Jos työhaastattelussa on tullut huono tunne firmasta...

Tässä taloustilanteessa minä kyllä ottaisin työn vastaan. Seuraava työpaikka saattaa olla kiven alla huonossa lykyssä. Voithan irtisanoutua koeajalla jos ei tunnu hyvältä.

Kyllä vaan, kesken haastattelun huomasin että tämän naisen kanssa en tule toimeen ikinä ja löin leikiksi kaiken. Onneksi samainen hr sitten jo haastattelun lopussa vihjasi että ei ota töihin, eli meni kuten halusin. Helpotuksen huokaus!

Itse jätin yhdessä paikassa nimenomaan lähiesimiehen takia haastattelukierrokset lopulta kesken. Kävin kyllä ylemmänkin esimiehen haastattelussa sen jälkeen ja hän vaikutti aidosti fiksulta ja mukavalta, mutta lähiesimies ratkaisi sitten asian. Näin jälkeenpäin ajateltuna oli varmasti fiksu ratkaisu. Lähiesimies antoi mm. ihan suoraan ymmärtää, ettei lapsia saa hankkia tai niitä (pieniä lapsia) olla, jos aikoo olla heillä töissä. Muutenkin hänestä jäi tosi tiukka ja epämiellyttävä kuva.

Tänä päivänähän on tavallista, että firma ulkoistaa rekrytoinnin henkilöstövuokrausfirmoille. Ilmeisesti henkilöstövuokrausfirmat saavat tarkat ohjeistukset, millaisia henkilöitä etsitään ja valikoidaan sitten esiteltäväksi sille työnantajafirmalle, joka lopulta päättää, kuka palkataan.

Mitä jos tämä rekryfirman haastattelija on täysin epäasiallinen? Töykeä?

Monissa haastatteluissa olen ollut. Joissakin on jopa tarjottu kahvia tai kivennäisvettä. Haastattelut ovat olleet enemmänkin rento rupattelutuokio -toki ne pakolliset kysymykset on käyty läpi, mutta hyvässä hengessä. Ja sitten on ollut niitä äärimmäisen asiallisia mutta kuitenkin luonteeltaan keskustenlunomaisia, "perinteisiä" työhaastatteluja.

Tämä viimeisin oli kyllä käsittämätön. Sarjassamme: "työhaastattelija onkin vanha koulukiusaajasi".

Tietävätköhän nämä "asiakasfirmat" millainen henkilö heidän tulevia työntekijöitään haastattelee?

Vierailija kirjoitti:

Itse jätin yhdessä paikassa nimenomaan lähiesimiehen takia haastattelukierrokset lopulta kesken. Kävin kyllä ylemmänkin esimiehen haastattelussa sen jälkeen ja hän vaikutti aidosti fiksulta ja mukavalta, mutta lähiesimies ratkaisi sitten asian. Näin jälkeenpäin ajateltuna oli varmasti fiksu ratkaisu. Lähiesimies antoi mm. ihan suoraan ymmärtää, ettei lapsia saa hankkia tai niitä (pieniä lapsia) olla, jos aikoo olla heillä töissä. Muutenkin hänestä jäi tosi tiukka ja epämiellyttävä kuva.

Täällä toinen, jolla sama kokemus. Tiedä vaikka olisi sama firma.

Otin paikan, vaikka haastatteluista jäi huono fiilis. Ei olisi pitänyt. Oli yksi elämäni huonoimmista kokemuksista. Toinen haastattelija, jonka olisi pitänyt minut myös perehdyttää, alkoi savustaa ulos heti kun tulin ensimmäistä päivää töihin. Oli jatkuvasti liian "kiireinen" näyttääkseen, tai opettaakseen mitään ja sen jälkeen hommasi minulle potkut. 

Minulla oli kerran tilanne, että sain valita kahdesta paikasta. Toinen oli ollut aivan ihana, kun astuin sisään firmaan, tunsin olevani oikeassa paikassa. Työsuhde olisi ollut määräaikainen.

Valitettavasti se toinen, joka oli ollut kylmä, mutta asiallinen ja aikuinen, oli vakituinen pesti. Joten ajattelin järjellä, että sen on oltava parempi.

Tulin potkituksi pois kolmen viikon jälkeen.

Että ei olisi kannattanut. Ko firma rekrytoi ahkerasti, jopa niin innokkaasti että nykytietämyksellä en ajattele se johtuvan heidän kasvuvauhdistaan.

Suosittelen luottamaan vaistoon. Perheyritykset ovat valitettavasti pahimpia, sieltä ei ole ns. luonnollista karsiutumista hankalista persoonista, päin vastoin.

Harmi, monet työtehtävät ovat itsessään ihan ok, hankalat, persoonallisuushäiriöiset henkilöt tekevät näistä työpaikoista helvettejä.

Työhaastattelussa varoituskellot soivat päässäni, koska haastattelija ja samalla firman omistaja ja tuleva esimieheni käyttäytyi jotenkin niin, että alitajuisesti ymmärsin, että nyt ei ole tällä kaikki kunnossa. Sain paikan ja otin sen vastaan, koska raha.

Osoittautui virheeksi mennä sinne töhin. Ukolla saattoi olla jokin henkinen sairaus, ehkä kaksisuuntainen mielialahäiriö, mutta en tiedä. Oli myös hyvin ilkeä, haukkui työntekjöitä ja asiakkaita. Irtisanoi minut parin vuoden jälkeen (en saanut muuta työpaikkaa vaikka hain) ja viimeisenä päivänä tuli hymyillen sanomaan minulle "viimeinen päivä tänään?" Siis hymyillen vaikka oli irtisanonut minut ja tiesi, että minulla on pieniä lapsia ja nyt olin työtön. Kun mainitsin, että voisin alkaa yrittäjäksi, hän vaati minua lähettämään hänelle liiketoimintasuunnitelmani tarkistettavaksi. En lähettänyt.

Asiattomia kysymyksiä haastattelussa kysyvät yritykset kannattaa tuoda julkisuuteen nimen kanssa! Eivät ne muuten koskaan opi kohtelemaan työnhakijoita laillisesti ja kunnioittavasti.

Varmaan ottaisin paikan sillä asenteella, että laitan esimiehen törppöydet toisesta korvasta ulos ja siedän aikani. Työssä olevan on helpompi työllistyä uuteen paikkaan.

Itsekin olen pari kertaa kieltäytynyt työpakasta haastattelujen perusteella. Yleisfiilis toisesta työpaikasta oli ahdistava ja haastattelusta tuli mieleen kanalauma joka puhuu paskala selän takana. Ja ensimmäisenä kysyttiin kuinka joustavasti teen ylitöitä vaikka soppari oli vähemmillä tunneilla. Toisessa paikassa haastattelusta jäi muuten vain outo fiilis ja työ ei vaikuttanutkaan niin mielenkiintoiselta. kieltäydyin puhelimessa ja haastattelija loukkaantui minulle verisesti ihan kuin se olisi ollut henkilökohtainen hyökkäys 😂 dodged that bullet.

Vierailija kirjoitti:

Asiattomia kysymyksiä haastattelussa kysyvät yritykset kannattaa tuoda julkisuuteen nimen kanssa! Eivät ne muuten koskaan opi kohtelemaan työnhakijoita laillisesti ja kunnioittavasti.

Tämä. Nimet esiin! Pienelle yritykselle siitä voi koitua merkittävä mainehaitta, eli vaikutustakin voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Ongelmahan on se, että mähän olen tällä hetkellä työtön, tosin onneksi ansiosidonnaisella. Tarvitsisin sen työpaikan, mutta jos pomo käyttäytyy jo haastattelussa noin niin kuinkas sitten myöhemmin... Ap

Tässä tapauksessa tottakai otetaan vastaan. Voit todeta, että ennakkoluulosi olivat väärät ja yllättyä iloisesti. Ja jos et, niin mikään ei tietenkään estä jatkamasta työnhakua samalla kuin palkka juoksee.

Vierailija kirjoitti:

Tänä päivänähän on tavallista, että firma ulkoistaa rekrytoinnin henkilöstövuokrausfirmoille. Ilmeisesti henkilöstövuokrausfirmat saavat tarkat ohjeistukset, millaisia henkilöitä etsitään ja valikoidaan sitten esiteltäväksi sille työnantajafirmalle, joka lopulta päättää, kuka palkataan.

Tätä nähneenä, niin kyllä, ohjeistukset, joita rekryfirmat saavat ovat tarkat. Esimerkiksi: "Nainen 20-35 vuotta." Laillistahan tällainen ikä-/sukupuolirekrytointi ei ole, mutta näin moni kuitenkin toimii.

Olen kieltäytynyt valinnan jälkeen. Haastattelu meni siis osaltani hyvin, mutta toinen haastattelijoista tuli tilanteeseen 10 min. myöhässä naama punaisena ja oli peittelemättömän vihainen ja totesi tullessaan, että tämäkin haastattelu tässä vie liikaa aikaa (rekryttiin henkilöitä 4 avoimeen toimeen).

Toinen haastattelija oli sinäänsä ihan ok, mutta oli enemmänkin kiinnostunut työskentelemään läppärillään, kertoi toki kuitenkin työyksiköstä ja sen toiminnasta. Tämä toinen istui lähinnä kädet puuskassa ottamatta katsekontaktia. Keskustelun kävin sitten tämän toisen haastattelijan kanssa.

Haastattelu keskeytyi puheluun, jolloin jäin kahden tämän vihamielisen yksilön kanssa. Pienen hiljaisuuden jälkeen tämä yhtäkkiä tokaisi tähän tyyliin: "ja miten sinä muka kuvittelisit tekeväsi (x-tehtävän), jos sellaiseen tilanteeseen joutuisit? No, kerroin miten, mutta en saanut mitään vastausta. Kädet puuskassa murjottaminen jatkui. 

Tulin siis valituksi, mutta valitsin toisen työpaikan. Murjottaja olisi ollut esimieheni. Ei kiitos.

Oli jo (kelvollinen) työpaikka ja sain samaan aikaan kaksi työtarjousta. Hylkäsin heti tarjouksen jonka sain paikasta josta jäi "huono fiilis".

Eli jos on jo siedettävä työ, niin en vaihtaisi.