Lue keskustelun säännöt.
Kokemusta anoreksiasta/syömishäiriöstä? Olis kysyttävää.
04.02.2021 |
Olen ymmärtänyt, että syömishäiriöisen ehdoilla ei pitäisi syödä niin kysyn nyt kuuluuko aina tarjota kylässäkin vaihtoehtoja?
Esimerkiksi juhlat tai muuten kylässä niin kuuluuko vanhempien antaa lapselle viesti, että jos pöydässä mikääm ei miellytä niin voi pyytää muuta. Tai jos tiedossa tarjoilut niin neuvotella etukäteen mitä suostuu syömään tai ottaa omat.
Olen itse siinä käsityksessä, että tuollaista neuvottelua ei pitäisi tehdä. Tilanne on sillä tavalla itseä koskeva, että kyseinen lapsi on meillä välillä yötäkin ja antaa ohjeita mm. millaista jauhelihakastiketta hän suostuu syömään ja sitten, kun se ei tietenkään silti ole täysin samanlaista niin syö vain spagettia.
Olen kyllä ymmärtänyt, että lääkäri olisi sanonut ettei näin pitäisi antaa toimia. Sillai hankala, kun läheisen lapsi ja tahtoisi, että asiat menisi parempaan ja on hankala paikka kaikille.
Kommentit (10)
Tuo kuulostaa nirsolta eikä anorektikolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo kuulostaa nirsolta eikä anorektikolta.
Varmasti kuulostaakin, mutta tuo nyt oli vain pieni siivu kokonaisuudesta. Diagnosoitu anoreksia kuitenkin silti.
En ole mikään asiatuntija, mutta ihan kuin tuossa olisi kyse jostakin muustakin. Voisiko olla autismin kirjoa, ja siitä johtuvaa nirsoilua ruuan koostumuksen, hajun, tuntemuksen ja maun suhteen? No oli mitä oli, itse antaisin valita vaikka kahdesta eri vaihtoehdosta, ja jos kumpikaan ei kelpaa, niin sitten ei saa mitään. Kun siis kyseessä ei ole oma lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo kuulostaa nirsolta eikä anorektikolta.
Varmasti kuulostaakin, mutta tuo nyt oli vain pieni siivu kokonaisuudesta. Diagnosoitu anoreksia kuitenkin silti.
Koitin tätä pyöritellä päässäni. Ehkä saattaa vaikuttaa myös se jos sinun tapauksessa kyse on lapsesta ja minä sairastaessani olin teini, lähes aikuinen.
Oma kokemukseni oli ettei sillä ruoalla ollut väliä, saattoi olla vaikka se maailman täydellisin jauhelihakastike edessä niin silti se syöminen aiheitti pahaa oloa.
Joten ehkä siksi neuvottu ettei tarvitse alkaa muuttamaan ruokia koska sillä ei lopulta ole väliä sen sairauden kannalta.
Onko tämä kastike lapsen oma ”resepti”, missä ei ole sitä tätä ja tuota?
Omasta kokemuksesta sen verran, että sairauden ollessa niskan päällä, sillä ei ole mitään väliä mitä tarjolla, syö tai on syömättä.
Sairaus itsestään pistää pallottelemaan sekä lapsen, että läheiset, joten ei pidä mennä lapsen (sairauden) ehdoilla, se vain ruokkii itse sairautta.
Mitään kaiken kattavaa ohjetta ei ole antaa, ainoa mistä itse saimme lopulta apua, oli vuoden kestävä hoitojakso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli ortoreksia, ei anoreksia, ja sanoisin, että ottakaa vaan kotoa mukaan jotain, mitä voi ainakin syödä, jos muu ruoka ei onnistu, JOS SELLAINEN RUOKKA ON OLEMASSA. Tällä välttyy siitä, että ruokailujen väliin tulee pitkiä taukoja, koska sellaisen jälkeen on taas vaikea aloittaa uudestaan syömään. Mutt ajos ne mukana olevat omenanpalat eivät sitten menekään kurkusta alas, siitäkään ei tehdä numeroa.
Näin ainakin silloin jos ollaan jo pikkuisen toipumisvaiheessa.
Tärkeintä on, että syömisestä ei tehdä valta- tai hierarkiakysymystä. Ei sellaista ”sinähän syöt mitä tarjotaan tai itket ja syöt”- tyyppistä vänkäämistä. Vaan että jos nyt syö jotain, niin se on ok.
Mut joo, ortoreksia on eri asia kuin anoreksia. Mun tarkoitus ei koskaan ollut olla syömättä, mutta kaikki energia kului siihen, miten voin syödä vain itse ”turvallisiksi” ymmärtämiäni ruokia. Tämä oli kauheaa etenkin silloin jos ei voinut valmistaa niitä alusta asti itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo kuulostaa nirsolta eikä anorektikolta.
Varmasti kuulostaakin, mutta tuo nyt oli vain pieni siivu kokonaisuudesta. Diagnosoitu anoreksia kuitenkin silti.
Koitin tätä pyöritellä päässäni. Ehkä saattaa vaikuttaa myös se jos sinun tapauksessa kyse on lapsesta ja minä sairastaessani olin teini, lähes aikuinen.
Oma kokemukseni oli ettei sillä ruoalla ollut väliä, saattoi olla vaikka se maailman täydellisin jauhelihakastike edessä niin silti se syöminen aiheitti pahaa oloa.
Joten ehkä siksi neuvottu ettei tarvitse alkaa muuttamaan ruokia koska sillä ei lopulta ole väliä sen sairauden kannalta.
Jäin tätä nyt yhä miettimään. Huomio että kuitenkin vain minun tuntemuksiani.
Minä olin sen ikäinen että laitoin itse ruokani eli päätin kaiken mitä suuhun meni.
Lukiossa kävin ruokalassa ja söin edes jonkin verran sitä mitä oli tarjolla kunnes aloin kantaa mukana omia eväitä jolloin typistin omaa ruokavaliotani. Mikä nosti kynnystä syödä edes sitä näkkileipää ja salaattia ruokalassa jos ei omia eväitä ollut mukana.
Siitä tuli ruokakupla jonka ulkopuolisia asioita ei vain voinut syödä.
Käsitykseni on että lapsilla on hankala tunnistaa mikä häiriö kyseessä ja minun kokemus on päinvastainen kuin ylläolevan ortoreksiaa sairastaneen jolla hyvä pointti eväissä se että kunhan syö jotain mielummin kuin on syömättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tekosyyltä. "En syö jauhelihakastiketta kun ei ole sellaista kun halusin", vaikka oikeasti ei ollut anoreksian takia aikomustakaan syödä sitä kastiketta.
Mulla itselläni on ollut anoreksia nyt yli vuoden, ja mielelläni "autan" tässä, eihän kukaan muu sairastuneen maailmaa ja ajattelutapaa tajua kuin sairastunut itse.
Siis: anoreksiaa sairastava tarvitsee ruokaa, sen luulisi olevan kaikille selvää. Elimistö voi olla hengenvaarallisessa nälkiintymistilassa, jolloin täytyy syödä ravitsemusterapeutilta saadun ohjeen mukaan, yleensä 5 krt päivässä ja PALJON, että paino nousee. Ei todellakaan voi parantua niin, että jättää jotain aterioita välistä, tai ei syö vaikka juuri jauhelihakastiketta.
Oikeasti tuollainen kuvailemasi "ei ole sellaista kun suostun syömään" on syömishäiriöajattelua, sairauden ääni, ei oikeaa, sen ihmisen omia ajatuksia, jos saat kiinni mitä tarkoitan. En usko, että teette mitään erikoisjauhelihakastikkeita, vaan ihan normaalia, mitä heilläkin kotonansa on. Eri merkin ainesosa ei maistu missään, tuo on vain tekosyy olla syömättä. Ja anoreksian taudinkuvaan kuuluu valehtelu, että syömishäiriö voittaisi.
Sairastava miettii varmasti, että mitä on tarjolla jo kauan etukäteen juhlia, mutta niistä pitää keskustella rauhallisesti. Ethän sinäkään mieti, että mitä syöt kuukauden päästä juhlissa, miksi pitäisi tukea sairasta ajatusmaailmaa? Voi ottaa tavoitteeksi sen, että syö vaikka palan kakkua, muttei mitenkään liikaa miettiä etukäteen. Välillä sairaus tuntuu oikeasti tosi vaikeelta, ja voi saada just ahdistuskohtauksia. Joskus, jos tarjottavana on joko pizzaa tai kalaa ja muusia, on parempi valita se kala ja muusi, kun sekin on yhtä lailla monipuolista ja terveellistä ruokaa. Mutta välillä myös kokeilla pizzaakin! se on anoreksiaa sairastavalle terveellistä, ja iso saavutus. Kohti terveitä elämäntapoja. Jos oikeasti ei meinaa syödä mitään juuri juhlissa, tietysti parempi juttu, että syö jotain omia eväitä, mutta sekin on melko varmasti syömishäiriön ääni. Ei se mansikkakakku oikeasti pahaa ole, se on vaan syömishäiriöäänen mielestä pelottava ajatus, ja välillä pitää ottaa tavoitteeksi haastaa sitä ja tehdä, mitä oikeasti itse haluaa. Mutta tietty omat eväät on parempi vaihtoehto sen suhteen, ettei söis mitään. Välillä syöminen kuitenkin on vaikeaa. :)
Nosto