Lue keskustelun säännöt.
Perheemme koira lopetettiin, enkä ollut paikalla
01.02.2021 |
Minulla on aivan hirveän syyllinen olo ja paha olla. Näin viimeksi eilen koiraamme ja tiesin jo, että tämä ehkä joudutaan tänään päästämään pois kivuista. Kuitenkin toivoin, että ehkä tämä pääsee viemä kotiin takaisin kun käy eläinlääkärissä arvioitavana. Soimaan itseäni kun en ollut paikalla eläinlääkärissä tänään, vaan lähdin eilen takaisin omaan kotiini (toiseen kaupunkiin) ja takaisin töihin. En siis päässyt edes nopealla aikataululla takaisin.
Itken, oksettaa ja tuntuu kuin jotakin olisi viety rinnastani pois. Niin paha olla.. Niin ikävä meidän rakasta ystävää. Miksi elävien tarvitsee kärsiä surusta ja menetyksestä?
Kommentit (21)
Pidin eilen koiraa rintaani vasten. Pidin sylissä.. kerroin rakastavani tätä. Silti tuntuu, että olen pettänyt sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
Sinäkin tulet kuolemaan yksin, hylättynä.
Vierailija kirjoitti:
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
Sinäkin tulet kuolemaan yksin, hylättynä.
ei koira kuollut hylättynä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
Sinäkin tulet kuolemaan yksin, hylättynä.
ei koira kuollut hylättynä
Tuo oli hänet hylännyt. Ei se äitiäkään lohduta jos kolmeasta lapsesta yksi vaivautuu saattamaan ikuiseen uneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koiralla on nyt kaikki hyvin eikä sen enää tarvitse kärsiä ♥️ turhaan podet huonoa omatuntoa, koira ei ollut yksin ja hylättynä, oli turvallisia ja rakastavia ihmisiä mukana. Ei koira tiennyt mitä tulevan piti tai kaivata sinua mukaan, hyvästelit koiran jo edellisenä päivänä. Voimaa suruusi, muistan edelleen kun oma lapsuuden perheen koirani lopetettiin kun olin teini, itkin monta päivää, vaikka koira oli vanha ja sairas ja tiedettiin että loppu tulee kohta.
No mä en pystynyt menemään lopetustapahtumaan ollenkaan. Onneksi eräs sukulaiseni vei koirani lopetettavaksi. Syyllistäkää vaan, mutta siinä elämäntilanteessani en olisi pystynyt siihen. Ei siitä sen enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaupunkilaiset Jessus, kun se elukka on ihmisen asemassa ja sen kyllä huomaa. Sairasta.
Vi##u mitä syylistäjiä ketjussa! Sori ap että joudut sellaista lukemaan. Otan osaa suruusi. Minultakin kuoli koira pari kk sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei koira mieti tuollaisia, vaan elää hetkessä. Mun lapsuudenperheen koira lopetettiin, läsnä oli vain äitini ja eläinlääkäri. Äitini on perheessämme se, johon koira oli vahvimmin kiintynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkea ei voi ennakoida, koira on kiitollinen kun ei ole joutunut kärsimään kohtuutonta kipua, se on tärkeintä, ei sillä ole väliä olitko paikalla vai et. Teetä muistoksi vaikka valokuvasta öljyvärimaalaus tai jotain muuta pysyvää.
Voih, se tyhjyys mikä jää kun rakas koira kuolee!
itse en mennyt katsomaan kuolevaa isääni sairaalaan. Olin ajatellut mennä lauantaina, ettei tarvitse olla pois töistä kun matkustan toiselle puolelle maata, niin kuolikin jo perjantaina. En myöskään ollut puhunut hänen kanssaan puhelimessa (ei enää pystynyt puhumaan) viikkoon. Ei sitä aina tiedä etukäteen mitä tapahtuu ja milloin! Anna itsellesi anteeksi. Koira varmasti tiesi että rakastit häntä. Ja minun isäni tiesi että minä rakastin häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sairas eläin pitää viedä eläinlääkäriin lopetettavaksi? Täyttä kidutusta viedä sinne vieraiden hajujen ja äänien maailmaan.
Tilatkaa eutanasian tekijä kotiin niin eläin saa kuolla tutussa paikassa, tuttujen ihmisten keskellä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea ei voi ennakoida, koira on kiitollinen kun ei ole joutunut kärsimään kohtuutonta kipua, se on tärkeintä, ei sillä ole väliä olitko paikalla vai et. Teetä muistoksi vaikka valokuvasta öljyvärimaalaus tai jotain muuta pysyvää.
No nyt pomppas!
Se koira on kuollut. Ei voi olla kiitollinen, eikä muutakaan.
Kurjaa, otan osaa :( tiedän kyllä tuon luopumisen tuskan... Se on jotain ihan käsittämätöntä. Ihminen on helposti itsekäs, että ajattelee vain omia tunteitaan ja pelkää tilannetta, vaikka pitäisi ymmärtää, että eläin ei nauti kivuliaasta elämästä. Omalla koirallani oli pahasti levinnyt syöpä ja voi luoja sitä itkun ja tuskan määrää, kun aloin suunnittelemaan kaikkia syöpähoitoja ym., mutta onneksi fiksu ja empaattinen eläinlääkäri osasi selittää minulle tilanteen ja sanoi, ettei koira tule kestämään mitään hoitoja ja koira kärsii, jos yhtään pitkittää. Äh, taas tuli itku, kun muistelin.
Vierailija kirjoitti:
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/elainlaakari-paljastaa-sydanta-sark…
Kyllä tuli itku tuota lukiessa, eikä minulla ole edes koiraa. Miten joku voi olla julma, että vie rakkaan lemmikin lopetettavaksi EIKÄ JÄÄ sen rinnalle viimeisinä hetkinä, vaan hylkää koiran sinne hädissään vieraiden ihmisten kanssa? :-( :-( :-(
"Miksi elävien pitää kärsiä surusta ja menetyksestä"
Koiralla oli perheestään 3/4 lähellään, olisiko koiran pitänyt tuntikausia kärsiä tuskissaan, että sinä pääset paikalle?
Ymmärrän surusi, mutta en itsekkyyttäsi.
Olen huono ihminen. Huono ystävä.. Minun olisi myös pitänyt olla vierellä viimeisenä hetkenä. Nyt siellä oli äiti, isä ja siskoni.