Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ovatko sukusi naiset samantyyppisiä (siis sinä, äiti, isoäiti)?
03.08.2006 |
Puhutaan, että joissain suvuissa on vahvoja naisia. Onko todella niin, että tässä alenevassa naisten ketjussa on jotain yhteneväistä?
Aloin miettimään ensin anoppiani, joka on herttainen ihminen, tosi ahkera, oikea työmyyrä. Hänen äitinsä oli vielä 82-vuotiaana navetassa ja kuoli saappaat jalassa. Hänen tyttärensä on huippuahkera kanssa.
Vanhin ja nuorin ovat aika kovia suustaan, anoppi itse ei ole paitsi hymähtelyn tasolla. Mutta sellainen tietty puuhakkuus on yhteistä.
Minun äitini on tosi leppoisa, easy going. Hänen äitinsä oli vielä leppoisampi. Minä olen tiukempi, nuorena minussa oli paljonkin särmää, mutta mitä enemmän ikää tulee niin samalla tavalla minusta tulee leppoisa. Olen nyt 38 v ja huomaan, kuinka viimeisen viiden vuoden aikana olen muuttunut aika samanlaiseksi kuin äitini.
Eli jollain " yleisellä" tasolla, puuttumatta yksityiskohtiin, ja ottaen huomioon ihmisten eriliaset lähtötilanteet ja kasvualustat, minä voin tällä otoksella todeta, että alkuperäisessä väitteessä on jotain perää. Mutta se ei vain tule esiin, ennenkuin suvun nuorin on noin 40-vuotias. Nuoriin naisiin se ei päde.
Mites teillä?
Kommentit (8)
eli mummoni ja äitini ovat sellaisia " kokoajan pitää jotain tehdä" ihmisiä ja olen alkanut huomaamaan itsessäni tätä samaa piirrettä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummoni on vahva persoona niin hyvässä kuin pahassa.
Äidillä sama juttu.
Ja näyttää siltä että sama linja jatkuu...
Tähän vahvuuteen on liittynyt myös aimo annos itsekkyyttä, ylpeyttä, itsepäisyyttä, aggressiivisuutta ja aktiivisuutta.
Omalaatuinen huumorintaju meillä on kantavana voimana. Elämässä on auttanut pärjäämään vastuuntuntoisuus ja päämäärätietoinen tavoitteiden asettaminen sekä niiden saavuttaminen.
Kukaan meistä ei ole erityisesti kanaemotyyppinen, eikä meistä kukaan ole asettanut lapsia perheessä etusijalle. Omien lasten on annettu kasvaa siinä sivussa.
Vieraanvaraisia meillä on aina oltu, mutta se on enemmän ylpeyttä siitä, että " meillä on varaa tarjota - menkää vain kertomaa ettei meillä pihistellä" .
Olen just kuin ilmetty mammani (isäniäiti). Lapsuudenkodissani on mamman ja papan kihlajais- tai hääkuva (kukaan ei enää muista, että kumpi se on) ja mammani on siinä suht saman ikäinen kuin mä nyt (olen 24) ja monet ovat sanoneet, kun ovat nähneet tuon kuvan, että onpas siinä kuva " Marjasta" ja " Matista" ja mun äiti vastaa siihen, että eipäs ole, se on " Marjan" isovanhemmat.
Luonteeni on just kuin mamman; karjalainen luonne. Hän oli evakkoja (myös isäni oli evakko). Olen eloisa, äkkipikainen jne.
Äitini puolestaan, noh, meillä ei ole niin paljoa yhteistä, oikeastaan ei muuta kuin luonne (eli siis äkkipikaisuus).
Mutta sitten taas isosiskoni on juuri kuin meidän mummi (äidinäiti) ja meidän äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakaan se ei mene tuossa suorassa äiti-linjassa. Olen kuulemma luonteeltani kuin ukkini äiti. Hän oli vahva luonne, remakka nainen, mutta ei mitenkään kylmä ja kova kuitenkaan. Äitini on maailman avuliain ihminen, viihtyy itsekseen paljonkin toisin kuin minä, omalaatuinen huumorintaju ja vaatimaton, ei ollenkaan niin vahva luonne. Hän on kyllä aika lailla äitinsä kaltainen...
Ja varmaan vähän samanlainen luonne isänäidin kanssa. Moni kavereista usein sanoo äidistäni ja minusta, että ei uskoisi, että olette äiti ja tytär, kun olette niin erilaisia.
Alue: Aihe vapaa
Mutta kyllä meidänkin suvussa on periytynyt käsitys naisen vahvuudesta, ja sellainen kyllä me pärjätään -henki. Mutta se nyt vaan voi olla seuraus siitä, että mummoni ja äitini valitsivat sellaisia miehiä, joiden kanssa on pakko " pärjätä" ... Oma mieheni luojan kiitos on ihan eri maata, mutta meidän elämäntilanne taas on sellainen (mies reissuhommissa), että mun uudisraivaajahenkeni pääsee oikeuksiinsa. :)