Miehen epärealistiset käsitykset vauva-arjesta

Jätä se

Niin no, jos on jo 33-vuotias, niin ihan kauhean montaa vuotta ei ole aikaa asioita viilata kuntoon. Lisäksi monet asiat liittyvät miehesi luonteenpiirteisiin eikä sellaiset yleensä muutu, odotti sitten vuoden tai viisitoista. 

Jos mies on tuollainen että kaikki selviää ja oikeasti kaikki selviää vain siksi että sinä ne asiat selvität. Niin se tarkoittaa sitä että sinä keskellä vauva arkea selvität asiat yksin. Sanoppa sille miehelle, että asiat selviää kun nyt SINÄ rakas mieheni selvität ne ennen kuin tapahtuu yhtään mitään. Ja jos ei selviä niin anna pojan mennä. Hänellä ei ole mitään realistista käsitystä mistään koska ei ikinä ole itse joutunut niitä asioita tekemään. Nyt on aika oppia.

Vaikea sanoa miestäsi tuntematta, sopeutuisiko hän sitten vauva-ajan realiteetteihin vai eläisikö omassa kuplassaan ja kaikki raskaat asiat jäisi sun vastuulle. Sinänsä hän on oikeassa, että asiat kyllä selviävät, asuntoa voi vaihtaa raskaana tai vauvan syntymän jälkeen jne. Vauva ei alkuun vie paljoa tilaa, joten en ottaisi ongelmaa tuosta asunnon koosta. Hissittömyys voi olla raskasta, me kannettiin monesti pelkkää koppaa rappusissa ja rattaiden alaosa sai jäädä vaunuvarastoon. Aina on myös kantoreput ja -liinat, joten tuon nyt ainakaan ei kannata antaa olla kynnyskysymys vauvan hankinnalle. Mutta silloin ei voi mennä niin, että sä raahaat sekä vauvan että esim. ostokset ja mies vain haihattelee.

Olen siis samaa mieltä, että täydellisiä puitteita vauvalle ei koskaan ole, ja sekin on fakta, että olet jo sen ikäinen, että ei kannata jäädä liiaksi odottamaan - mieluummin aloittaa yrittämisen nyt ja järjestelee niitä asioita sitten raskaan /vauvan synnyttyä. Käykää vakava keskustelu käytännön asioista: asunnon vaihdon mahdollisuus? Voiko isovanhemmat tulla teille koskaan hoitamaan vauvaa (ilmankin tukiverkkoja lähellä ON mahdollista pärjätä)? Pystyykö mies ottamaan arjen pyörittämisestä, jota hissittömyys vielä entisestään raskauttaa, eli hyvä, suunniteltu ja toimiva ruokahuolto, jotta sun ei tarvitse raahautua jatkuvasti vauvan kanssa kauppaan? Eli realismia, mutta myös rohkeutta. Täydellistä aikaa ei tule, ja sitten se aika voida saada lapsi voi mennä kokonaan ohi.

Ei se yhden lapsen kanssa tuo asunto nyt ylivoimaisen vaikea tai pieni ole.

Ja mieshän voi jäädä vanhempainvapaalle jos sinä olet se joka tienaa.

Meillä ei ole minkään valtakunnan sukulaisverkkoa. Lastenhoitoapua ja siivoojan saa ostamalla.

Miten teidän talossa on vaunujen säilytys järjestetty?

Nykyään kaiken pitää olla tip top ennen kuin voidaan ees aatella lasta. Jos me olis noin suunniteltu,että asunnon oltava tietyn kokonen,miten turvaverkot jne,ei meillä olisi yhtäkään lasta. Nyt ovat aikuisia,vaikka esikoisen syntyessä asuttiin just 50 neliön kämpässä,mies sai työpaikan 300 km päästä esikoisen ollessa kaksi kuukautta. Me jäätiin vielä puoleksi vuodeksi entiseen kotiin ja esim. ei mitään turvaverkostoa. Kummankin vanhemmat asui satojen kilometrien päässä.

Hyvähän se on miettiä lapsen hankkimista mutta tässä hyvä esimerkki että liikaa mietitään ja odotetaan sitä "täydellistä" aikaa ja sitten kohta huomataan että hupsista, 4kymppiset häämöttää ja lapset tekemättä.

Tekosyitä. Et vain halua lasta tuon miehen kanssa tai et ollenkaan. Siis ainakaan vielä.

Ylireagoit.

Me asuttiin hki keskustassa 27m2 yksiössä 2 aikuista, vauva ja koira.

Ei oikeastaan minkäänlaisia tukiverkkoja, jos kuolemansairaita isovanhempia ei lasketa.

Hyvin pärjättiin.

Teillä alkaa jo olemaan ikää vauvan tekemiseen eli sinänsä miehesi kiire on ymmärrettävää. Ei ole takuita, että pamahdat heti raskaaksi vaan siinä voi helposti mennä vuosikin. Ja on totta, että asiat järjestyvät. Vauvoja syntyy pieniin asuntoihin koko ajan ja sitten lapsen vanhetessa ja taloudellisen tilanteen parantuessa muutetaan isompaan asuntoon. Työnjako teillä pitää olla sovittuna kun vauva saapuu maailmaan. Silloin tämä teidän yhtälö kyllä onnistuu.

Hyvän ja vastuuntoisen miehen/isän kanssa pärjää vaikka asuntoautossa viiden sylivauvan kanssa, mutta huonon ja vastuuntunnottaman miehen/isän kanssa elämä on surkeaa luksushuvilassa yhden lapsen kanssa.

Eihän tuossa puitteet ole ongelma vaan se, jos mies on epäluotettava tiukan paikan tullen. Onko miehellä mitään kokemusta vauvoista ja siitä miten ahdistavaa vauvan itku on? Tietääkö hän mitään siitä, miten tosi kipeitä jotkut ovat raskaana ollessaan tai millaista hommaa synnyttäminen oikeasti on ja että sen jälkeen voi huonolla tuurilla olla tosi rikki? Ymmärtääkö, että kun imetät niin sinua ei tod näk kiinnosta vauvan nukahtaessa alkaa hoidella hänen seksuaalisia tarpeitaan? Että jonkun aikuisen pitää olla vastuussa lapsesta 24/7 vuosia, ja se et ole pelkästään sinä?

Kuulostaa enemmänkin siltä, että sinä et halua lasta ko. miehen kanssa. Eroa ja muuta muualle. Ehkä löydät jonkun, jonka kanssa et mieti miten asiat ovat mahdollisia vaan teet mahdottomastakin mahdollisen. Vauvasta/lapsesta ei kukaan voi tietää miten asiat hänen kanssaan menevät. Hän voi olla iloinen ja touhukas joka itkee korkeintaan väsyneenä ja silloinkin vain hetken, tai sitten pikkuinen itkee kaikesta, jopa liiasta valosta. Ei täällä mikään mene niin kuin itse niiden asioiden haluaisi menevän, mutta jos todella emmit, olisiko miehestäsi isäksi, et tunne häntä ollenkaan ja siinä tapauksessa hänen kanssaan ei myöskään kannata lasta edes yrittää. Onnea uuteen kotiin jossakin muualla ja elämään ylipäätään! Lapsi tulee sitten kun sen aika on.

Mulla on lähipiirissä muutamakin nainen, joiden miehet palavasti halusi lasta, ja kovat oli puheet. Yhden mies oli myös sillä mielellä, että kyllähän kaikki sitten järjestyy. No hän sattuu olemaan myös yrittäjä. Nainen jäi käytännössä täysin ilman miehensä tukea raskausaikana ja synnytyksen jälkeen, kun miehen työt vei niin paljon aikaa (13-15h vuorokaudessa). Vapaa-ajasta tämän äidin oli turha kuvitellakaan, hän sitten lopulta sai kunnalta lastenhoitoapua, että pääsi omille asioille edes pariksi tunniksi pari kertaa viikossa. Tämä kaikki on ajanut suhteen aikamoiseen kriisiin, lapsi on kohta 2v. ja nainen miettii lähtöä joka päivä, koska kokee miehensä valehdelleen ja pettäneen luottamuksensa. Vierestä katsoneena voin olla vain samaa mieltä..

Että jos tilanne näyttää pahalta ja epäilyttää jo ennen raskautta, niin ei se siitä raskautumalla ainakaan parane! Tuossakin oli varoitusmerkit nähtävillä jo ennen raskautta, mutta nainekin oli vähän sokea ja sinisilmäinen..

Miten monta kerrosta teillä on käveltävänä? Jaksatko kiivetä kotiin viimeisillään raskaana, jos kävely on muutenkin hankalaa. Itse vaatisin asunnon vaihtoa, koko ei ole ongelma vaan tuo hissittömyys. Jos vaunuille ei ole mitään paikkaa, sinä raahaat vaunut, vauvan ja kauppaostokset portaita pitkin. Huonolla tuurilla olet pitkiä aikoja kotona jumissa, kun et pääse sieltä pois.