Lue keskustelun säännöt.
Mun masennus on mennyt pahemmaksi ku oon käsitellyt mun tilannetta
26.01.2021 |
En jaksa edes kaikkee kertoo. Koko ikäni mut on jätetty ulos porukoista ku asun tuppukylässä. Oon epäonnistunut jokaisessa koulussa koska mua kiusattiin. Musta ei kukaan välitä kun pyydän ettei aina tehtäisi pilaa, se ei tunnu kivalta.
Nyt kun oon käsitellyt menneitä asioita ja noita koulukiusaamis juttuja niin mulle on tullu pelko liikkua ulkona. Koen myös että kaikki mun sukulaiset nauraa ja pilailee mun kustannuksella.
Ensin luvattiin että mut otetaan mukaan yhteen juttuun sitten jäin siitäkin ulkopuolelle. Jäin odottamaan että koska tullaan hakemaan kun lupasivat, meni 4kk ei kuulunut mitään.
Mua myös hävettää olla täällä koska moni tietää mun maineen. Ulkona liikkuminen on mulle ahdistavaa kun toivoisin ettei kukaan nää mua.
No nyt olen työtön ja onneksi saanolla sisällä päivät ja yöt. Musta tehdään edelleen pilaa jos vaikka serkut tulee samaan aikaan kylään johonkin.
Mummot tuputtaa ruokaa ja eivät lopeta vaikka kovemmin sanoisin. Veljelleni ei koskaan olla ilkeitä eikä jätetä ulkopuolelle.
Tämmöstä tää on. Erilaisuudesta saa kärsiä rajustikin. Kukaan ei ole ikinä edes puolustanut mua kiusaamiselta. :)
Kommentit (7)
No tuli taas kerrottuu tänne ku ei oo ketään ketä kiinnostaa. Mielenterveys on kärsinyt tästä myönnetään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä välitä muitten ihmisten jutuista, ei koulumenestys kenenkään ihmisarvoa määritä, eikä työtön ole sen huonompi ihminen kuin kukaan mukaan. Hyvä sydän paljon parempi ominaisuus kuin arvostettu työpaikka.
Tosi harmi ap. ajattelen sua ja toivon että jaksat kyllä se varmasti helpottaa.
Kesä kun koittaa varmaan helpottaa.
Rajoitukset kun päättyvät lähde matkalle.
10h lento niin pääset tarpeeksi pitkälle.
Hei, mä ymmärrän niin tuota mitätöinniksi tulemisen kokemusta, joka tietysti sitten myös mitätöidään. Mulla on mun lapsuudenperheessä sama kokemus, ja huomaan myös miten se valuu myös muuhun elämään. Koen, että samojen ihmisten parissa olo vain pahentaa ongelmaa, ja ensimmäinen askel on saada etäisyyttä heihin. Voisitko ehkä muuttaa pois paikkakunnalta? Mitä haluaisit tehdä sun elämällä, voitko ottaa askeleita siihen suuntaan, edes ihan pieniä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä noi ongelmat just pahenee siinä hoidon alkuvaiheessa, se on täysin normaalia.
Kuulostaa ehkä pikku murheelta, mutta mulle tää on vaikeeta. Mua ei oteta tosissaan niinkuin muita ihmisiä ja musta tehdään pilaa. Mummot käyttäytyy ihan erilailla mun kuin veljeni seurassa.
Kukaan ei muka huomaa tätä tilannetta muuten kuin minä.