Sinä määräaikainen, tunnistatko itsessäsi ylisuorittamisen vakipaikan toivossa?

Nosto...

Opetusalalla lienee yleistä.... Ja tässä vaiheessa vuottahan niitä virkoja jaellaan.

En. Kun projektirahoitus loppuu, niin se loppuu. Projektityössä ei ole "vakipaikkaa" olemassakaan.

Kyllä, ja kun sain vakipaikan, niin edelleen jotenkin ylisuoritan. Tuntuu, että ne, jotka ei ole joutuneet työpaikkaa hakemaan ja olemaan työttömänä ottavat ihan järjettömän rennosti, facebookkailevat työaikana, jättävät homman kesken ja olettavat että joku muu hoitaa jne. Mä olen niin liikuttavan kiitollinen vakipaikasta, että hoidan työni ylihyvin ja tarkasti.

Nostan

Kyllä. Minulla on takana pian 10 vuotta pätkää kunnalla siivous- ja ruokapalveluissa. Tunnistan itsestäni ylisuorittamisen. Tuntuu myös, että määräaikaisilta vaaditaan enemmän joustoa ja määräaikaisen täytyy jatkuvasti lunastaa paikkansa työyhteisöissä ja näyttää olevansa hyvä. Se on aika kuluttavaa henkisesti. Minulla on jatkuva pelko, että olenkin ihan paska ja seuraavaa pätkää ei tule. En saa pitää lomia, ja muutenkin määräaikaiset ovat kaikessa ö-luokan ihmisiä.

Ammatillinen itsetuntoni on laskenut olemattomiin. Kaikesta ylisuorittamisesta huolimatta tuntuu, etten riitä, en ole tarpeeksi hyvä. Minulla on ankaria itseinhon tunteita ja jatkuva stressi ja huoli tulevasta. Hävettää olla niin huono ja turha ihminen, etten kelpaa vakituiseksi.