Miksi joitain aivan tavallisia ihmisiä inhotaan ja kiusataan?

Miksi siitä pitäisi päästä irti? Olen huomannut, että olemalla inhottu ja pilkattu voin iloisesti elää elämääni muista välittämättä. Kuitenkin inhotaan niin samahan tuo on, mitä teen.

Koska esim. työpaikalla saattaa olla  narsistinen henkilö joka lietsoo kiusaamista, ja tekee myyräntyötään puhuen jatkuvasti selän takana kiusaamastaan henkilöstä pahaa, vääristellen kiusatun puheita, väittää toisten tekemiä virhetä kiusatun tekemiksi, mustamaalaa uhriaan uusille työntekijöille jne.

Vain tämä kiusaaja itse tietää syyn kiusaamiseensa, se voi jollain lailla sivuta kiusattua, esim. tämän kiusatun  puoliso on virassa, jossa on joutunut työnsä puolesta sivuamaan kiusaajan talousasioihin...lapsiin jne.  Sairas mieli kostaa kiusatulle, asioita joihin kiusattu itse on syypää.

Itse olen puuttunut työpaikalla ihmisen kiusaamiseen. Olen itsestäni todella ylpeä, kun uskalsin. Eka kerralla kaikki meni hyvin ja kiusaaja porukka hajosi ja yksi lähti itse pois. Toisella kertaa kiusattu pistettiin pois kiusaaja esimiesten johdolla. Olen tullut siihen tulokseen, että ei se koulukiusaaminen voi loppua, kun aikuiset tekee sitä kokoajan. Kiusaaminen jatkuu ja jatkuu, kun ihmiset ei näe omaa heikkouttaan. Olen ylpeä, että itsellä on hyvä itsetunto, niin tarvitse kiusata ketään tai olla ilkeä.

Vierailija kirjoitti:

Koska esim. työpaikalla saattaa olla  narsistinen henkilö joka lietsoo kiusaamista, ja tekee myyräntyötään puhuen jatkuvasti selän takana kiusaamastaan henkilöstä pahaa, vääristellen kiusatun puheita, väittää toisten tekemiä virhetä kiusatun tekemiksi, mustamaalaa uhriaan uusille työntekijöille jne.

Vain tämä kiusaaja itse tietää syyn kiusaamiseensa, se voi jollain lailla sivuta kiusattua, esim. tämän kiusatun  puoliso on virassa, jossa on joutunut työnsä puolesta sivuamaan kiusaajan talousasioihin...lapsiin jne.  Sairas mieli kostaa kiusatulle, asioita joihin kiusattu itse on syypää.

# joihin kiusaaja itse on syypää#

Viesti 2 summasi asian. Yhdessä työpaikassa saattaa olla yksi narsistinen henkilö, joka laittaa myllyn pyörimään. Hän on alullepanija, mutta lopulta muut pyörittävät vettä tässä myllyssä levittämällä valheita, ilkeitä juoruja ja syytöksiä. Muut sulkevat ulos ja tulkitsevat väärin. Valitettavasti usein myös itse pers.häiriöiset tai nuoret, epävarmat ja kokemattomat esimiehet lähtevät täysin rinnoin peliin mukaan. Ja miksi kiusattu siirretään? Koska etenkin esimieskaarti haluaa peitellä omaa osuuttaan, joka saattaisi muuten paljastua.

Kiusaamista tukevia asioita työpaikalla:

1. Luottamuksen puute, irtisanomisen pelko ja yleinen pelon ilmapiiri, mikä saa ihmiset etsimään syntipukkeja. Tällaisessa tilanteessa syntipukki on yleensä viattomien ja puhtoisin, ahkerin ja taitavin. Juoruamisesta pidättyvästä on myös helppo juoruta, koska hän ei kosta.

2. Huono johto ja esimiestaso, joka puhuu alentuvasti ja negatiivisesti. He puhuvat myös julkisesti alaisista negatiivisesti ja osallistuvat ilkeilyyn. Tälläinen johtoporras antaa esimerkillään avoimen luvan kiusaamisen kulttuurille. Epäasiallinen ja väärinkäytetty valta taas johtaa kohtaan 1. Haukkuminen, kurinpitopalaverit, syyllisten etsintä jne. johtaa aina sylkykuppien etsintään, jotta kaikelle ikävälle on valmis syyllinen.

3. Porukoituminen. Työpaikalle on syntynyt tiiviitä porukoita, joissa ollaan väärällä tavalla lojaaleja. Porukassa on aina johtohahmo (yleensä kiusaajahahmo), jonka myrkkyviestinviejinä ja myyrinä muu joukko toimii. Näillä saattaa olla omia piilotettuja teams-kanavia ja face-ryhmiä kuin koulukiusaajilla konsanaan.

Kiusaajalle on ihan sama ketä kiusaa, pääasia on että voi kiusata, saa siitä tyydytystä, oli uhri kuka tahansa, sillä ei ole väliä.

Olen koko ikäni koettanut selvitä työpaikan tai harrastepiirien kummajaisen maineesta.  Sillä seurauksella, että nyt  harrastan yksin ja perustin oman firman. 

Olen opiskellut ja hakeutunut sellaisiin ammatteihin, joihin minun tyyppinen  ihminen ei oikein  sovi. Työ on usein kiinnostavaa, mutta lopulta läkähdyn itsetunnon rapisemisen seurauksena masennuksen puolelle ja joudun uupumisen vuoksi saikulle. Silloin on pakko myöntää, että suurin osa työpaikan tulehtuneista ihmissuhteista on myös minun käytökseni seurausta ja parempi  vaan vaihtaa maisemia.

Harrastuspiireissä sama juttu.

Ongelmien kierre jatkuu niin kauan, kunnes on rehellinen itselleen. Voinko muuttaa asennettani niin, että hyväksyn itse itseni sellaisena kuin olen ja otan uudet tilanteet uusina mahdollisuuksina? Voinko muuttaa elämäntieni suuntaa mieleisemmäksi tekemällä rohkeita päätöksiä oman hyvinvointini eteen? Pitäisikö minun etsiä ihmissuhteita eri tavoin kuin tähän asti? Vaihtaa ammattia? VAihtaa asuintapaa? VAihtaa joka asuinseutua? Haluanko muuttaa ulkoisesti itsessäni jotakin? 

Et voi muuttaa muita, mutta itseäsi kyllä. Niin, että sinulla on hyvä olla muista liikaa välittämättä.

 

Mitättömien pikkusielujen helpoin tapa nostaa itseään.

Vierailija kirjoitti:

Olen koko ikäni koettanut selvitä työpaikan tai harrastepiirien kummajaisen maineesta.  Sillä seurauksella, että nyt  harrastan yksin ja perustin oman firman. 

Olen opiskellut ja hakeutunut sellaisiin ammatteihin, joihin minun tyyppinen  ihminen ei oikein  sovi. Työ on usein kiinnostavaa, mutta lopulta läkähdyn itsetunnon rapisemisen seurauksena masennuksen puolelle ja joudun uupumisen vuoksi saikulle. Silloin on pakko myöntää, että suurin osa työpaikan tulehtuneista ihmissuhteista on myös minun käytökseni seurausta ja parempi  vaan vaihtaa maisemia.

Harrastuspiireissä sama juttu.

Ongelmien kierre jatkuu niin kauan, kunnes on rehellinen itselleen. Voinko muuttaa asennettani niin, että hyväksyn itse itseni sellaisena kuin olen ja otan uudet tilanteet uusina mahdollisuuksina? Voinko muuttaa elämäntieni suuntaa mieleisemmäksi tekemällä rohkeita päätöksiä oman hyvinvointini eteen? Pitäisikö minun etsiä ihmissuhteita eri tavoin kuin tähän asti? Vaihtaa ammattia? VAihtaa asuintapaa? VAihtaa joka asuinseutua? Haluanko muuttaa ulkoisesti itsessäni jotakin? 

Et voi muuttaa muita, mutta itseäsi kyllä. Niin, että sinulla on hyvä olla muista liikaa välittämättä.

 

Mulla oli helpottui lopulta vasta kun totuin olemaan yksin ja olemaan oikeasti välittämättä muista, muutuin jopa vähän ihmisvihaajaksi. Tässä on se hassu puoli, että heti kun onnistuu muuttamaan itsensä kovaksi, lopettaa ihmiset kiusaamisen ja alkaa jopa pitää sua kiinnostavana tyyppinä. En kuitenkaan itse enää jaksa kiinnostua kenestäkään.

Mietin ihan oikeasti mikä ilmiö se Suomessa on että kaivelemella kaivetaan tavan ihmisistä sitä pilkan aihetta.

Onko se tasa-arvo vai hyvinvointiyhteiskunnan joku kuoppa joka saa meidät toimimaan jostain syystä näin?

Tutkimusta tästä kiitos!

Mikä juttu oikeesti?

Itselläkin rankkoja kokemusta kiusaajana ja kiusattuna olemisesta vaikka koen että oon pohjimmiltani ihan hyvää haluava ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Mietin ihan oikeasti mikä ilmiö se Suomessa on että kaivelemella kaivetaan tavan ihmisistä sitä pilkan aihetta.

Onko se tasa-arvo vai hyvinvointiyhteiskunnan joku kuoppa joka saa meidät toimimaan jostain syystä näin?

Tutkimusta tästä kiitos!

Mikä juttu oikeesti?

Itselläkin rankkoja kokemusta kiusaajana ja kiusattuna olemisesta vaikka koen että oon pohjimmiltani ihan hyvää haluava ihminen.

Jos olet itse ollut joskus kiusaaja, osaisit varmaan myös selittää, mikä sinulla aiheutti tarpeen kiusaamiselle? Ja kuka valikoitui kohteeksi ja minkä perusteella? 

Aikuisten tekemänä se on aina jonkinlaista kateutta. 

Kateus on ansaittua, siitä pitää olla ylpeä, jos joku on kateellinen. 

Siitä tietää, että on onnistunut jossakin paremmin kuin se joka kadehtii....

Olen aina itseeni hyvin tyytyväinen, kun huomaan jonkun olevan kateellinen.

Muiden mielipiteet voi aina jättää muiden mielipiteiksi, niillä ei ole oikeasti väliä.

Vain itsellä on väliä.