää ensimmäisen ilkeilyn jälkeen, ainoastaan ryhmässä. Itselleni kävi niin, että ilkeilijä sai käännettyä muutkin minua vastaan, niin että ainoaksi vaihtoehdoksi koin lopulta katkaista välit heihin kaikkiin.

No, ei se läheskään aina mitään kateutta ole. Jotkut vaan ovat ilkeitä ihan muuten vaan ja "sopivaksi uhriksi" valikoituu joku, joka on ilkeilijän mielestä jollain tapaan ärsyttävä tai sitten niin kiltti, että voi sanoa mitä vaan. Minulle joskus ilkeiltiin myös ja minun elämäni oli tuolloin sellaista kaaosta, ettei kukaan voi olla siitä kateellinen. Olin myös ulkoisesti ruma verrattuna tähän ilkeilijään. Olin vaan jotenkin hänestä ärsyttävä, joku ilmeeni, eleeni tai mielipiteeni ärsytti.

Mitä hän sitten sanoi? Mihin asiaan se liittyi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kateus. Olen ollut samassa tilanteessa ja voi kun olisin osannut kysyä suoraan, että "Onko sulla joku ongelma?" tai heittää takaisin, että "Kiitos, ajattelen sinusta ihan samalla tavalla." Mitä tahansa, että toinen olisi joutunut kohtaamaan oman ilkeytensä. Kaksin ei olisi pitänyt koskaan tavata enää ensimmäisen ilkeilyn jälkeen, ainoastaan ryhmässä. Itselleni kävi niin, että ilkeilijä sai käännettyä muutkin minua vastaan, niin että ainoaksi vaihtoehdoksi koin lopulta katkaista välit heihin kaikkiin.

No, ei se läheskään aina mitään kateutta ole. Jotkut vaan ovat ilkeitä ihan muuten vaan ja "sopivaksi uhriksi" valikoituu joku, joka on ilkeilijän mielestä jollain tapaan ärsyttävä tai sitten niin kiltti, että voi sanoa mitä vaan. Minulle joskus ilkeiltiin myös ja minun elämäni oli tuolloin sellaista kaaosta, ettei kukaan voi olla siitä kateellinen. Olin myös ulkoisesti ruma verrattuna tähän ilkeilijään. Olin vaan jotenkin hänestä ärsyttävä, joku ilmeeni, eleeni tai mielipiteeni ärsytti.

Se kateus voi olla muutakin kuin ulkonäköön tai mihinkään todelliseen liittyvää. Esimerkiksi joku on sanonut, että olet kiva ja toinen kokee sen jotenkin uhaksi. Tai huomaa, että joku jonka kaveri itse haluaisi olla, pitääkin sinusta enemmän. Kateus ei kohdistu pelkästään materiaan tai ulkoisiin juttuihin. Se voi olla ihan pienen pieni juttu, joka kuitenkin kadehtijalle onkin merkityksellinen. Omalla kohdallani kadehtija ei kestänyt sitä, että minulla ja toisella ihmisellä klikkasi paremmin kuin hänellä ja minulla tai hänellä ja tällä toisella ihmisellä. Vaikka hänet usein mukaan kutsuttiinkin, koska naiivina kuvitteli että voidaan kaikki olla kavereita keskenämme. Tajusin vasta aikuisiällä, että kyse oli tästä ja nimenomaan taustalla oli kateus. Sen verran katkeria kommentteja tuli, mutta nuorempana ei osannut samalla tavalla yhdistää pisteitä. Sen taidon oppi vasta elämänkokemuksen kautta.

Vierailija kirjoitti:

Naisten välinen ystävyys on upeaa.

Joskus kun on epävarma itsestään tai muuten vain paha olla, niin loogisesti se purkaantuu ilkeilynä muihin. Ja kun on hyvä päivä ja tuntuu että kaikki menee putkeen niin hyväntuulisuus suorastaan tarttuu muihin. Kyllähän kaikki omakohtaisesti tämän tietää.

Eli Kertoo yleensä sanojasta itsestään kuin siitä mistä puhutaan. Kaikkia ei voi miellyttää ja ignooraat jatkossa kaverisi tarpeettomat mielipiteet. Et voi muuttaa toisen käytöstä voit vaikuttaa vain omaasi, eli suosittelen kaverin taannuttamista hyvänpäivän tuttu tasolle jota näät vain kun olet tässä kaveriporukassa.

Se kannattaa muistaa, että ihminen puhuu aina itsestään. Silloinkin kun hän puhuu sinusta, hän oikeasti puhuu itsestään. Katkerat yksilöt kannattaa raakaa omasta elämästä pois, heistä ei tule mitään hyvää ja kaunista.

Eikö sinun tulisi jo tietää nämä jos opiskelet psykologiaa

Vierailija kirjoitti:

Mitä hän sitten sanoi? Mihin asiaan se liittyi?

Että olen tyhmä ja vajaa ja kommentoi ”ei niin hyviä heikiä” elämässäni ja joitain epäonnistumisia todella inhottavasti. Siinä oli empaattisuus todella kaukana. Sikäli on hänelläkin epäonnistumisia joissain asioissa enkä hiero asialla vasten hänen kasvoja ja loukkaa häntä lisää niillä, koska hänestä se tuntuisi varmasti pahalta. Eniten ärsyttää miten jotkin niin kunnianhimottomat ihmiset pitävät itseään olevinaan parempina ihmisinä.

Entinen ystävä