Lue keskustelun säännöt.
Miten pyytää tahdikkaasti naisystävää osallistumaan taloudellisesti vihki/kihlasormuksen hankintaan?
07.02.2021 |
Olemme puhuneet naimisiin menosta ja ajattelin kosia pian. Kuitenkin mielestäni vähän epäreilua että sormusten kustannukset kaatuvat miehen niskaan. Reiluinta olisi luonnollisesti, että molemmat osallistuisivat 50/50.
M33
Kommentit (283)
Unohda koko kihloihin meno. Nuori kranttu (tatuoitu) suomalaismuija haukkuu sut pystyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista tahdikkuutta tai paremminkin tahdittomuutta ei löydykään, että joku nainen suostuisi maksamaan vihkisormuksestaan puolet!!!
Jos sen teet, saat aika takuuvarmasti hatkat, ellei nainen pidä itseään ihan mitättömänä.
Oma mieheni osti silloisella hyvin pienellä palkallaan, vuosikymmeniä sitten sekä kihla- että vihkisormuksen, jossa oli useita isoja timantteja.
Jos ei tällaiseen riitä raha, on parempi olla menemättä naimisiin ja unohtaa koko juttu.
Hassu juttu, minä tunnen useammankin naisen, jotka ovat makseneet kihlasormuksensa ihan täysin itse. Ja sitä paitsi, periaatteessa "yhteisistä" rahoista se morsiamenkin sormus loppupeleissä maksetaan. Ei se niin mene, että parisuhteessa vain toisen rahat ovat yhteisiä ja toisen rahat omia, koskien ihan molempia osapuolia.
Ohis, mutta meillä kyllä mun rahat on mun omia, ja miehen rahat on yhteisiä. Tämä on nimenomaan mieheni tahto, hän nimittäin haluaa elättää vaimonsa ja lapsensa. Hänelle se on kunnia-asia.
Tiedän kyllä olevani poikkeuksellisen onnekas.
Olen surullinen sinun puolestasi, jos onnekkuus merkitsee sinulle ennen kaikkea rahaa.
Höpö höpö, kuka tahansa olisi onnellinen, jos tietäisi, että mies pystyy elättämään perheensä niin halutessaan.
Tuo kirjoittaja on todellakin onnekas. Suurin osa joutuu pakosta käymään töissä, koska mies ei pysty perhettään elättämään vaikka tahtoisikin.
Ei se onni ole rahasta kiinni, vaikka olisikin niin, että saa oman palkkansa käyttää miten haluaa.
Voihan sen vaikka säästää pahanpäivän varalle.
Mutta mistä kumpuaa tämä jaottelu että juuri mies on se jonka pitää elättää perhe? Ei sellaista kulttuuria ole Suomessa ollut koskaan.
15
Ja Suomen historian dosentuurisi on mistä yliopistosta?
Nainen ostaa miehelle kolmen kuukauden omaa palkkaansa vastaavan sormuksen, eli 24 000€
Suomalaiset parisuhteet....
Ei tunteita
Ei halauksia
Ei suudelmia
Television katselua
Laskujen maksua puoliksi
Ei sosiaalista elämää
On vain työ
Nainen ei saa olla naisellinen, kun työpaikan naiset puukottavat selkään
Ei miehen ja naisen rooleja,kuten sivistysmaissa.
Lasta ei saa kutsua pojaksi tai tytöksi.
Nähty on. Miten voi elää onnellisena näin?
N46
Vierailija kirjoitti:
Mä en nyt ymmärrä sitä että ootte puhuneet menevänne naimisiin ja nyt aiot kosia. Siis mitä kosimista tuossa enää tarvii? Senkun sovitte koska meette ostaan sormukset ja kuka maksaa mitäkin.
Tätä minäkin ihmettelen. Olen useamman tytön kuullut vinkuvan naimisiin ja jälkeenpäin ilmoittivat että mies on nyt kosinut (?)
:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista tahdikkuutta tai paremminkin tahdittomuutta ei löydykään, että joku nainen suostuisi maksamaan vihkisormuksestaan puolet!!!
Jos sen teet, saat aika takuuvarmasti hatkat, ellei nainen pidä itseään ihan mitättömänä.
Oma mieheni osti silloisella hyvin pienellä palkallaan, vuosikymmeniä sitten sekä kihla- että vihkisormuksen, jossa oli useita isoja timantteja.
Jos ei tällaiseen riitä raha, on parempi olla menemättä naimisiin ja unohtaa koko juttu.
Hassu juttu, minä tunnen useammankin naisen, jotka ovat makseneet kihlasormuksensa ihan täysin itse. Ja sitä paitsi, periaatteessa "yhteisistä" rahoista se morsiamenkin sormus loppupeleissä maksetaan. Ei se niin mene, että parisuhteessa vain toisen rahat ovat yhteisiä ja toisen rahat omia, koskien ihan molempia osapuolia.
Ohis, mutta meillä kyllä mun rahat on mun omia, ja miehen rahat on yhteisiä. Tämä on nimenomaan mieheni tahto, hän nimittäin haluaa elättää vaimonsa ja lapsensa. Hänelle se on kunnia-asia.
Tiedän kyllä olevani poikkeuksellisen onnekas.
Olen surullinen sinun puolestasi, jos onnekkuus merkitsee sinulle ennen kaikkea rahaa.
Höpö höpö, kuka tahansa olisi onnellinen, jos tietäisi, että mies pystyy elättämään perheensä niin halutessaan.
Tuo kirjoittaja on todellakin onnekas. Suurin osa joutuu pakosta käymään töissä, koska mies ei pysty perhettään elättämään vaikka tahtoisikin.
Ei se onni ole rahasta kiinni, vaikka olisikin niin, että saa oman palkkansa käyttää miten haluaa.
Voihan sen vaikka säästää pahanpäivän varalle.
Mutta mistä kumpuaa tämä jaottelu että juuri mies on se jonka pitää elättää perhe? Ei sellaista kulttuuria ole Suomessa ollut koskaan.
15
Ja Suomen historian dosentuurisi on mistä yliopistosta?
Mihin mä semmoista tarvitsisin? :D
15
Mikä v... sinua vaiva, aikuinen nainen?! Joka ikinen päivä tätä samaa pas.kaa, MIKSI et jo lopeta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset parisuhteet....
Ei tunteita
Ei halauksia
Ei suudelmia
Television katselua
Laskujen maksua puoliksi
Ei sosiaalista elämää
On vain työ
Nainen ei saa olla naisellinen, kun työpaikan naiset puukottavat selkään
Ei miehen ja naisen rooleja,kuten sivistysmaissa.
Lasta ei saa kutsua pojaksi tai tytöksi.Nähty on. Miten voi elää onnellisena näin?
N46
Puoliksi maksaminen on hirveää ja epäromanttista.
Maksa sinä kaikki laskut jos miehesi merkitsee sinulle mitään.
N28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en nyt ymmärrä sitä että ootte puhuneet menevänne naimisiin ja nyt aiot kosia. Siis mitä kosimista tuossa enää tarvii? Senkun sovitte koska meette ostaan sormukset ja kuka maksaa mitäkin.
Tätä minäkin ihmettelen. Olen useamman tytön kuullut vinkuvan naimisiin ja jälkeenpäin ilmoittivat että mies on nyt kosinut (?)
:D
Mä olen ymmärtänyt niin, että monesti naimisiinmenosta on puhuttu tavallaan yleisellä tasolla aiemmin. Eli siis ehkä jo suhteen alkuvaiheessa puhuttu että molemmat haluavat joskus naimisiin. Pyörä pyörähtää kunnolla käyntiin vasta sitten, kun mies (tai nainen) kosii ns. virallisesti. Eli jollain tavalla kysyy mennäänkö naimisiin.
Totta kai tavallaan ollaan kihloissa jo silloin ku on ekan kerran puhuttu että joskus mennään. Mutta en tiedä monessako suhteessa oikeasti ei sanallakaan mainita avioliiton mahdollisuutta ennen kun jompi kumpi sitten järjestää jonkun spektaakkelin ihan puskista ja kysyy asiaa.
15
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset parisuhteet....
Ei tunteita
Ei halauksia
Ei suudelmia
Television katselua
Laskujen maksua puoliksi
Ei sosiaalista elämää
On vain työ
Nainen ei saa olla naisellinen, kun työpaikan naiset puukottavat selkään
Ei miehen ja naisen rooleja,kuten sivistysmaissa.
Lasta ei saa kutsua pojaksi tai tytöksi.Nähty on. Miten voi elää onnellisena näin?
N46
So on monesti noin, kun ei ole parisuhteessa sukupuoli eroa. Kun ei ole tunteita, ei ole intohimoa. Silloin sen laskujen maksut puoliksi suhde.
Monesti vielä molemmilla oma sosiaalinen elämä. Somessakaan ei ole kuvia puolisosta.
En tiedä surullisenpaa tapaa elää. Yhtään en ihmettele ettei lapsia synny, kun molemmat tietävät, että "hän ei ole se oikea", mutta muuten ei rahat riitä...
Otettaisiin oppia katolisista maista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä mitenkään voi ymmärtää, miten niiden kulujen puolittaminen avioliitossa on noin tärkeää. Ihan oikeestiko liitto pistetään koetukselle laskemalla, kumpi on maksanut mitäkin. Onko silloin edes järkeä mennä naimisiin. Miten esim. mitataan se työpanos, joka lapsiin ja kotiin uhrataan? Jos menot tasataan, niin silloin pitää myös työt tasata ja maksaa äitiysloman ajalta tasinkoa jne.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä mitenkään voi ymmärtää, miten niiden kulujen puolittaminen avioliitossa on noin tärkeää. Ihan oikeestiko liitto pistetään koetukselle laskemalla, kumpi on maksanut mitäkin. Onko silloin edes järkeä mennä naimisiin. Miten esim. mitataan se työpanos, joka lapsiin ja kotiin uhrataan? Jos menot tasataan, niin silloin pitää myös työt tasata ja maksaa äitiysloman ajalta tasinkoa jne.
Tämä on moderni Pohjoismainen parisuhde. Haloo! Tätähän feministit halusivat. Ja nyt ei olekkaan kliffaa?
Se ei toimi yksinkertaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä mitenkään voi ymmärtää, miten niiden kulujen puolittaminen avioliitossa on noin tärkeää. Ihan oikeestiko liitto pistetään koetukselle laskemalla, kumpi on maksanut mitäkin. Onko silloin edes järkeä mennä naimisiin. Miten esim. mitataan se työpanos, joka lapsiin ja kotiin uhrataan? Jos menot tasataan, niin silloin pitää myös työt tasata ja maksaa äitiysloman ajalta tasinkoa jne.
Tämä on moderni Pohjoismainen parisuhde. Haloo! Tätähän feministit halusivat. Ja nyt ei olekkaan kliffaa?
Se ei toimi yksinkertaisesti.
Miten feminismi tähän liittyy? Ja mikä on mederni pohjoismainen parisuhde? En saa oikein kiinni mitä tarkoitat.
Jos molemmat haluaa naimisiin, niin tottakai molempien pitää osallistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista tahdikkuutta tai paremminkin tahdittomuutta ei löydykään, että joku nainen suostuisi maksamaan vihkisormuksestaan puolet!!!
Jos sen teet, saat aika takuuvarmasti hatkat, ellei nainen pidä itseään ihan mitättömänä.
Oma mieheni osti silloisella hyvin pienellä palkallaan, vuosikymmeniä sitten sekä kihla- että vihkisormuksen, jossa oli useita isoja timantteja.
Jos ei tällaiseen riitä raha, on parempi olla menemättä naimisiin ja unohtaa koko juttu.
Hassu juttu, minä tunnen useammankin naisen, jotka ovat makseneet kihlasormuksensa ihan täysin itse. Ja sitä paitsi, periaatteessa "yhteisistä" rahoista se morsiamenkin sormus loppupeleissä maksetaan. Ei se niin mene, että parisuhteessa vain toisen rahat ovat yhteisiä ja toisen rahat omia, koskien ihan molempia osapuolia.
Ohis, mutta meillä kyllä mun rahat on mun omia, ja miehen rahat on yhteisiä. Tämä on nimenomaan mieheni tahto, hän nimittäin haluaa elättää vaimonsa ja lapsensa. Hänelle se on kunnia-asia.
Tiedän kyllä olevani poikkeuksellisen onnekas.
Olen surullinen sinun puolestasi, jos onnekkuus merkitsee sinulle ennen kaikkea rahaa.
Höpö höpö, kuka tahansa olisi onnellinen, jos tietäisi, että mies pystyy elättämään perheensä niin halutessaan.
Tuo kirjoittaja on todellakin onnekas. Suurin osa joutuu pakosta käymään töissä, koska mies ei pysty perhettään elättämään vaikka tahtoisikin.
Ei se onni ole rahasta kiinni, vaikka olisikin niin, että saa oman palkkansa käyttää miten haluaa.
Voihan sen vaikka säästää pahanpäivän varalle.
Miten niin? Kyllä minä väitän, että useimmille se onnellisuus on kuitenkin ennen kaikkea rakkautta, ystävyyttä, terveyttä, lasten hyvinvointia jne. Raha on siinä vaan sivuseikka. Kuten sanonta kuuluu, käärinliinoissa ei ole taskuja.
Vierailija kirjoitti:
Jos molemmat haluaa naimisiin, niin tottakai molempien pitää osallistua.
No näinhän se avioliitossa on, että molemmat osallistuu, koska rahat on yhteisiä. Eli periaatteessa ei mitata paljonko kumpikin laittaa osallistuu vaan tulot menee yhteiseen pottiin ja yhteisestä potista niitä myös käytetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista tahdikkuutta tai paremminkin tahdittomuutta ei löydykään, että joku nainen suostuisi maksamaan vihkisormuksestaan puolet!!!
Jos sen teet, saat aika takuuvarmasti hatkat, ellei nainen pidä itseään ihan mitättömänä.
Oma mieheni osti silloisella hyvin pienellä palkallaan, vuosikymmeniä sitten sekä kihla- että vihkisormuksen, jossa oli useita isoja timantteja.
Jos ei tällaiseen riitä raha, on parempi olla menemättä naimisiin ja unohtaa koko juttu.
Hassu juttu, minä tunnen useammankin naisen, jotka ovat makseneet kihlasormuksensa ihan täysin itse. Ja sitä paitsi, periaatteessa "yhteisistä" rahoista se morsiamenkin sormus loppupeleissä maksetaan. Ei se niin mene, että parisuhteessa vain toisen rahat ovat yhteisiä ja toisen rahat omia, koskien ihan molempia osapuolia.
Ohis, mutta meillä kyllä mun rahat on mun omia, ja miehen rahat on yhteisiä. Tämä on nimenomaan mieheni tahto, hän nimittäin haluaa elättää vaimonsa ja lapsensa. Hänelle se on kunnia-asia.
Tiedän kyllä olevani poikkeuksellisen onnekas.
Olen surullinen sinun puolestasi, jos onnekkuus merkitsee sinulle ennen kaikkea rahaa.
Höpö höpö, kuka tahansa olisi onnellinen, jos tietäisi, että mies pystyy elättämään perheensä niin halutessaan.
Tuo kirjoittaja on todellakin onnekas. Suurin osa joutuu pakosta käymään töissä, koska mies ei pysty perhettään elättämään vaikka tahtoisikin.
Ei se onni ole rahasta kiinni, vaikka olisikin niin, että saa oman palkkansa käyttää miten haluaa.
Voihan sen vaikka säästää pahanpäivän varalle.
Miten niin? Kyllä minä väitän, että useimmille se onnellisuus on kuitenkin ennen kaikkea rakkautta, ystävyyttä, terveyttä, lasten hyvinvointia jne. Raha on siinä vaan sivuseikka. Kuten sanonta kuuluu, käärinliinoissa ei ole taskuja.
Raha on sivuseikka silloin, kun sitä on tarpeeksi, ettei tarvii koko ajan miettiä jokaista ostosta ja riittääkö rahat pakollisiin menoihin.
Ehdottomasti puoliksi maksaa. En edes ymmärrä mitään kosintaa. Pitääkö sellainenkin vielä erityisesti tehdä?
Sormuksen tulisi vastata sinun kahden kuukauden palkkaasi. Tuleva kihalattusi voi osallistua sen kustannuksiin sikäli, että maksaa osan palkastasi yleensä.