5-vuotias tyttäreni pahoitti mielensä ystävänpäiväkortista

Olimme olleet yhdessä kokouksessa, ja vanhempi rouva oli antanut kaksi korttia, sanoi niiden olevan minulle ja lapselle, mutta niissä ei lukenut mitään.

Kotona annoin kortin lapselle, joka todella loukkaantui syvästi, kun kortissa ei lukenut mitään.
En ensin ymmärtänyt että asia todella vaivaa häntä, mutta kun hän piirsi jollekin paperille rikkinäisiä sydämiä ja pyysi minua kirjottamaan, jotakin tälläistä, että "sain tyhjän kortin, en tykännyt", ja hän olisi antanut sen sille kortin antajalle, niin sitten keksin, että voisin itse kirjottaa hänelle korttiin jotakin. Kieltäydyin kirjottamasta sitä mitä hän halusi aluksi että kirjoitan.

Mutta kirjoitin lopulta sellaista, minkä hän saneli minulle itse. Ja kyllä tuli vähän parempi mieli hänellekin lopulta.

Jos olisin aiemmin osannut aatella, miten tärkeä asia tuo oli hälle, niin toki olisin vaikka pyytänyt tuota rouvaa kirjottamaan siihen korttiin 🙂

Jotkut asiat voi olla toiselle niin isoja, vaikka itselle ei olisikaan.