Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Asun ensimmäistä kertaa elämässäni näin 36-vuotiaana yksin ja tää on ihan hanurista.
30.01.2021 |
Ekaa kertaa elämässäni tunnen yksinäisyyttä ja pandemia pahentaa viel tilannetta. Käyn vain töissä, kaupassa ja siinä se. Lapsia ei ole tuomassa iloa arkeen.
Ei oo hääviä :/
Kommentit (13)
Mitä ihmettä sä puhut? Ei ole mitään mukavampaa kuin yksin asuminen. Ei koskaan tarvitse kuunnella eikä haistella eikä katsella ketään jos ei huvita. Kukaan ei sotke eikä vänkytä mistään, on kokonaan vapaa tekemään koska tahansa mitä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eron jälkeen olen asunut 4 vuotta yksin. Lapset tosin vuoroviikoin, mutta heillä on omia juttujaan enimmäkseen. Yksinolo on parasta!
Musta olisi ihana asua joskus yksin. Joskus vielä löydän paikan, jonka voin sisustaa juuri niin kuin haluan. Tekisin jotain todella arjesta poikkeavaa. Yksi huonekin riittäisi nausluolaksi.
Olet ilmeisesti todella huonoa seuraa jos et jaksa edes itse itseäsi.
Hyi helv, tuli sinkkuajat mieleen. Ei ole ikävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo toi teinin tuossa marisemassa onkin tosi kiva juttu.
Oletko näitä, jotka eivät ole koskaan itsenäistyneet, koska ovat alkaneet seurustella jo nuorena? En arvostanut heitä teininä enkä arvosta nytkään. Nyt niität sitä mitä silloin kylvit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene takaisin äidin viereen ja muuta vasta aikuisena
Vierailija kirjoitti:
Olet ilmeisesti todella huonoa seuraa jos et jaksa edes itse itseäsi.
Miksi pitää olla noin ilkeä?
Itse olet niin huonoa seuraa, että joudut teeskentelemään viihtyväsi yksin, vaikkei viihdykään. Aivan kuten suurin osa tähän ketjuun vastanneista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ilmeisesti todella huonoa seuraa jos et jaksa edes itse itseäsi.
Miksi pitää olla noin ilkeä?
Itse olet niin huonoa seuraa, että joudut teeskentelemään viihtyväsi yksin, vaikkei viihdykään. Aivan kuten suurin osa tähän ketjuun vastanneista.
No mutta, kukas se täällä kiukuttelee? Syytät muita, ja teet itse samaa.
Minä ymmärrän tuota. Olen introvertti ihminen ja minulle riittää aivan hyvin se ihmismäärä, jonka joudun työpäivän aikana kohtaamaan. Illalla tykkään olla ihan itsekseni. Minulla on puoliso ja lapsi, ja usein heidänkin seuransa saa minut uuvuksiin. Varsinkin lapsen, koska hän höpöttää taukoamatta ja koko ajan pitäisi olla kokoamassa ties mitä legolinnoja ja keksiä barbileikkejä. Kaipaan yksinoloa ja hiljaisuutta.
Siitä huolimatta en ikävöi sinkkuaikoja. Minusta oli hirveän ikävää, kun ei ollut ketään, kenelle jutella ihan arkisia asioita. Vaikka että mandariinit olivat alennuksessa tai näin hassun oravan pihassa tai tekisinkö viikonloppuna lasagnea vai makkarasoppaa tai lehdessä on taas semmoinen ja tämmöinen tekstari. Opiskeluaikoina ei välttämättä tullut edes puhuttua kenellekään niillä massaluennoilla.
Onneksi sinulla ap on työpaikka ja pääset siellä puhumaan ihmisille. Saat edes jotain vuorovaikutusta päiviisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksin on parasta. Saa tehdä mitä haluaa. T. 22 vuotta yksin asunut.
Ps. Lapset ei mitään iloa ainakaan elämääni toisi.
Mene saatanan juntti pois tältä palstalta. Mikä sinä olet kenellekään sanomaan mikä hänen elämäänsä iloa toisi? Et mikään tai kukaan.
Alue: Aihe vapaa
Yksin on parasta. Saa tehdä mitä haluaa. T. 22 vuotta yksin asunut.
Ps. Lapset ei mitään iloa ainakaan elämääni toisi.