Onko sinulla ketään ihmistä joka auttaa sinua, ei pelkästään kuuntele ja ymmärrä

On se vähän haastavaa sitä konkreettista apua kyllä saada, enkä tiedä, miten saada ko. ihmiset auttamaan konkreettisestikin tällaisessa tilanteessa, joiden pitäisi auttaa. Samankaltaista olen kokenut itsekin.

Ehkä vielä joku taho tulee vastaan, joka auttaisi konkreettisestikin? Onkohan jollain muulla parempia ehdotuksia tällaiseen asiaan? Kyllähän nimittäin tällaiseen asiaan pitäisi konkreettistakin apua saada.

Riippuu vähän asiasta, mutta yleisesti ottaen on. Tuo kirjoittamasi esimerkki kuitenkin oli vähän sellainen, että jos pitää hoitaa jotain iäkkäiden vanhempieni asioita terveydeydenhuollon tai terveydenhuoltoon liittyvien viranomaisten kanssa, mulla ei ole ketään, joka tekisi sen puolestani. Ihan siksi, että  mulla on sekä osaamista että omakohtaista kokemusta, miten pitää toimia, mutta muilla lähisuvusani ei ole. Tunnen myös alan lainsäädännön varsin hyvin. Siskoni ja vanhempieni lapsenlapset kyllä hoitavat ihan mielellään vanhusten käytännön (siivousta, asioilla käyntiä, kuljettamista jne) asioita, mutta kaikki vanhempieni terveydenhoitoon liittyvät asiat hoidan minä. Eli minä olen se, joka keskustelee lääkäreiden ja hoitajien kanssa ja joka tarvittaessa ottaa yhteyttä ylemmälle tasolle, jos hommat ei muuten ala hoitumaan.  

Vierailija kirjoitti:

On se vähän haastavaa sitä konkreettista apua kyllä saada, enkä tiedä, miten saada ko. ihmiset auttamaan konkreettisestikin tällaisessa tilanteessa, joiden pitäisi auttaa. Samankaltaista olen kokenut itsekin.

Ehkä vielä joku taho tulee vastaan, joka auttaisi konkreettisestikin? Onkohan jollain muulla parempia ehdotuksia tällaiseen asiaan? Kyllähän nimittäin tällaiseen asiaan pitäisi konkreettistakin apua saada.

Kiitos vastauksestasi, sen sisältö jäi vähän hämäräksi. Jos olisin alkuperäisessä viestissä viljellyt kyseistä sanaa ihan holtittomasti, niin ymmärtäisin hyvänä sarkasmina. Mutta oli vain yksi kerta, joten.....tästä ei nyt jäänyt mitään konkreettista.

Liittyy enemmän asumiseen, mutta kun tuntuu ettei mullakaan hirveästi ole tietoa tai voimia. Mietin vaan, että kuinka tyypillistä on, että yksin saat yrittää. Tuntuu, että pitäisi olla joku superläheinen ihminen elämässä, jotta voisi olettaa että saa muutakin kuin sympatiaa tai jotain latteita fraaseja (tosi kurjaa...ym.) Enkä tiedä että takaako sekään, että on puoliso tai sisaruksia sitä, että kukaan oikeasti auttaa?

Vierailija kirjoitti:

Liittyy enemmän asumiseen, mutta kun tuntuu ettei mullakaan hirveästi ole tietoa tai voimia. Mietin vaan, että kuinka tyypillistä on, että yksin saat yrittää. Tuntuu, että pitäisi olla joku superläheinen ihminen elämässä, jotta voisi olettaa että saa muutakin kuin sympatiaa tai jotain latteita fraaseja (tosi kurjaa...ym.) Enkä tiedä että takaako sekään, että on puoliso tai sisaruksia sitä, että kukaan oikeasti auttaa?

Meillä on varsin yhteisöllinen perhe ja suku, mikä ei ole kovin tavallista nykyajan Suomessa. Jokaisella meistä on jokin asia tai asiakokonaisuus, josta tietää ja osaa enemmän kuin muut. Mulla se sattuu olemaan sote-puoli, mutta pari muuta läheistä sitten tietää paljon enemmän vaikkapa rakentamisesta. Meillä on tapana konsultoida sitä, joka jo valmiiksi tietää eniten, ja se sitten joko ottaa asian hoitaakseen tai ainakin alkaa selvittää asiaa lisää, jos ei tiedä tai osaa kaikkea tarpeellista. 

- Nro 2 - 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liittyy enemmän asumiseen, mutta kun tuntuu ettei mullakaan hirveästi ole tietoa tai voimia. Mietin vaan, että kuinka tyypillistä on, että yksin saat yrittää. Tuntuu, että pitäisi olla joku superläheinen ihminen elämässä, jotta voisi olettaa että saa muutakin kuin sympatiaa tai jotain latteita fraaseja (tosi kurjaa...ym.) Enkä tiedä että takaako sekään, että on puoliso tai sisaruksia sitä, että kukaan oikeasti auttaa?

Meillä on varsin yhteisöllinen perhe ja suku, mikä ei ole kovin tavallista nykyajan Suomessa. Jokaisella meistä on jokin asia tai asiakokonaisuus, josta tietää ja osaa enemmän kuin muut. Mulla se sattuu olemaan sote-puoli, mutta pari muuta läheistä sitten tietää paljon enemmän vaikkapa rakentamisesta. Meillä on tapana konsultoida sitä, joka jo valmiiksi tietää eniten, ja se sitten joko ottaa asian hoitaakseen tai ainakin alkaa selvittää asiaa lisää, jos ei tiedä tai osaa kaikkea tarpeellista. 

- Nro 2 - 

Olet onnekas, itse vaan omien voimien varassa eikä ole ketään toista ihmistä, joka auttaisi. Ehkä jos olisi rahaa, voisin palkata jonkun lakimiehen, mutta ei ole. 

Tähän mennessä ainoat mitkä ovat vähääkään konkreettisesti auttaneet on olleet verkostoituminen samassa tilanteessa olevien kanssa. Sieltä saa tipottain tietoa, että on oikeutettu siihen, tähän ja tuohon. Toinen on sosiaalityöntekijään yhteyden ottaminen, esim. vammais- tai vanhuspuolen. Jos sellainen siis on edes olemassa kunnan alueella. Sitten on viimeisenä oljenkortena vaatia tapaamista kasvotusten, ja ottaa iltasanomien toimittaja mukaan tekemään juttua, miten hommat pitäisi tehdä, ja miten niitä tekemisiä todellisuudessa vältellään.

Ei oikeastaan ole, ja odotankin kauhulla sitä aikaa, kun vanhempien asioita pitää alkaa yksin hoitamaan. Yksi sisarus on, mutta hän on mt- ja päihdetapaus, joka tekee tulevista prosesseista oikeastaan vielä raskaampia, kun tiedän, että asioiden hoitamisen lisäksi pitää alkaa hänen kanssaan vääntämään perintö- ym. asioista.

Perskutarallaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liittyy enemmän asumiseen, mutta kun tuntuu ettei mullakaan hirveästi ole tietoa tai voimia. Mietin vaan, että kuinka tyypillistä on, että yksin saat yrittää. Tuntuu, että pitäisi olla joku superläheinen ihminen elämässä, jotta voisi olettaa että saa muutakin kuin sympatiaa tai jotain latteita fraaseja (tosi kurjaa...ym.) Enkä tiedä että takaako sekään, että on puoliso tai sisaruksia sitä, että kukaan oikeasti auttaa?

Meillä on varsin yhteisöllinen perhe ja suku, mikä ei ole kovin tavallista nykyajan Suomessa. Jokaisella meistä on jokin asia tai asiakokonaisuus, josta tietää ja osaa enemmän kuin muut. Mulla se sattuu olemaan sote-puoli, mutta pari muuta läheistä sitten tietää paljon enemmän vaikkapa rakentamisesta. Meillä on tapana konsultoida sitä, joka jo valmiiksi tietää eniten, ja se sitten joko ottaa asian hoitaakseen tai ainakin alkaa selvittää asiaa lisää, jos ei tiedä tai osaa kaikkea tarpeellista. 

- Nro 2 - 

Olet onnekas, itse vaan omien voimien varassa eikä ole ketään toista ihmistä, joka auttaisi. Ehkä jos olisi rahaa, voisin palkata jonkun lakimiehen, mutta ei ole. 

Jep, lainsäädäntö on kiemurainen asia. Mä opiskelin sote-alan lainsäädäntöä jo 1980-luvulla. Tuli tentittyä niin kansanterveyslaki kuin muitakin alan lakeja. Kun sain muutama vuosi valmistumiseni jälkeen vammaisen lapsen ja jouduin monta kertaa tilanteisiin, joissa viranomainen sanoi "ei", osasin tarkistaa lakikirjoista, oliko viranomainen oikeassa vai väärässä. 99%:sti oli aina väärässä. Tunsin myös viranomaistahon byrokratian ja tiesin, kenelle vien asian eteenpäin, jos yhdelle viranomaiselle ei  mennyt edes suora lainaus lakitekstistä päähän. Ylin taho, jolle jouduin viemään lapseni asian, oli apulaiskaupunginjohtaja. Ja on tullut useamman kerran keskusteltua puhelimessa Kelan lakimiehenkin kanssa, kun Kelan virkailijat ovat selittäneet mulle ihan puuta heinää. Aika vaikeassa tilanteessa olisin aikoinaan ollut, jos mulla ei olisi ollut sote-alan koulutusta eikä mitään tietämystä lainsäädännöstä ja olisi pitänyt alkaa perehtymään asioihin ihan alusta. Silloin ei ollut vielä edes nettiä, joten en varmaan olisi tiennyt, mistä edes aloittaisin. 

- Nro 2 - 

Eipä ole ei, ihan yksin puurran tässä elämässä vanhempieni avuksi sekä lasteni avuksi. Mua ei auta sit puolestaan kukaan.