Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hajoo pää koronaan
27.01.2021 |
Teen etätöitä, koska töissä näin päätettiin, ja asun yksin. Kaikki harrastukseni ovat tauolla. Ystävät ovat vauvaperheitä, jotka ovat rajoittaneet kontaktejaan lastensa terveyden vuoksi eivätkä siis tapaa minuakaan. Iäkkäitä vanhempiani en uskalla tavata.
Olen niin yksinäinen, etten tiedä miten päin olisin. Saatan puhua töiden jälkeen tunnin isän tai äidin kanssa, heti perään toisen siskon kanssa, sitten jatkan siitä kaikki kaverit ja ystävät, jotka vain vastaavat. Puhun samoista asioista päivästä toiseen - lähinnä ajankohtaisista uutisista, sillä elämässäni ei tällä hetkellä ole mitään sisältöä. Puhelut eivät kuitenkaan korvaa sitä, että saisi nähdä jonkun kasvotusten. Siitä on nyt kuukausia, kun viimeksi istuin samassa huoneessa jonkun sellaisen kanssa, jolla ei ollut maskia kasvoilla. En ole nähnyt maskitonta ihmistä läheltä sitten lokakuun.
En siis tosiaan ole vaatimassa koronarajoitusten lopetusta tai mitään sellaista. Ymmärrän, että rajoituksia tarvitaan. Toivoisin itse asiassa vieläkin kovempia rajoituksia, jotta saataisiin tämä tauti nitistettyä.
On kuitenkin yksi asia, jota en ymmärrä: itsekkään ihmiset, jotka reissaavat maailmalla tai kokoontuvat suurin joukoin huvittelemaan. Ettekö te lahopäät ymmärrä, että teidän takianne toiset joutuvat tekemään valtavia henkilökohtaisia uhrauksia kuukausitolkulla? Jos kaikki malttaisivat nyt noudattaa rajoituksia muutaman kuukauden, tämä olisi kohta ohi. Mutta välinpitämättömien takia tässä sitten omaisia suojelevat kärsivät.
Olen valmis kärsimään yksinäisyydestä, jos sillä pelastetaan ihmishenkiä. Toivoisin kuitenkin, ettei minun tarvitsisi elää tällaisessa kuplassa enää kovin montaa vuotta, joten noudattakaa nyt niitä rajoituksia, kiitos.
Kommentit (40)
Et sinä ole yksin. Sinulla on vanhemmat, sukulaiset ja kaverit aina langan päässä. Nyt huomaa se mitä sinulla on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyisitkö pitämään karanteenia, että voisit käydä vanhempiesi tai ystäviesi luona? Tai käydä testissä ennen sitä
Minulla on perhe, joten en ole yksin, mutta ystäviä olen nähnyt todella harvoin. En soittele kenellekään enkä jaksa enää laittaa viestejäkään. Ei ole mitään juteltavaa jos ei uutisista puhu. Elämässä ei kertakaikkiaan tapahdu mitään. Työ, ulkoilu, tv. Tätä kuukaudesta toiseen.
"Olen valmis kärsimään yksinäisyydestä, jos sillä pelastetaan ihmishenkiä. Toivoisin kuitenkin, ettei minun tarvitsisi elää tällaisessa kuplassa enää kovin montaa vuotta, joten noudattakaa nyt niitä rajoituksia, kiitos."
Jaan tuskasi, mutta huomaa, että rajoituksilla säästetään ihmishenkiä pidentämällä epidemian kestoa, jotta sairaalapaikkoja riittäisi useammalle.
Vasta sitten, kun suurimmalla osalla väestöstä on vasta-aineita veressään, joko rokotuksesta tai sairastetusta koronasta, epidemia loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rajoitukset eivät katoa. Mitä nopeammin tajuatte sen, sitä helpommalla pääsette.
Juuri luin iltalehdestä että rajoituksilla mennään ainakin tämän vuoden loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä uskon että massojen paine saa aikaan sen että rokotteiden valmistuskapasiteettia lisätään, sillä on läketehtaita joilla kapasiteettia on mutta ei ole valmistuslisenssejä.
Tämä muuttaa tilanteen niin että kesään mennessä kaikki on rokotettu.
Maanantaina jouduin työpaikalla käydessäni tekemisiin kollegan kanssa, joka oli edellisiltana tullut Jyväskylästä. Oli ollut siellä viikon verran. Nyt pelottaa. Olin lisäksi ainoa toimistolla olleista joka piti maskia. Onneksi nyt saan taas toistaiseksi olla etänä, mutta kyllä kyrsii. En muuten saa nähdä omia vanhempiani enkä riskiryhmään kuuluvaa ainoaa ystävääni. Kaupassa käynti rätti naamalla alkaa pikkuhiljaa myös vtuttamaan. Alan vajota pessimismiin kun noista rokotuksistakaan ei meinaa tulla yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös ollut täysin etänä maaliskuusta lähtien. Koen myös yksinäisyyttä vaikka kotona mies ja lapsi.
Huolestuttaa, milloin tämä loppuu. Tartuntamäärissä taas kasvua. Johtuuko joulun ja uudenvuoden vapaammasta elosta vai muuttuneesta helpommin tarttuvasta viruksesta. Jos helpommin tarttuvasta muuttuneesta viruksesta niin kuinka paljon rajoituksia tulee lisää ja kun kaikki ei niitä kuitenkaan noudata niin tämä vaan jatkuu ja jatkuu.
Itse olen löytänyt aikuisopiston verkkoruokakurssit. Vaikka yksin kokkaa kotona niin on siinä sentään vähän jotain vaihtelua arkeen.
Kyllä hallitus simputuksia pitää yllä ihan vain jotta rokotteelle tulisi "tarvetta" Vata sitten kun pelkää koronaa tarpeeksi, uskaltaa kokeilla rokotetta. Peloton normaalieläjä ei sitä uskalla lähteä testaamaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on juuri niin vaikeaa kuin te sen itsellenne teette. Korona ei tästä maskeilla ja kotoilemalla lopu. Rokotteilla ehkä, mutta niidenkin saamiseen saakka täytyy elää. Katsokaa tarkkaan THL:n sivuilta, millaiset ihmiset ja kuinka paljon on kuollut koronaan. Sitten pohditte, miten oma toimintanne vaikuttaa asiaan.
Luin suunnitelmasta, että rajoituksia jatketaan vuoteen 2025.
Eikö sulla tosiaan ole yhtään ystävää, jota voit tavata? Minä teen töitä ja tapaan muutaman ihmisen joka päivä töissä. Ainoan työkaverin kanssa syödään lounasta yhdessä joka päivä. Ystäviä tapaan normaalisti. Käyn tapaamassa iäkästä äitiäni viikottain. Ulkoilen hiihtäen, kävellen, lumikenkäillen ja aina siellä jonkun naapurin kylältä näkee ja muutama sana vaihdetaan. Käyn kaupoissa, kirjastossa, hierontahoidoissa, kampaajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on alkanut viimeisten parin kuukauden aikana katketa kamelin selkä. Kuulun riskiryhmään ja näiden uusien muunnosten myötä toivo paremmista ajoista on hiipunut. Käyn kodin ulkopuolella ainoastaan töissä sekä lääkärissä, aina pelko takaraivossa, että iskeekö tartunta kohdalle. Olo on nykyään koko ajan itkuinen.
Ennen koronaa myös pidin itseäni kovemman luokan introverttinä mutten ole ikinä kokenut niin raastavaa yksinäisyyttä kuin viime kuukausina. Asun yksin, ja läheiseni joko asuvat kaukana tai itsekin riskiryhmäläisinä eristäytyvät. Etäyhteydet eivät todellakaan korvaa sitä, että voitaisiin viettää aikaa konkreettisesti yhdessä. Mietin jo, että kunpa saisi eutanasiapiikin, ei tarvitsisi kokea koronaa eikä tätä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on alkanut viimeisten parin kuukauden aikana katketa kamelin selkä. Kuulun riskiryhmään ja näiden uusien muunnosten myötä toivo paremmista ajoista on hiipunut. Käyn kodin ulkopuolella ainoastaan töissä sekä lääkärissä, aina pelko takaraivossa, että iskeekö tartunta kohdalle. Olo on nykyään koko ajan itkuinen.
Ennen koronaa myös pidin itseäni kovemman luokan introverttinä mutten ole ikinä kokenut niin raastavaa yksinäisyyttä kuin viime kuukausina. Asun yksin, ja läheiseni joko asuvat kaukana tai itsekin riskiryhmäläisinä eristäytyvät. Etäyhteydet eivät todellakaan korvaa sitä, että voitaisiin viettää aikaa konkreettisesti yhdessä. Mietin jo, että kunpa saisi eutanasiapiikin, ei tarvitsisi kokea koronaa eikä tätä.
Mihin tarvitset eutanasiapiikkiä? Eihän koronatartunnasta voi pahempaa seurata.
Hanki koronakoira ja nuuhki deitit.
Tai sitten kehitä koiran tasoinen tekoäly mikä havaitsee kaikki maailman viirukset jo pelkästä hengitysilmasta.
Vankila/laitoskokemus auttaa karanteeneissa hyvin. Pärjää suhtkoht helposti vaikka vuoden ilman muita kuin satunnaisia puhelinkontakteja.
Tee osittain töitä työpaikalla, se tekee ainakin itselleni hyvää.
Etätyö on suositus, ei määräys.
Alue: Aihe vapaa
Sama täällä, on rankkaa. Käy ulkoilemassa, liiku kaupungilla maskin kanssa. Rutiinit on tarpeen ja vieraiden ihmisten näkeminen. Kavereita voi kutsua kylään vaikka 1 kerrallaan kun maskit ja etäisyys on kunnossa. Yritä antaa itsellesi vähän vapaata ja ottaa muutama tunti päivässä ”koronavapaata” niin ettet ajattele koko asiaa.