Lue keskustelun säännöt.
Suurin yksittäinen syy sinkkuuteesi?
Kommentit (2591)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä syyt on tietenkin kasvot/pituus/status/luonne
Jos mulla olisi vaikka tuon lauri tilkasen naama, ja +185 pituus ja jokin ihanneammatti niin pariutuminen muuttuisi ihan täysin. Siihen vielä päälle alistavan itsevarma kusipääluonne niin avot.
Tuo pituus on kyllä kaikkien aikojen typerin myytti. Sopii katsoa elokuvatähtiä. On nolon näköistä, jos mies on paljon pidempi kuin nainen, alkaa näyttää lapselta ja iskältä. Ehkä pituus on sitten itselle ymmärrettävämpi syy kuin jokin muu, ja siksi miehet haluavat sitä käsitystä helliä.
Höpö höpö.
Treffipalstoilla naisilla on yleisen yhdistävä vaatimus +185cm mikä julistetaan miehen mitaksi.
Ehkä nämä naiset ovat sitten itse isokokoisia?
Presidenttien (Niinistö, Putin, Macron) ja elokuvastarojen maailmassa ne pisimmät ei koskaan ole ihailluimpia. Seksikkäimmät ja karismaattiset miehet on alle 185 cm aina. Otetaan nyt vaikka Mark Wahlberg tai Daniel Craig. Näin naisena tiedän kyllä, miksi lyhyemmät on seksikkäämpiä...
Saahan sitä noita pitkiä kolhoja polvivaivaisia mattivanhasia tietysti ihailla jos pitää pituutta jotenkin hienona asiana.
Tämä viestisi on hieno esimerkki siitä miksi naisten neuvoja ei kannata kuunnella..
Nyt on pakko kommentoida... Tunnen 2 miestä, molemmat alle 160 cm. Kumpikaan ei ole omaa tyyppiäni, ihastun harvoin, mutta molemmilla on todella vahva seksuaalinen vetovoima ja kumman kanssa vain voisin viettää yön. Tai pidempään, jos muuten natsaisi. Toinen naimisissa ja toinen eronsa jälkeen sinkku, jolla on vientiä. Eikä kumpikaan ole rikas/ hyvännäköinen perinteisesti, ovat vaan itsevarmoja ja mukavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole ystäviä, ei sosiaalisia suhteita eikä taitoja, lukuunottamatta vanhempiani ja sisariani. Työpaikoilla olen yleensä naurun alainen. Mokaan aina jotenkin ylilyönneillä. Kymmenen vuotta sitten sain asperger diagnoosin, mutta en mä tiedä, pitääkö se paikkansa, ehkä. Ei ole ketään kertomassa. Kai se psykologi tiesi paremmin kuin minä. Asun myös syrjässä maaseudulla.
Tykkään retkeillä, esimerkiksi suunnittelen vaellusmatkaa Kuusamoon ja tekisin ruokaa trangialla. Karhunkierros on hieno. Viime vuonna oli hyvä kahden viikon reissu.
Olen reilusti lihava, mutta tänä keväänä olen alkanut enemmän liikkumaan ja saanut hieman painoa alas ja kuntoa ylös.
Vierailija kirjoitti:
No syy sinkkuuteni on tämä.
Otin reippain ja iloisin mielin yhteyttä erääseen tietämääni sinkkumieheen. Oli tinderissä seikkailu, oltiin nähty bileissä ja baanalla vuosia sitten, yhteisiä fb-kavereita, asutaan samassa kaupungissa, samantyyppisiä harrastuksia. Yhteydenottoni oli harkittu ja perustui kaiken maailman sinkkukäsikirjoihin ja terapia-valmentaja tuttujen neuvoihin. Siinä ei ollut mitään noloa. Se oli lyhyt ja ytimekäs, ei mitään jankutusta että oot ihana unelmaprinssi mennäänkö heti naimisiin.
En kelvannut herralle, joka tiettävästi edelleen sinkkuna. Ja on ollut pitkään. En kelvannut siis yhdellekään deitille tai yhteen panoon. Eikä kaveriksi.
Tämän jälkeen ei kerta kaikkiaan ole miehet kiinnostaneet. Koska ennen tätä on ollu ihan järkyttäviä kokemuksia. Mutta tää nyt oli sellainen, että kun tiesin satavarmasti hakevan seuraa/olevan sinkku ja mulla oli niin positiiviset fiilikset. Ja siltikään ei onnistunut.
Nyt on sit kokeiltu ihan kaikkia keinoja.
Kyllähän tutustumiseen kuuluu tietynlainen flirttailu ja toisen kiinnostuksen herättely viestein, sanoin tai katsein. Vaikka näitte usein oliko siinä kuitenkaan molemminpuolista kiinnostusta.
Draama kuningattaret, someriippuvaiset, ikuiset unelmien prinssien etsijät, rahaan rakastuneet (ei omiin rahoihinsa), ja ne aina vaan paremmasta ikuisesti haaveilevat.
Jostain kumman syystä normaalit ja terveellä että normaalilla itsetunnolla varustetut naiset alkaa olemaan katoava luonnonvara.
Vähemmällä selviää poikamiehenä kuin alkaa tekemään jokapäiväistä elämästä täyspäivä työtä, parisuhteen takia.
Olen sinkkunainen koska ikäisissäni miehissä on todella vähän tarjontaa täällä syrjäseudulla,
ne jotka tiedän ovat vähän veikeitä tapauksia, asuneet koko elämänsä yksin tai on joku alkoholisti tausta, ehkä mt ongelmia tai muuta elämänhallinnan ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsin sellaista mitä ei realistisesti löydy. Tapaan hyvän tyypin ja etsin siitä heti ne virheet miksei kelpaa...En edes tiedä miksi, ikävää mutta totta.
Pitkä, hyvä parisuhde, päättyi puolison kuolemaan. Tapasimme nuorina enkä ole koskaan asunut yksin, muutin lapsuudenkodista soluun, sieltä puolison kanssa yhteen. Ei vaan enää kiinnosta parisuhde, en ole valmis tyytymään huonompaan kuin aiempi ja nautin siitä että saan olla ja mennä ihan oman pään mukaan. En kaipaa romanttista kumppanuutta.
Toki mieli voi joskus muuttua, mutta nyt näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsettomuus. Tajusin jo alakouluikäisenä että minulla saattaisi olla joku sairaus, joka hankaloittaa tai estää raskaaksi tulemisen, koska vanhempani ehtivät olla naimisissa 15 vuotta ennen syntymääni. Myöhemmin arvaukseni osoittautui todeksi ja on monta eri estettä raskauden onnistumiselle. Mm. Vaikka tulisin raskaaksi, kilpirauhassairaus aiheuttaisi todennäköisesti keskenmenon. Raskaaksi tuloa estää pari eri sairautta ja rakennevika.
Itselleni lapsettomuus ei ole suuri ongelma, koska olen kasvanut ajatukseen lapsesta lähtien, mutta olen aina pitänyt kunnollisista lapsirakkaista tyypeistä. Joten mahdoton yhtälö. Täytyy odottaa koska perheenisät alkavat eroamaan muistakin syistä kuin nuorien fittnesspimujen takia.
En halua enää miestä elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kiinnostu koskaan oikein kenestäkään. Se on se perimmäinen syy. Ei voi pakottaa tunnetta, olisi tosi väärin itseä ja toista kohtaan tuntea vain inhotusta kosketuksessa tai vältellä näkemästä.
Nyt olen kuitenkin kerrankin tosi ihastunut, joten jos tästä joskus tulee jotakin, sinkkuus päättyy. Jos ei tule, tuskin kohtaan ketään uutta kiinnostavaa taas pitkään aikaan eli tilanne jatkuu entisellään.
Miehet yleensä ihastuvat sitten rumenpaan tavisnaiseen.ja minä jään yksin.olen hoikka ja upea nainen...joku vika kuitenkin..olen ehkä liian hienosteleva..luulisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luonteeni ja persoonani. Olen vähän yksinkertainen, tylsä ja epävarma itsestäni. En kiinnosta miehiä, enkä kyllä yhtään ihmettele, miksi.
Ja kuitenkin miljoonat parisuhteessa olevat ovat myös yksinkertaisia, tylsiä ja epävarmoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme etten ole sinkku: kaikki edellytykset siihen ovat olemassa - kiihdyn nollasta sataan sekunnissa (en tietenkään sängyssä), ikää 50+ eivätkä vaihdevuodet ole vielä edes alkaneet. Säälin kanssaihmisiäni 🤣
Loputtomat pettymykset niin ei edes kiinnosta enää.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole ystäviä, ei sosiaalisia suhteita eikä taitoja, lukuunottamatta vanhempiani ja sisariani. Työpaikoilla olen yleensä naurun alainen. Mokaan aina jotenkin ylilyönneillä. Kymmenen vuotta sitten sain asperger diagnoosin, mutta en mä tiedä, pitääkö se paikkansa, ehkä. Ei ole ketään kertomassa. Kai se psykologi tiesi paremmin kuin minä. Asun myös syrjässä maaseudulla.
Tykkään retkeillä, esimerkiksi suunnittelen vaellusmatkaa Kuusamoon ja tekisin ruokaa trangialla. Karhunkierros on hieno. Viime vuonna oli hyvä kahden viikon reissu.
Olen reilusti lihava, mutta tänä keväänä olen alkanut enemmän liikkumaan ja saanut hieman painoa alas ja kuntoa ylös.
Täällä toinen asperger, jolla myös sosiaalisten taitojen puute. Sen lisäksi luottamuksen puute on syy sinkkuuteen. Takana rankka lapsuus ja rikkinäinen perhe, koulukiusaaminen ja kiusaaminen myös aikuisiällä. sEn osaa enkä uskalla olla ihmisten seurassa.
En miellä itseäni sinkuksi. Siitä sanasta tulee mieleen sellainen yhden illan juttuja harrastava itsensä h*uoraaja.
Muutoin viihdyn kotona.
M
Kaksi huonoa parisuhdetta ja kyltymätön sexin tarve.
Löytyy miehiä tähän ongelmaan.
Jopa kaksi miestä päivässä kertoo jotain.
Kun oikea löytyy, niin miksei voisi kokeilla.
Yksi melkein löytyi, oli vaa n parikymmentä vuotta vanhempi.
Sama. Ja tuntuu mahdottomalta ajatukselta saada toimiva parisuhde kun koko omakin perhe on kohdellut kaltoin kaikilla mahdollisilla tavoilla ja viimeinen oljenkorsi oli pistää välit poikki. Kaiken myötä on löytänyt itsensä vain huonoista suhteista. Luottamus ihmisiin on mennyt täysin ja ainut tapa tuntea olonsa turvalliseksi on eristäytyminen. Terapian tarve on suuri mutta kaikilla traumaterapeuteilla jopa Uudellamaalla täyttä eikä terapiaan pääse. Lapsettomuushoidot käynnissä mutta raskautuminen vaikeaa stressin ja iän vuoksi.