Näin se elämä hajoaa ja haihtuu tehokkaasti pois vaikka mitä tekisi.

Voisko joku jutella? Miten saisin parannusta elämään?

Minulla vastaavanlainen elämä. Mutta ajattelen usein, että ainakaan vanhuus ja sen mukanaan tuoma yksinäisyys ei tule yllätyksenä, eikä siis tunnu niin pahalta, kun saa varautua. . Olen ollut hoitoalalla seniorien parissa, ja yksinäisyyshän siellä on aika mainittava surun aihe. Monilla on perintöä kärkkyviä lapsia, joita ei kiinnosta kuin raha. Kumppani on voinut kuolla vuosikymmeniä aiemmin, joten yksinäinen leskeys saattaa kestää todella pitkään.

Oletko ajatellut jotain harrastusta, niistä olen itse joskus löytänyt kaverin. Esim. sienikurssilta sain mukavan, mutta valitettavasti sairastui ja menehtyi. Toinen kiva tyyppi löysi miehen ja siihen ei mitään muuta sitten enää mahtunutkaan.

Koulutuksiin olen hakeutunut ja vastaus on aina EI. Pätkätyöt ei oikein elätä. Nyt sitten vaivaa jos mitä, ei pysty töihinkään enää. Koiran ottaisin kaveriksi, mutta pelko, etten jaksa hoitaa, huonoja päiviä on paljon.

Kirjat, rikossarjat ja  leffat, liikunta ja hyvä ruoka, jotain nautintoa kuitenkin on. Tsempit sulle! :)

Älä ole niin kiinni materiaalisessa maailmassa ja sen arvoissa. Mieti niitä henkisiä lahjoja joita nämä vastoinkäymiset antavat sinulle.

Voit sanoa esimerkiksi jollekin, että olit siellä missä hän on nyt. Sellaiset pienet hetket voivat olla todella mullistavia ja parantavia ihmisille.

Ikävä kuulla. Haluaisin että saisit olla onnellinen.

No jos se lohduttaa niin moni on varmaan samassa tilanteessa kuin sinä.

Joten samassa veneessä ollaan.

En osaa sanoa, miten konkreettisesti saat parannusta elämään. Kuulostaa tosi kurjalta ja toivottavasti asiat paranevat. 

Olisiko sinulla joku harrastus tai muu intressi, mikä vaatisi jotain yhteisöä tai ihmisten joukossa olemista?

Itselläni vilkas mielikuvitusmaailma on auttanut kestämään asioita ja olen kuvitellut paljon kaikenlaisia asioita, millä olen ehkä saanut itsetuntoni pysymään paremmin kasassa ja mielen myös. Ja myös kirjojen lukeminen auttaa tähän. 

Itse en kärsi pätkääkään yksinäisyydestä tai tekemisen puutteesta. Tähän kuten moneen muuhunkin sopii.

Asenne ratkaisee.

Kaikki on omasta pääkopasta kiinni sieltä ne ratkaisut löytyy.

Ajattele mitä voisit tehdä ja tee se.

Käsityöt ja lukeminen on kiva harrastus. Ehkä löytyisi jotakin virtuaalijuttujakin.

Nyt on vaikeaa kun ei ole tapahtumia mihin mennä virkistäytymään. Ehkä se tästä vielä kirkastuu. :)

En osaa lohduttaa. Itsekin kärsin nykyisestä tilanteesta.

Luen hiukan mietteliäänä aloitusta. Mistä tiedät olevasi normaali? Mietin tuota Enbuskea, jonka elämä taisi mennä aika syherölle eikä kukaan tajunnut miksi. 

Onko sinulla edellytyksiä korkeakouluun? Miksi sinne pitäisi päästä jotta elämästä tulisi jotain? 

koska en halua siivojaksi enkä kauppaan töihin kuulla asiakkaiden huudot.

Et saa.

On kai´k ennalta päätettyä matrixissa.

Sincc

Ketään ei kiinnosta toi matrix-jankutus pönttö. Ihmisellä on vapaa tahto. Jos näin ei kohdallasi ole lienet apina tai muu kädellinen nisäkäs.