Mielenterveysongelmista kärsivän omaisena olo :(

Tuosta syystä viilensin välit läheiseen ystävääni. Kaipaan häntä joka päivä, mutta en vaan jaksanut enää. Loppuvaiheessa tuntui, että elin enemmän hänen elämäänsä kuin omaani.

Sinun täytyy asettaa tylysti rajat, vaikka se pahalta tuntuisikin. Muuten masennut itse. Ja kyllä, olen ollut samassa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Tuosta syystä viilensin välit läheiseen ystävääni. Kaipaan häntä joka päivä, mutta en vaan jaksanut enää. Loppuvaiheessa tuntui, että elin enemmän hänen elämäänsä kuin omaani.

Kyseessä on perheenjäsen, joten en kerta kaikkiaan pysty enkä halua välejä vetää poikki. Tiedän että kuulostan ärsyttävät kun tämä ratkaisu varmasti ratkaisisi kaiken, mutta en pystyisi siihen. -ap

Sun täytyy kertoa tuolle läheiselle, vaikka rakas onkin, että oikeampi osoite itkupuheluille on joku auttava puhelin, ei sinun puhelimesi. Olet ehkä "liikaa" tukenut ja auttanut, ja hän nyt nojaa vallan sinuun, eikä tajua että sinunkin voimavarasi ovat vaarassa loppua. En tiedä minkälainen mielenterveyshäiriö hänellä on, aika vakavalta kuulostaa, mutta itseäsi suojellaksesi sinun täytyy nyt vain sanoa, että tällainen homma ei vetele enää.

Rukoilu auttaa ja uskovaiset ystävät.

Ehkä voisit myös ajatella, että vain kuuntelet hänen murheensa, mutta et sen enempää: et sure ja kärsi niistä itse, et etsi hänelle ratkaisuja (paitsi sitten jos menee ihan pahaksi) etkä pilaa omaa mielialaasi. Antaisit itsellesi luvan "olla välittämättä" heti kun puhelu on loppunut. Ei varmasti tosin ole helppoa...

Harmi, että ystävälläsi ei ole parempia ystäviä... Kannattaa mielummin tukea kuin katua.

Kokemuksesta sanon, että kannattaa nyt tukea, jos on tukeakseen, kun se voi olla myöhemmin myöhäistä.

Vierailija kirjoitti:

Rukoilu auttaa ja uskovaiset ystävät.

Työnnä se rukoilusi perseeseesi.

Mielenterveysongelmaisten omaisille on olemassa omia tukiyhdistyksiä. Ne ovat juuri niitä paikkoja, joista kannattaa kysyä neuvoa tällaisissa tilanteissa. Heillä on myös tukiryhmiä omaisille, jos tilanne käy niin raskaaksi, että kaipaa vertaistukea. Suosittelen ehdottomasti, omassa lähipiirissäni eräs ihminen sai tukiyhdistykseltä todella paljon apua vastaavassa tilanteessa.

Itse olet ap itsekäs, kun et ymmärrä ystävääsi.

Ei kenenkään tarvi yksin yrittää tukea perheenjäsentä oman jaksamisensa ja mielenterveytensä kustannuksella. Se ei hyödytä ketään, että toinenkin joutuu hoitoon.

Siis eihän tommoisilla "ystävillä" tee mitään.

Olen itse mt-ongelmainen, mutta en todellakaan kuormita läheisiäni itkuillani. Tiedän, että he huolehtisivat itsensä uuvuksiin asti takiani, ja tarvitsen heitä, mutta en missään tapauksessa pidä likaämpäreinäni, minne kaadan kaiken saastan päästäni. Siihen on ammattilaiset. 

Itse ainakin mielummin lohduttaisin, kun miettisin joka päivä sitä, kun ystävä teki itsarin.. Mutta jos oot niin itsekäs niin eihän sille mitään voi.

Mielenterveyskuntoutujana ymmärrän tunteesi täysin, ap, ja saat minulta synninpäästön. Tunteesi ovat inhimillisiä, suorastaan odotettavia.

En tiedä pitääkö tämä paikkansa, koska luin tämän Stephen Kingin romaanista (:D), mutta jonkun tilaston mukaan pitkäaikaissairaiden kuoleman jälkeen omaisten, varsinkin omaishoitajien itsemurhariski räjähtää. Tämän on tulkittu johtuvan siitä, että omaisen kuolema aiheuttaa helpotuksen, ja helpotus puolestaan niin voimakkaan syyllisyyden, että se saattaa johtaa jopa itsemurhaan. 

Ei ole siis mikään ihme, että mielenterveysongelmista kärsivä "sairastuttaa" myös lähipiirinsä, vaikkakin eri syistä. 

Mielenterveyspotilailla on tapana pyörittää samaa levyä, heidän ongelmansa eivät ratkea vaan niitä samoja juttuja jauhetaan ja jauhetaan.

Höps, eivät kaikki mt-ongelmaiset ole tuollaisia. Suurimmasta osasta ei edes tietäisi, jos ei ohimennen kävisi ilmi jossain keskustelussa.

Sitten taas jos ihmisellä on tietynlainen persoona, tai taipumusta tietynlaiseen käytökseen, niin mt-ongelma voi tehdä tällaisesta ihmisestä... No, sietämättömän. Sama pätee päihdeongelmaisiin.

Minun mielestäni sinun tulee nyt mennä oma jaksaminen edellä. Olet varmasti kaikkesi tehnyt, ja tämä ihminen suoraan sanottuna hyväksikäyttää sinua. Ei välttämättä tarkoita sitä, mutta ei myöskään tiedosta, miten uuvuttavaa se on läheisille.

En tiedä, mikä on paras tapa toimia, mutta et voi ainakaan elää siinä pelossa, että toinen romahtaa ja tekee itselleen jotain, jos et ole kannattelemassa. Se EI ole sinun vastuullasi!

Ota ainakin etäisyyttä. Ei tarvitse olla valmiustilassa koko ajan sen varalta, jos hänelle tulee tarve purkaa pahaa oloaan sinulle, tai joku muu hätätilanne.

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveyspotilailla on tapana pyörittää samaa levyä, heidän ongelmansa eivät ratkea vaan niitä samoja juttuja jauhetaan ja jauhetaan.

Varsinkin jos kuuntelijana on ihan tavis. Tai jos ihminen itse ei ole motivoitunut hoitamaan itseään. Jos on terapia ja motivaatiota, niin se saman levyn pyörittäminen loppuu aika tehokkaasti.

Raskasta aikaa, ja tunnen hyvin tunteen että itse ei voi olla onnellinen kun toinen itkee vuosikausia murheitaan. Kuka ei tälläisessä tilanteessa ole ollut, ei osaa kuvitella kuinka raskasta se on.  Itse kävin jossain vaiheessa itsekin ihan henkisesti lopussa, lopulta itkin ja huusin siinä vuosien jälkeen että "anna mennä, en jaksa enää elää näin..." itsemurha puheisiin. ( takana oli siinä vaiheessa viitisen vuotta .....ja lopulta läheinen muutti pieneen kaksiooni koska mies ystävä pahoinpiteli, sitten soitti jollekin toiselle tutulleen että tappaa itsensä, jonka jälkeen poliisit tuli oven läpi kotiini, en ollut kotona ja ovea ei avattu, mitään yritystä ei oltu toteutettu)

Onko sulla muuta perhettä, että onko mt- ongelmaisella muita läheisiä? Suosittelen nostamaan kissan pöydälle, ja sopimaan missä voit olla apuna, esim. soitto kerran viikkoon jolloin käytte läpi hänen edellisen viikon asiat. Sen jälkeen irtaudut ja teet jotain mukavaa heti puhelun jälkeen.  Tuohon suohon pystyy uppoamaan kyllä syvälle. Jotenkin näin vuosien jälkeen näen loputtoman jaksaminen ja tukemisen myös mahdollistamisena...