Miten päästä eroon pätemisentarpeesta?

Huono itsetunto?

Todennäköisesti sinussa on paljon vähemmän pielessä, kuin mitä ajattelet - tiedostathan käytöksesi ongelmallisuuden itse! Huono itsetunto voi olla yksi syy mutta miten muuten koet muut ihmiset suhteessa sinuun? Onko sinun vaikea tuntea empatiaa silloin, kun joku suree jotain asiaa, jonka itse koet merkityksettömänä? Vai etkö pysty ymmärtämään ihmisten omastasi poikkeavaa elämäntyyliä, harrastuksia, pukeutumisvalintoja? Joskus kyvyttömyys nähdä asiaa toisen perspektiivistä johtaa helposti besserwisseröintiin, kun muita näkökulmia kuin omansa ei pysty hahmottamaan.

Mieti myös, oletko lapsuudessasi joutunut kovasti todistelemaan itseäsi ja kannattelemaan muita, jotta tulisit hyväksytyksi. Jos on kovin nuorena joutunut ottamaan kaikkivoipaisen koossapitäjän roolin itselleen, voi siitä olla vaikea päästää irti. "Miten nuo muut pärjäävät, jos minä en ole ohjaamassa heitä oikeaan suuntaan?"

Vierailija kirjoitti:

Huono itsetunto?

Kyllä, se ainakin löytyy. Hyvin mahdollista että se on siellä taustalla, en vain osaa nähdä selkeästi että millä tavalla.

-ap

Hankkiudu itseäsi älykkäämpään seuraan. Siinä kun pidät luentoa lääketieteestä lääketieen tohtorille, niin voipi viimeistään seuraavana päivänä tulla hieman nolo olo, ja jo seuraavalla kerralla ehkä mietit kaksi kertaa aloitatko monologiasi ollenkaan.

Olet todella hieno ihminen, kun kykenet reflektoimaan itseäsi näin! Suuntasi on ainoastaan ylöspäin. Moni on vielä 95-vuotiaana samanlainen besserwisseri ja ihmettelee yksin pissavaipoissaan, miksei kukaan käy katsomassa. Siksi, että heidät on itse ajanut pois 40 vuotta sitten, tuollainen käytös nimittäin karkottaa tehokkaasti läheisetkin.

Kaverillani on todella kiva tapa jonka olen yrittänyt "tartuttaa" itseeni. Kun kerron jostain ongelmasta, sanotaan vaikka että "on niin vaikea saada Lilli tekemään läksynsä ajoissa", se ei ikinä sano mahtipontisesti parempana että "no meillä blablabla", vaan kuuntelee ilman neuvomista.

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti sinussa on paljon vähemmän pielessä, kuin mitä ajattelet - tiedostathan käytöksesi ongelmallisuuden itse! Huono itsetunto voi olla yksi syy mutta miten muuten koet muut ihmiset suhteessa sinuun? Onko sinun vaikea tuntea empatiaa silloin, kun joku suree jotain asiaa, jonka itse koet merkityksettömänä? Vai etkö pysty ymmärtämään ihmisten omastasi poikkeavaa elämäntyyliä, harrastuksia, pukeutumisvalintoja? Joskus kyvyttömyys nähdä asiaa toisen perspektiivistä johtaa helposti besserwisseröintiin, kun muita näkökulmia kuin omansa ei pysty hahmottamaan.

Mieti myös, oletko lapsuudessasi joutunut kovasti todistelemaan itseäsi ja kannattelemaan muita, jotta tulisit hyväksytyksi. Jos on kovin nuorena joutunut ottamaan kaikkivoipaisen koossapitäjän roolin itselleen, voi siitä olla vaikea päästää irti. "Miten nuo muut pärjäävät, jos minä en ole ohjaamassa heitä oikeaan suuntaan?"

Noin yleisesti tunnen olevani huonompi kuin muut tai että minussa nimenomaan on jotain vikaa,  On ollut lapsesta asti sellainen olo, että pitää todistella olevani yhtä hyvä ja normaali kuin muut. Varsinkin oman isäni kanssa tätä tapahtui paljon, koska tuntui etten ollut hänelle koskaan tarpeeksi viisas tai hyvä missään.  

Olen tosi herkkä ihminen, ja koen olevani sen vuoksi myös empatiakykyinen. Mutta toisaalta jos koen itseni jollain tapaa loukatuksi ja satutetuksi, en välttämättä siinä mielentilassa pysty tuntemaan muitakohtaan niin paljon empatiaa, ellei heillä ole samaistuttava tilanne kuin itselläni. 

Pidän itseäni suvaitsevana ja kykenevänä laittamaan itseni toisen asemaan, mutta jos tunnen pelkoa ihmisiä kohtaan (jota tapahtuu nykyään paljon) niin silloin en varmaankaan ole erityisen suvaitsevainen. Ei minulla sinänsä ole mitään ketään vastaan, muuten kuin silloin jos koen oman oloni uhatuksi. 

Nyt kun näitä asioita tässä pyörittelee mielessä , niin ehkä se päteminen on vain surkea yritykseni sosiaaliseen kanssakäymiseen ja hyväksynnän saamiseen. Ehkä siinä yrittää jotenkin loistaa edukseen, että ihmiset pitäisivät minusta tai että olisin hyödyllinen.  

Monimutkaisia asioita kun ei itsekään tajua mitä oikeen tekee. 

-ap

Rupesin ajattelemaan vähän samaa vain hetki sitten. Se on vaan todella addiktoivaa olla oikeassa. Tai ainakin luulla olevansa oikeassa.

"ainut tapa, jolla osaan keskustella on jonkin sortin päteminen"

Onko sinusta kiusallista olla vain hiljaa tai kommentoida vähäsanaisesti muiden sanomisia? Jos yrität pätemällä eli "auttamalla" tavallaan ansaita paikkasi keskustelussa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti sinussa on paljon vähemmän pielessä, kuin mitä ajattelet - tiedostathan käytöksesi ongelmallisuuden itse! Huono itsetunto voi olla yksi syy mutta miten muuten koet muut ihmiset suhteessa sinuun? Onko sinun vaikea tuntea empatiaa silloin, kun joku suree jotain asiaa, jonka itse koet merkityksettömänä? Vai etkö pysty ymmärtämään ihmisten omastasi poikkeavaa elämäntyyliä, harrastuksia, pukeutumisvalintoja? Joskus kyvyttömyys nähdä asiaa toisen perspektiivistä johtaa helposti besserwisseröintiin, kun muita näkökulmia kuin omansa ei pysty hahmottamaan.

Mieti myös, oletko lapsuudessasi joutunut kovasti todistelemaan itseäsi ja kannattelemaan muita, jotta tulisit hyväksytyksi. Jos on kovin nuorena joutunut ottamaan kaikkivoipaisen koossapitäjän roolin itselleen, voi siitä olla vaikea päästää irti. "Miten nuo muut pärjäävät, jos minä en ole ohjaamassa heitä oikeaan suuntaan?"

Noin yleisesti tunnen olevani huonompi kuin muut tai että minussa nimenomaan on jotain vikaa,  On ollut lapsesta asti sellainen olo, että pitää todistella olevani yhtä hyvä ja normaali kuin muut. Varsinkin oman isäni kanssa tätä tapahtui paljon, koska tuntui etten ollut hänelle koskaan tarpeeksi viisas tai hyvä missään.  

Olen tosi herkkä ihminen, ja koen olevani sen vuoksi myös empatiakykyinen. Mutta toisaalta jos koen itseni jollain tapaa loukatuksi ja satutetuksi, en välttämättä siinä mielentilassa pysty tuntemaan muitakohtaan niin paljon empatiaa, ellei heillä ole samaistuttava tilanne kuin itselläni. 

Pidän itseäni suvaitsevana ja kykenevänä laittamaan itseni toisen asemaan, mutta jos tunnen pelkoa ihmisiä kohtaan (jota tapahtuu nykyään paljon) niin silloin en varmaankaan ole erityisen suvaitsevainen. Ei minulla sinänsä ole mitään ketään vastaan, muuten kuin silloin jos koen oman oloni uhatuksi. 

Nyt kun näitä asioita tässä pyörittelee mielessä , niin ehkä se päteminen on vain surkea yritykseni sosiaaliseen kanssakäymiseen ja hyväksynnän saamiseen. Ehkä siinä yrittää jotenkin loistaa edukseen, että ihmiset pitäisivät minusta tai että olisin hyödyllinen.  

Monimutkaisia asioita kun ei itsekään tajua mitä oikeen tekee. 

-ap

No just näin, On sulla ainakin kykyä itsereflektointiin, se on hyvä merkki siitä, että voit kehittyä.

Päteminen kielii juuri huonosta itsetunnosta ja "omasta pienuudesta". Yrittää ikäänkuin nostaa itseä ja todistella muille omaa tärkeyttä. Kun itsetuntosi aidosti kasvaa tai pelkästään, jos näet tämän kuvion läpi ja olet rehellinen itsellesi ja muille, tuo pätemisen tarve jää pois.