Onko teidän mielestänne normaalia urkkia teinin postit, kännykät, emailit, taskut ja joka nurkat?

mutta ei hyväksyttävää

ilmeisesti olisi ollut liikaa vaadittu, että olisi alusta asti luotu luottamusta lapsen ja aikuisen välille.



Toki ymmärrän, että jos nuori käyttää huumeita ja on sekaantunut rikoksiin, ovat ns. järeämmät aseet tarpeen.



ap

Mitä aikaisemmin todella vakaviin ongelmiin voidaan puuttua, sen parempi on ennuste sille, että lapsi tokenee ja saa elämästään kiinni.

Eli kyllä on normaalia ja jopa välttämätöntä, tilanteesta riippuen.

mutta jos lapsi on ihan " kiltti ja normaali" teini, niin onko mahdotonta antaa lapsen vain yksinkertaisesti kasvaa?



Jos teini ei kuljeskele tuntikausia omilla teillään, vaan noudattaa kotiintuloaikoja ja kertoo missä on ollut, juttelee tavallisesti yms. Onko silloinkin sitten tästä kaikesta palkkioksi vielä urkittava " kaikki mahdollinen" , mitä ei teini muuten kerro?



Itse kun olen aina arvostanut sitä, että vanhempani ovat mieluummin kysyneet suoraan, onko joku vialla, kuin että olisivat vakoilleet ja urkkineet. Se olisi antanut käsityksen siitä, etten ole luottamuksen arvoinen ja että minä teen joka tapauksessa jotain pahaa.

Ja anoppi joskus jopa kehui minulle, kuinka jalomielinen ja diskreetti hän onkaan kun ei tunne tarvetta urkkia MINUN laatikoitani, sähköpostejani, tekstareitani ja muita.



ap

Pahasti on menty metsään jo aikaisemmin ellei omaan lapseensa voi luottaa teininä tai sitten kannattaisi ehkä harkita ihan oman päänsä tutkituttamista.



Miettikää mitä tuollainen käytös lapselle viestii? " en ole luottamuksen arvoinen vaikka olenkin rehellinen" , " minun ei uskota pystyvän huolehtimaan omista asioistani" , " tein tai sanoin mitä tahansa minua epäillään silti" jne.



Jos sinua epäiltäisiin jatkuvasti uskottomuudesta ja kytättäisiin niin todennäköisesti alkaisit ajatella että mitä sen on väliä vaikka kävisitkin jos niin kerran uskotaan. Jos lasta loukataan ja epäillään jatkuvasti se ei todellakaan ole lapsen suojelemista vaan mitätöimistä ja pahimmillaan jopa suoranaista yllytystä sotkeutua rikoksiin ja huumeisiin

En olisi ikinä antanut anteeksi vanhemmilleni jos olisivat menneet tonkimaan kirjeitäni, päiväkirjaa tai muuta henkilökohtaista.



Enkä tule koskaan oman lapseni tavaroita tonkimaan.

Mielestäni ongelmatilanteissakin parempi pyrkiä keskustelemaan teinin kanssa asioista.

Kirje-, puhelin- ym. salaisuudet koskevat myös alaikäisiä.



Ehkä sitten se olisi moraalisesti hyväksyttävää, jos lasta joutuisi epäilemään esim. huumeiden käytöstä tms. Kuitenkaan se ei silloinkaan olisi lain mukaan hyväksyttävää.



Miettikää nyt kuinka paljon lupia ja muuta tarvitsevat poliisit, jotta saisivat kuunnella puheluita tms. vaikka olisi tiedossa kuinka tärkeä ja suuri rikos! Ja jos tällaista " aineistoa" käytetään oikeudessa niin pitää todella hyvin pystyä todistamaan, että on luvat kunnossa tai muuten sitä ei saa käyttää todistusaineistona vaikka se todistaisi ko. henkilön syyllisyyden aivan varmasti.

Veikkaanpa että mieheni vanhemmat TODELLA mielellään tutkisivat poikansa tavarat ajoissa, jos voisivat aikaa kääntää taaksepäin.

Poika oli 10 vuotta todella huonoilla teillä, eikä siinä kyllä ollut vanhemmilla osaa eikä arpaa, lapsi ollut aina luotettava, ja perheen muut lapset täysin 2kunnollisia" .

Vituttaa kun aina oletetaan että kunnon vanhempien lapset ei voi hairahtaa...Itse olen kunnolline ihminene, mutta vanhempani ihan perseestä. Miehen vanhemmat taas on aivan ihania ihmisiä, enkä siksi jaksa näitä juttuja.

Vierailija:

Pahasti on menty metsään jo aikaisemmin ellei omaan lapseensa voi luottaa teininä tai sitten kannattaisi ehkä harkita ihan oman päänsä tutkituttamista.

Miettikää mitä tuollainen käytös lapselle viestii? " en ole luottamuksen arvoinen vaikka olenkin rehellinen" , " minun ei uskota pystyvän huolehtimaan omista asioistani" , " tein tai sanoin mitä tahansa minua epäillään silti" jne.

Jos sinua epäiltäisiin jatkuvasti uskottomuudesta ja kytättäisiin niin todennäköisesti alkaisit ajatella että mitä sen on väliä vaikka kävisitkin jos niin kerran uskotaan. Jos lasta loukataan ja epäillään jatkuvasti se ei todellakaan ole lapsen suojelemista vaan mitätöimistä ja pahimmillaan jopa suoranaista yllytystä sotkeutua rikoksiin ja huumeisiin

toiset lapset ovat " Matti Nykäsiä" .



Mutta jos lapsi on " normaali" , niin epäilenpä ettei luottamuspula synnytä vastuullista käytöstä.

Teinilläkin on oikeus omaan elämään.



Toki jos epäillään ISOA rikosta, niin silloin on aiheellista tutkia. Mutta sekin niin harvinaista.

MUTTA uskoisin että jos lapseni esim. muuttuisi yhtäkkiä, sulkeutuisi, vaikuttaisi masentuneelta eikä ollenkaan minulle avautuisi eikä luottamusta olisi puolin eikä toisin niin luulen että käyttäisin mainittuja konsteja selvittääkseni mikä lapsellani on.



Mitä muuta ehdottaisitte?