Suurin yksittäinen syy sinkkuuteesi?

Olen introvertti ja välttelen epämukavuusalueita minkä kerkiän.

Laiskuus ja haluan pitää asuntoni vain itselläni

Tää on kyllä masentava ketju, kukaan ei usko enää rakkauteen saati tavoittele sitä.

Sinkkunainen 44

Koska olen kusipää

Häkin pelko.

Minulla on kaksi yhtä suurta syytä.

1. En tahdo seksiä, koska se kirjaimellisesti on p@sk@@ ja ku$ta.

2. Inhoan ihmisiä ylipäätään. Tiedoksenne :

Kukaan ei hyväksy teitä (eikä minua) sellaisina kuin olette!

Epäsäännölliset tulot, liika kiltteys, seksi ei kiinnosta ja herkkyys. Pahimpana alleen laskeminen. Kauheaa olla tällainen ihmisraunio jota kukaan ei halua. Kerran treffeillä käyneenä kokemus oli todella huono.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi yhtä suurta syytä.

1. En tahdo seksiä, koska se kirjaimellisesti on p@sk@@ ja ku$ta.

2. Inhoan ihmisiä ylipäätään. Tiedoksenne :

Kukaan ei hyväksy teitä (eikä minua) sellaisina kuin olette!

Näinhän se menee. Alkuun väitetään kovin, että olen hyvä sellaisena kuin olen mutta piiiikkuhiljaa alkaa vaatimukset aina lisääntymään. Seksi on aina suurimpana kompastuskivenä, vaikka toinenkin väittää ettei muka kiinnosta tai ole tärkeää. Jännästi se alkaa aina pian kiinnostamaan kun hetki yhdessä oleiltu. Ilmeisesti sitten olen niin erikoinen, että parannan toiset aseksuaalisuudesta.

Isäpuolen ahdistelusta syntynyt trauma, joka ensin johti ahmimishäiriöön ja ylipainoon, kilojen kadottua kyvyttömyyteen läheisyyteen ja luottamiseen. Asian hoksaamiseen meni 25 vuotta.

Nyt kun asia on tiedossa, sille sentään pystyy tekemään jotain. Tsemppiä kanssakulkijat, ei jäädä tuleen makaamaan. Elämää on tähän hetkeen tiedossa yksi kappale, otetaan edes lopuista irti, mitä lähtee.

Liian isot tissit.

Halu elää vielä itselleen, +varmaan jonkun mielestä liian korkea kriteerit, ihan samat kuitenkin mitkä itsekin omaan

N 26

En tyydy ihan kivaan. Mitä pidempään ihminen on yksin, niin sitä vähemmän hän sietää toisten ihmisten huonoja tapoja. Varmasti minullakin on tuhat huonoa tapaa ja luonteenpiirrettä. Niiden yhteensovittaminen toisen ihmisen kanssa tuntuu vaivalloiselta. Nyt voin tehdä mitä vaan, milloin vaan, ajattelematta ketään muita. En koe, että elämästäni puuttuu mitään.

Nuorena muistan ajatelleeni yhdestä silloisesta työkaverista, että onpa surullista kun hän on sinkku, eikä edes yritä löytää ketään. Nyt ymmärrän, että toiseen ihmiseen pitää olla todella rakastunut ja hänen pitää olla jotain erikoista, että suhde oikeasti tuo lisäarvoa elämääni.

Viikko sitten sain kuulla miespuoliselta ystävältä, että kaltaistani naista "pelätään" miesten puolelta. Olen kuulemma liian vahva nainen?... Tarkottaen siis henkisesti. Tiedän mitä haluan, minulla on mielipiteitä, olen kovaääninen yms. En haluaisi olla tossu, mutta omissa piireissäni tuntuu menevän juuri hiljaiset naiset heti käsistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset 9täysi-ikäisiä, nyt en huolisi miestä enää vaivoikseni vaikka maksettaisi. Nautin tästä omasta rauhasta ja vapaudesta niin paljon. Elän elämäni parasta aikaa. 

N47

Tämä! Lisäksi 5-kymppiset miehet (jos heitä sinkkumarkkinoilta löytyy) haluavat samaa kuin 2-, 3- ja 4-kymppiset miehet, eli parikymppisen naisen. Kun itse olet yli 40 ja lapset jo maailmalla, olet ilmaa miehille. Olen tämän hyväksynyt ja nautin yksinolosta.

Hyvin harva viisikymppinen mies haluaa parikymppisen kumppanin. Jostain syystä naiset ylläpitävät tällaista harhakäsitystä. Kumppanin kanssa halutaan kohdata myös muuten kuin fyysisesti.

Vierailija kirjoitti:

En tyydy ihan kivaan. Mitä pidempään ihminen on yksin, niin sitä vähemmän hän sietää toisten ihmisten huonoja tapoja. Varmasti minullakin on tuhat huonoa tapaa ja luonteenpiirrettä. Niiden yhteensovittaminen toisen ihmisen kanssa tuntuu vaivalloiselta. Nyt voin tehdä mitä vaan, milloin vaan, ajattelematta ketään muita. En koe, että elämästäni puuttuu mitään.

Nuorena muistan ajatelleeni yhdestä silloisesta työkaverista, että onpa surullista kun hän on sinkku, eikä edes yritä löytää ketään. Nyt ymmärrän, että toiseen ihmiseen pitää olla todella rakastunut ja hänen pitää olla jotain erikoista, että suhde oikeasti tuo lisäarvoa elämääni.

Tuotako se onkin, minä ajattelin että olen liian herkkis tai jotain, kun iskee niin vahva "ynghh"-tunne kun toisesta alkaa ikäviä puolia näkymään ja sitten laskee todella jyrkästi se kiinnostus. Kuvittelin myös olevani todella rakastunut, no hetken se huono fiilis kesti suhteen lopun jälkeen, mutta sitten vähän ihmettelin että missä ihmeen huumehöyryissä oikein olin ja miten jaksoin niinkin kauan sitä toisen ajoittaista ärinää katsella. Etenkin kun itsellä ei tulisi mieleenkään alkaa heti alusta alkaen ärisemään toiselle.

Tuo on jännä tuo "en koe elämästäni puuttuvan mitään". Itse koin ikisinkkuna aina, että rakkaus ja läheisin ihminen, kumppani, puuttui. Vaikka elämää oli ilmankin ja olin suht tyytyväinen.

Suorasanainen ja liian rehellinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erittäin alhainen itsetunto. Naisilta tulee aloitteita, mutta en tee mitään. He näkevät vain pinnan. En voi mitenkään uskoa että joku nainen haluaisi minut jos näkisi pintaa syvemmälle.

naisiltako muka aloitteita, epäilen..

Eivät naiset varmaan sinulle aloitteita teekään. Kyllä meilläkin hiukkasen on vaistoja tallella. Itse olen tehnyt aloitteen neljälle ukolle ja kaikki johtivat vähintään puolen vuoden suhteeseen.

Mutta nyt siis onnellisesti eronnut sinkku, jolla ei ole enää halua raahata miestä hiuksista luolaani pantavaksi. On liian rasittavaa pönkittää lasinhauraita miehiä, joissa ei ole puhtia kestää pienimpiäkään vastoinkäymisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaadin kuulemma liikaa. Haluaisin miehen joka käy töissä, ei polta, juo vain sillointällöin eikä ole hirveän lihava.

Kaikki tietää, että vaadit kyllä jotain muutakin. Ihan turha väittää, että pelkästään noilla ei löydy.

"Kaikki" = sinä. Sullahan ei ole ollut parisuhdetta

Köyhä ja lyhyt. M 32