Oletko perheesi moottori?

Hän ei ole vielä koskaan vienyt lapsia oma-aloitteisesti suihkuun, ei tarkastanut hoitoreppuja jne. Saattaa itse lähteä ulos ja sanoo, että tulkaa perässä ja jättää minut pukemaan lapset.



t. Väsynyt moottori

Kesälomareissulla sanoin autossa, että jos voisit nyt ihan sinä päättää sen missä syödään (huoltoasemalla) ja ennenkö mennään kylään vai siellä tms... että minä nyt vaan istun tässä (etupenkillä)



Olin silloin raatanut edellisen illan ja aamun, että saataisiin kaikki 5 henkeä pakattua helle/sade/vuodevaatteinemme ja koti suljettua loman ajaksi...

ideoida /suunnitella sitä ja tätä reissua/ruokailua/viikonlopunviettoa, mutta ei hän koskaan saa aikaiseksi. Eli tuo tuntui minusta surkuhupaisalta, että jos hän nyt sitten vaikka päättäisi sen syömisen...

Tai ainakin minä olen se, joka pitää kaikki langat käsissään ja huolehtii yksityiskohdat. Mies tykkää huolehtia vaan sellaisista asioista, joista syntyy jokin silmin nähtävä " tulos" . Mutta minä pidän huolta perheestä ja kodista kokonaisuutena.

mieheni osallistuu kaikkeen, mutta mä olen se joka sanoo mitä tehdään ja mitä syödään + suunnitelmat.



Ukko kyllä rakentaa ja hoitaa " miesten asioita" .

Ja se väsyttää. Miehen ala-asteikäinen tyttö saisi olla vaikka viikon suihkutta, jos en huomauttaisi asiasta. Ja mies luulee, että pesusta on huolehdittu, kun hän sanoo tytölle asiasta. Ihan kuin se sinne suihkuun menisi ilman patistelua.



Mies osallistuu, mutta esim. ruokaa antaa yleensä vasta sitten, kun pienet ovat jo supernälkäisiä. Vaikka patistin, lapsiraukka vietiin iltapesulle vasta, kun oli jo unessa. Itse en päässyt viemään, kun imetin nuorimmaista. Jne. jne.

huolehtia. Suosittelen muillekin lämpimästi roolinvaihtoa edes joksikin aikaa.

moottorina olemista. olen puhunut siitä miehelle ja hän kyllä sanoo, että kyllä, kyllä, hyvää työtä teet ja hienosti osaat kaiken suunnitella, mutta... silti tuntuu ettei se tajua, miten tämä arki pyörii. Olen myös yrittänyt olla sanomatta, että nyt esim. vauva pesuun, mutta sitä saa sitten ihan turhaa odottaa, että se tapahtuisi ajoissa, vasta sitten kun lapsi jo huutaa väsyneenä. Nyt mies on ehkä hieman skarpannut, mutta edelleen, kun ollaan jonnekin lähdössä, niin se luulee, että ne vauvankin tavarat vain tulee jostain. Välillä kyllä vituttaa miten ukko voi olla noin kädetön tietyissä asioissa, kuitenkin työssään tekee vaativia ratkaisuja ja pyörittelee isoja rahoja, mutta ei kykene suunnittelemaan perheen parin päivän ruokaostoksia tai ajoittamaan lasten ruokintaa, jos ollaan jonnekin lähdössä. huoh. onneksi en sitten olekkaa yksin

Minä vastaan kodin sisällä tapahtuvista asioista, mies kodin ulkopuolella. Hän esim. suunnittelee kaikki retket ja ulkomaanmatkat ja päättää niiden ajankohdasta, varaa hotellit ja miettii ohjelmat. Asiassa on sekä hyvät että huonot puolet. Hän saattaa esim. päättää että emme perheenä mene veljeni lapsen rippijuhiin, vaan sinä viikonloppuna on muuta ohjelmaa. Jos haluan mennä, joudun menemään yksin. Toisaalta minä päätän mitä ruokaa on, ja miehen lempiruokaa ei ole, jos minä olen suunnitellut jotain muuta. Yleensä ottaen tämä toimii kuitenkin hyvin.

Harrastan muutosvastarintaa, jarrutusta ja ns. italialaisia lakkoja. Ja tämä on totta. Jätän myös mielenosoituksellisesti asioita kokonaan tekemättä.

mies just huuteli keittiöstä: " eikö tuo juusto mene pahaksi tuossa pöydällä" . Positiivista, että huomasi sen ja oivalsi tällaisen asian, mutta miksi tuollaista täytyy kysyä, tietää kyllä, että kaikki ovat iltapalansa syöneet ja juusto vahingossa jäänyt pöydälle. Meinasin vastata ilkeästi, mutta eihän se asiaa auta. Pyysin laittamaan jääkaappiin...

mitä ollaan juteltu muiden perheellisten naisten kanssa, taitaa olla aika yleistä, että muija huolehtii kaikista asioista ja ukko on yks lapsi lisää perheessä. Mutta ole tyytyväinen, että ukkos tekee jotain kotitöitä, kaikki ei tosiaankaan edes tee...