Millaisiin sosiaalisiin tilanteisiin sinulla ei ole työkaluja?
Mitä ovat ne tilanteet joissa et vaan pärjää ja olet ihan voimaton?
Itselläni on suuria vaikeuksia sietää tilanteita joissa toinen ihminen on selkeästi itse tyhmä, mutta käyttäytyy kuin tilanne olisi toisin päin (ns. dunning-kruger).
Myös tilanteet joissa toinen ihminen on kovin ylimielinen, halveksiva ja puhuu sellaisella inhottavalla halveksivalla sävyllä, vaikka mitään perustetta hänellä ei olisi itseään korottaa, tai olla alentuva. Ennemminkin päin vastoin.
Olen noissa tilanteissa jotenkin ihan aseeton ja koen voimakasta turhautumista.
Mitä tilanteita muilla on?
Kommentit (18)
Ap:n kuvaama on aika paha, varsinkin kun oma esimies harrastaa tuota... ottaa tosi alentuvan asenteen, vaikka on heikommin koulutettu ja työkokemus vanhentunutta.
Toisena ehkä se, kun vähäpuheisuuttani pidetään epävarmuutena tai ujoutena, ja oikein yrittämällä yritetään jututtaa ja ottaa mukaan keskusteluun. Syy siihen, etten ole osallistunut keskusteluun on se, että aihe on huono enkä halua puhua siitä. En kuitenkaan viitsi vaihtaa puheenaihetta kun muita tuntuu kiinnostavan.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kuvaama on aika paha, varsinkin kun oma esimies harrastaa tuota... ottaa tosi alentuvan asenteen, vaikka on heikommin koulutettu ja työkokemus vanhentunutta.
Toisena ehkä se, kun vähäpuheisuuttani pidetään epävarmuutena tai ujoutena, ja oikein yrittämällä yritetään jututtaa ja ottaa mukaan keskusteluun. Syy siihen, etten ole osallistunut keskusteluun on se, että aihe on huono enkä halua puhua siitä. En kuitenkaan viitsi vaihtaa puheenaihetta kun muita tuntuu kiinnostavan.
Joo?!
Tai se kun toinen on jo etukäteen päättänyt ottaa jonkun ennakkoasenteen minua kohtaan ja tyyliin on päättänyt minun puolesta mitä ajattelen, mitä olen mieltä ja mitä tunnen.
Sellainen; "älä sano mitään, ole vaan hiljaa, kyllä minä tiedän"
Kun syytetään aggressiivisesti ja hullun kiilto silmissä jostakin, mistä ei suostuta kertomaan mistä. Pitäisi vaan myöntää ja tunnustaa jotain, mitä se hullu ei suostu kertomaan.
Kun udellaan yksityisasioita, tyyliin oletko naimisissa, onko lapsia, mitä teet työksesi. Jotkut pitävät smalltalkina, minä tungettelevana. Vaikutan varmaan ylimieliseltä kun sanon, etten mielelläni puhu yksityisasioistani. Tai sitten heitän jotain ympäripyöreetä vastausta (olen yksityissektorilla, on suhde) tai valehtelen.
Puuttuu lähes kokonaan. Ei ole sosiaalisia suhteita perheen lisäksi. Asioinnit onnistuu joten kuten, mutta suurimman osan hoitaa puoliso. Olen kallistumassa siihen, että olen älyllisesti kehitysvammainen eli vajaaälyinen.
Vierailija kirjoitti:
Puuttuu lähes kokonaan. Ei ole sosiaalisia suhteita perheen lisäksi. Asioinnit onnistuu joten kuten, mutta suurimman osan hoitaa puoliso. Olen kallistumassa siihen, että olen älyllisesti kehitysvammainen eli vajaaälyinen.
Käy testaamassa älysi jossain. Tuskin olet vajaaälyinen.
Kun joku yhtäkkiä varoittamatta alkaa avautua yksityisasioistaan. Joku ei siis läheinen. En tiedä miten päin olisin tai mitä sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Kun joku yhtäkkiä varoittamatta alkaa avautua yksityisasioistaan. Joku ei siis läheinen. En tiedä miten päin olisin tai mitä sanoa.
Mullekin tapahtuu tuota usein (ennen korona-aikaa varsinkin). Naureskelin kerran, että lukeeko mulla paidassa tai otsassa, että: ”Saa avautua”? Onneksi olen itsekin savo-karjalainen lörppä, joten osaan kohdata monenlaisia ihmisiä. Sen sijaan menen aivan lukkoon ja alan sählätä ”matriarkka-besserwisser-emerituslehtoreiden” kanssa, jotka katsovat maailmaa edelleen puhujakorokkeelta käsin, puhuvat alentuvasti ja onnistuvat riisumaan itsetuntoni parilla lausahduksella. Silloin alisuoriudun aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku yhtäkkiä varoittamatta alkaa avautua yksityisasioistaan. Joku ei siis läheinen. En tiedä miten päin olisin tai mitä sanoa.
Mullekin tapahtuu tuota usein (ennen korona-aikaa varsinkin). Naureskelin kerran, että lukeeko mulla paidassa tai otsassa, että: ”Saa avautua”? Onneksi olen itsekin savo-karjalainen lörppä, joten osaan kohdata monenlaisia ihmisiä. Sen sijaan menen aivan lukkoon ja alan sählätä ”matriarkka-besserwisser-emerituslehtoreiden” kanssa, jotka katsovat maailmaa edelleen puhujakorokkeelta käsin, puhuvat alentuvasti ja onnistuvat riisumaan itsetuntoni parilla lausahduksella. Silloin alisuoriudun aina.
Tiedän nämä matriarkkapatriarkkabesserwisseremeitaemeritukset!
He osaavat jotenkin äärimmäisen vähällä effortilla tehdä selväksi, että ovat sitä mieltä minusta ja kaikesta ihmisyydestäni, että se on arvotonta sontaa heidän kengänpohjissaan. Ja miten minun pitäisi älytä vain kuolla pois haisemasta.
He eivät sano sitä ääneen, mutta se tulee ilmeistä, äänensävyistä ja kaikesta niin voimakkaasti läpi.
Olen aivan aseeton.
Täytyy kyllä sanoa, etten pysty näitä matriarkkaeme-Riittoja kunnioittamaan ja arvostamaan yhtään, vaikka ilmeisesti heille olisi juuri se arvostuksen ja kunnioituksen saaminen tärkeää.
He hakevat sitä kunnioitusta halveksimalla muita, ja se on jotenkin niin hämmentävää, että olen aina ihan kyvytön niissä tilanteissa.
Olen täysin hukassa nykytreffikulttuurin pyörteissä, joka vilisee ghostaajia, kurvaajia, benchaajia ja vaikka ja mitä tapailua haluavia, eikä kukaan halua tutustua toiseen ihmiseen enää sitoutuen yhteen kerrallaan. Kaikki lauseet täytyisi osata suodattaa, mikään mitä kuulet ei ole totta. Ja samalla seuralainrn todennäköisesti yrittää pyörittää kuutta muuta daamia yhtäaikaa.
Toinen hankala tilanne handlattavaksi on umpityhmien ihmisten kovaan ääneen hokemat 'elämäntotuudet', jotka ovat vain mielipiteitä vailla tutkimustaustaa tai todenmukaisuutta. Hu ja oh!
Vierailija kirjoitti:
Kun udellaan yksityisasioita, tyyliin oletko naimisissa, onko lapsia, mitä teet työksesi. Jotkut pitävät smalltalkina, minä tungettelevana. Vaikutan varmaan ylimieliseltä kun sanon, etten mielelläni puhu yksityisasioistani. Tai sitten heitän jotain ympäripyöreetä vastausta (olen yksityissektorilla, on suhde) tai valehtelen.
Minulla sama! On kiusallista. Ei minulla ole mitään salattavaa, mutta en vain halua vastailla henkilökohtaisiin kysymyksiin. Epähienoa utelua. Juoruiluun taipuvaiset ihmiset käyttäytyvät noin.
Vierailija kirjoitti:
Kun udellaan yksityisasioita, tyyliin oletko naimisissa, onko lapsia, mitä teet työksesi. Jotkut pitävät smalltalkina, minä tungettelevana. Vaikutan varmaan ylimieliseltä kun sanon, etten mielelläni puhu yksityisasioistani. Tai sitten heitän jotain ympäripyöreetä vastausta (olen yksityissektorilla, on suhde) tai valehtelen.
Asperger? Puhu ympäripyöreitä ja valehtele rauhassa - ketään ei kiinnosta. Pääasia, että vastaat jotain. Voit myös kysellä itse jotain ja johdattaa sitä kautta puheen muihin asioihin. Sitä kutsutaan small talkiksi, ja sitä voi kuka tahansa oppia.
Todellakin väärä vastaus small talkiin on, että et puhu yksityisasioistasi, eikä ylimielisyys ole sana, joka siitä tulee muille mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun udellaan yksityisasioita, tyyliin oletko naimisissa, onko lapsia, mitä teet työksesi. Jotkut pitävät smalltalkina, minä tungettelevana. Vaikutan varmaan ylimieliseltä kun sanon, etten mielelläni puhu yksityisasioistani. Tai sitten heitän jotain ympäripyöreetä vastausta (olen yksityissektorilla, on suhde) tai valehtelen.
Asperger? Puhu ympäripyöreitä ja valehtele rauhassa - ketään ei kiinnosta. Pääasia, että vastaat jotain. Voit myös kysellä itse jotain ja johdattaa sitä kautta puheen muihin asioihin. Sitä kutsutaan small talkiksi, ja sitä voi kuka tahansa oppia.
Todellakin väärä vastaus small talkiin on, että et puhu yksityisasioistasi, eikä ylimielisyys ole sana, joka siitä tulee muille mieleen.
Miksi on väärä vastaus? Smalltalk on eri asia kuin yksityisasioista uteleminen, varsinkin jos sarjatulittaa niitä kysymyksiä kuten joillakin on tapana. Mitä vikaa on vetää omat rajansa? Smalltalkia puhutaan yleensä yleisistä asioista, kuten säästä, tapahtumista yms.
Vierailija kirjoitti:
Kun udellaan yksityisasioita, tyyliin oletko naimisissa, onko lapsia, mitä teet työksesi. Jotkut pitävät smalltalkina, minä tungettelevana. Vaikutan varmaan ylimieliseltä kun sanon, etten mielelläni puhu yksityisasioistani. Tai sitten heitän jotain ympäripyöreetä vastausta (olen yksityissektorilla, on suhde) tai valehtelen.
Sama homma. Mun yksityiselämässä ei ole mitään mielenkiintoista ja jotkut yrittävät "kriisiyttää" sitä tunkeilevia kysymyksillä.
Lopulta kun en osaa sanoa mitään joko vetävät johtopäätöksiä sanomatta jättämisistäni tai epäselvistä reaktioistani.
Small talk on mielestäni kevyiltä aiheita, ei vaikeita kysymyksiä ongelmistani tai kuvitelluista ongelmistani.
Sellaiset, missä joku pyrkii keräämään aivan kaiken huomion. Ei tajua että voisi antaa tilaa muillekin,vaan kuvittelee vaan olevansa niin paljon kiinnostavampi ja tärkeämpi kuin muut.