Lue keskustelun säännöt.
Oletko koskaan tavannut ketään josta et ole voinut päätellä onko mies vai nainen?
21.01.2021 |
Kerran asiakkaanani oli tällainen tapaus ja oli kiusallista kun yrittin pitää kielen keskellä suuta etten puhuttelisi jommaksi kummaksi. Mieheksi paljastui kun kertoi nimensä mutta kädet, olemus ja kasvot oli niin naiselliset, että oli sellainen androgyynisen näköinen.
Kommentit (27)
Kyllä jossain kirjastossa on tullut näitä vastaan jotka ei vissiin itsekään oikein tiedä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pari kertaa
että äärimmäisen harvinaista on
No, joidenkin fyysinen olemus ja pukeutuminen voi olla siinä määrin "sukupuolineutraalia" että heistä ei voi yhdellä silmäyksellä päätellä onko kyseessä mies vai nainen. Esimerkiksi jollakin nuorella naisella voi olla tietoisesti hyvin "poikamainen" olemus mm. hiusten ja pukeutumisen osalta. Samoin ihmisen puheääni voi vaikuttaa siihen kuulostaako joku matalaääniseltä naiseltä tai korkeaääniseltä mieheltä.
Kyllä. Luulin mieheksi, mutta taisikin olla nainen äänen perusteella. Itse asiassa en ole vieläkään täysin varma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen. Olen ollut lentokentällä turvatarkastajana ja silloin tuli tilanteita, ettei tiennyt onko turvatarkastuksen portista läpi tullut mies vai nainen. Tarkastuspisteellä miestarkastaja tarkistaa miehet ja naistarkastaja naiset, niin saattoi välillä olla kiusallisia tilanteita. Sääntö oli, että näissä tilanteissa nainen tekee turvatarkastuksen sille henkilölle.
Kyllä noita on tavannut lähes jokainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua luultiin yleensä pojaksi kun olin nuori. En halunnut pukeutua ihan paljastaviin vaatteisiin, mutta jos olin kuitenkin tyttömäisissä vaatteissa, niin saatoin saada hom ottelua osakseni. On mulla tissitkin suht isot, mutta ne häviää helposti jos on vähänkin löysempi paita. Ja takin alle todellakin. Ei se mua haitannut se pojittelu, välillä oli helpompaakin. Ei saanut kaikkia ällöjä setämiehiä ainakaan peräänsä. Ja ihan oon tyytyväinen tähän naisena oloon, sukupuolirooleista en piittaa, teen mitä itse haluan ja päälleni puen mistä itse tykkään.
Yksi puolituttu oli tämmöinen. Jos hän piti suunsa kiinni, niin olisi voinut mennä ihan kummasta tahansa. Nyt on ikä tuonut enemmän piirteitä mistä sukupuolen voi erottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on yksi tällainen työkaveri. Hän näyttää komealta, vähän laatikkoleukaiselta tummalta 20-25 v mieheltä. Pukeutuu farkkuihin ja huppareihin. Tukka leikattu nuorten miesten suosimaan undercut / ananastukkamalliin. Mutta hän on oikeasti 38 v kolmen lapsen äiti.
Joskus lenkillä kun katsoo kaukaa hoikkia juoksijoita, menee aikansa että tajuaa, onko mies vai nainen. Trikoot päällä voi alakropasta pyöreälihaksinen mies näyttää naiselta ja hoikka nainen taas poikamaiselta. Huomaa saman kilpahiihtäjillä trikooasuissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Monet naiset ovat miehisen oloisia. Miehet naisen oloisia.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yksi tällainen työkaveri. Hän näyttää komealta, vähän laatikkoleukaiselta tummalta 20-25 v mieheltä. Pukeutuu farkkuihin ja huppareihin. Tukka leikattu nuorten miesten suosimaan undercut / ananastukkamalliin. Mutta hän on oikeasti 38 v kolmen lapsen äiti.
:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut kävelyllä ja vastaan on tullut joskus muutamma vanhempi pariskunta, josta en meinaa saada selvää kumpi on kumpi.
Samanlainen beessi ulkoiluasu ja lenkkarit, silmälasit, lyhyt harmaa tukka, pipo tai lippis.
Ihan kuin toistensa kloonit.
Monestikin. Koskaan en ole ollut tilanteessa, jossa ihmistä pitäisi puhutella tietyllä sukupuolella. Kun siis suomeksi puhutaan.
Olen, mutta yleensä äänestä sitten tunnistaa ellei sekin ole neutraali. Minuakin kutsuttu pojaksi ja luultu esimerkiksi veljeksiksi kun olen liikkunut veljeni kanssa. Varsinkin vanhemmat ihmiset. Eipä siinä mitään, tyylini saattaa olla välillä hämmentävä. Enemmän huvitti lapsena kun kuljin hameessa ja minulla oli polkkapituiset vaaleat hiukset otasukalla ja silti kutsuttiin välillä pojaksi :D
Vierailija kirjoitti:
Olen, mutta yleensä äänestä sitten tunnistaa ellei sekin ole neutraali. Minuakin kutsuttu pojaksi ja luultu esimerkiksi veljeksiksi kun olen liikkunut veljeni kanssa. Varsinkin vanhemmat ihmiset. Eipä siinä mitään, tyylini saattaa olla välillä hämmentävä. Enemmän huvitti lapsena kun kuljin hameessa ja minulla oli polkkapituiset vaaleat hiukset otasukalla ja silti kutsuttiin välillä pojaksi :D
Äänikin oli neutraali, ei miehekäs ollenkaan.
Viimeksi tänään kaupungilla katsoin kun kaksi muijaa jutteli keskenään. Toinen näytti pojalta, mutta ääni kuin naisella ..
Sincc
Tiedä sit ..
Aika useinkin käy niin valokuvien perusteella, mutta livenä harvemmin. Poikamaiset tytöt erotan hyvin helposti tytöksi.
Muutaman kerran livenä. Kuvissa näkee paljonkin ja jossain uutisten katuhaastatteluissa tms.